Katkera tilitys, kostovinkkejä :p

Prologi: Parisuhde täyttää siinä viisi vuotta. Vuokrasopimus yhteiseen asuntoon on juuri kirjoitettu miehen odoteltua asiaa pari vuotta. Yhtäkkiä mies ryhtyy kummmalliseksi, ja kappas, nainen epäiltyään virtsatieinfektiota saakin tohtorilla kuulla kirveltäjäkseen sukupuoliherpeksen. Uusi tuttavuus paljastaa toisen, miehellä on ollut parikin suhdetta lyhyen ajan sisällä.
Käy tenttauksen jälkeen ilmi, että naiseen nro. 2 hän on myös tosissaan ihastunut. Alkaa draama ja kaksintaistelu ihastus vs. vanha harmaa eukko. Eukko on valmis antamaan anteeksi ja selvittämään asiat, pitkässä suhteessa ihastutaan, ja vaikka teoistaan pitää pystyä vastaamaan, asioiden yli on mahdollista päästä yhdessä. Samaan aikaan ihastus toteaa petturisikamiehelle, ettei tajua mitä on tässä nähnyt romanttisessa mielessä. He sopivat olevansa vain kavereita. Mies väittää pääsevänsä yli ihastuksesta ja panostavansa uudelleen suhteeseen "elämänsä naisen" kanssa. Kaikki menee tovin verran olosuhteisiin nähden hyvin, kunnes käy ilmi, etteivät miehen housut kerta kaikkiaan pysy jalassa kosteana baari-iltana. Kännisöhellyksellä ei kuulemma ole mitään tekemistä hänen tunteidensa kanssa kovaa vauhtia katkeroituvaa parisuhdekumppaniaan kohtaan. Koska eukko on mitä ilmeisimmin tunnevammainen säälittävä nilviäinen, hän jälleen kerran ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää miehellä olevan vaikeaa, nielee katkerat huomautukset ja toteaa, että ok, tämän voi vielä painaa villaisella, jos on _vihoviimeinen_ kerta ja neiti ihastus pysyy kaukana, voidaan vielä katsoa tulisiko tästä mitään. Omanarvontunnoton nilviäinen kuvittelee, ettei viittä vuotta ja "täydellistä" suhdetta kannata heittää hukkaan muutaman kuukauden sekoilun takia. Saarnalta, itkulta, raivolta ja lopulta säälittävältä ymmärrykseltä mies ei silti välty. Mies soutaa ja huopaa, puhuu yhtä ja tekee toista.

On kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa katkera eukko tajuaa, että lastaa itse paskaa reppuunsa, jota ei jaksa kauaa kantaa jos homma jatkuu tämmöisellään. On lopullisen keskustelun aika.
Saldo: mies kertoo, että hänen tunteensa häilyvät, hän ei ole päässyt yli ihastuksestaan ja vaikka rakastaa katkeraa eukkoa ja tajuaa ettei suhteesta ihastuksen kanssa tulisi mitään tämän tasapainottomuuden (ja sen yksinkertaisen tosiasian, ettei hän halua suhdetta) vuoksi, hän silti jollain tasolla toivoo, että se olisi mahdollista. Hän kuitenkin omien sanojensa mukaan haluaa eniten maailmassa saada suhteensa toimimaan uudelleen. Siksipä hän onkin menossa tapaamaan ihastustaan yhteisten tuttavien peli-iltaan, huomatakseen, että ihastumisesta huolimatta osaa olla tekemättä asialle mitään. Kuulostaisi järkevältä, jos samaa ei olisi koettu viittä kertaa homman päättyessä sillä erää vällyihin... Joten, katkera akka sanoo vihdoin ei.
Mies joko menee pelaamaan katkeran eukon ulos elämästään lopullisesti, tai jää kotiin ja näyttää, että vakuuteltu kunnioitus, ystävyys ja mahdollisesti rakkaus on vielä olemassa. Katkeran akan mielestä määrätty vastakkainasettelu on naurettavan pikkumainen, mutta lienee hyvin, hyvin selvää suhteessa roikkuvalle, petetylle ja epätoivoiselle naisihmisellekin, että jos mies ei jätä väliin peli-iltaa seurassa jossa toinen nainen on, asia on enemmän kuin syytä unohtaa.

Tilanne auki, mutta lopputulos näyttää selviölle. Katkera akka kaivelee luutaa ja poppaskonsteja patansa uumenista, ja hautoo kostoa. Akka ymmärtää ettei se hemmettiäkään auta, mutta piste asialle ei tule ennenkuin sen itselleen laittaa, ja kuten lienee ilmi tullut, eukko on hyvin huono tajuamaan itsestään selvyyksiä. Puolenvaihto on siis paikallaan, edes ajatustasolla, ellei sopivan kieroa suunnitelmaa ilmene.

Eukko harkitsee pilaavansa omankin elämänsä ja laittavansa yhteisten ystävien kautta liikkeelle juorun, että on HIV-positiivinen. Hän harkitsee myös soittavansa tulevan exänsä äidille ja kertovansa nyyhkytarinan romuttaen kiiltokuvan suvun kultapojasta. Hän harkitsee myös kusevansa uunipellille, pakastavansa tuotoksen ja livauttamalla äijän postiluukusta. Hän kuitenkin kaipaisi mainioita kostovinkkejä joilla herkutella ennen väistämätöntä "olet minulle ilmaa"-vaihetta johon kuitenkin sortuu ollessaan liian nössö antaakseen samalla mitalla takaisin.