Hiljainen kuisti
Yksinäisyys, on hiljainen kylätie.
Tuulessa narahteleva porstua vain seuranain.
Ystävät jo menneet viimeiselle matkalle,
vain kaipaus jäi.
Lehtensä tiputtaneessa puussa.
Varis.
Tuo karhealla äänellä laulava,
juhlapukuun sonnustautunut herra.
Myös hän yksin istuen kylmenevässä illassa,
se kai ehtoolla kaverina mulla.
Istahdan hetkeksi,
kuppi mustaa kahvia vienosti höyryten,
karheassa kädessä ja taas porstua juttelee.
Kumpa ymmärtää sitä voisin,
mitä sanottavaa sillä on.
Muistot vain ystävinä.
Aurinko nousee taas aamulla.
Kiva olla, hengittää vapaasti.
R.S
03.12.2009
Yksinäisyys, on hiljainen kylätie.
Tuulessa narahteleva porstua vain seuranain.
Ystävät jo menneet viimeiselle matkalle,
vain kaipaus jäi.
Lehtensä tiputtaneessa puussa.
Varis.
Tuo karhealla äänellä laulava,
juhlapukuun sonnustautunut herra.
Myös hän yksin istuen kylmenevässä illassa,
se kai ehtoolla kaverina mulla.
Istahdan hetkeksi,
kuppi mustaa kahvia vienosti höyryten,
karheassa kädessä ja taas porstua juttelee.
Kumpa ymmärtää sitä voisin,
mitä sanottavaa sillä on.
Muistot vain ystävinä.
Aurinko nousee taas aamulla.
Kiva olla, hengittää vapaasti.
R.S
03.12.2009
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauniisti ja haikeasti kirjoitit
yksinäisyydestä, kaipauksesta..
Rauhallisin miettein..
Hyvänolon tunnetta
lopussakin..
Kiitos vielä kerran..
Terve ..
Ykisäisysyys, tuo tämän ajan vitasaus,, Niinin rauhallisesta mielestä... kaupaus on universaalia.
mutta lopussa kiitos seisoo.
ter kobo.
puolensa, yksinäisyydellä.
Se on samalla kertaa vapaus ja vankila.
Löysin runostasi molempia.
Moikka
Kuini sinä sanoit.
Ykinäisyys, onko se autuust vaiko kirous.
Jäin ajattelemaan sanojen metafooraa.
niin oli tarkoitus että kaikki saavat runosta jotain.'''
ter ::::kobo