Suhdetoimintaa
Mies
Otan lunkisti. On jalat, relat bastuklabbit.
Nainen
Olen maljakko, jonka lävitse valo paistaa kalan
Lapsi
Olemme te, oma itsemme
***
Oheinen kirjoitus on mielestäni kaunis, jotenkin arkinen, johteesta mielen syntynyt, aivan kuin syntynyt on hiuksilleni pyöreä harja, jolla elämä oiotaan siinä odotellessa.
Olen tyytyväinen. Oletko sinä?
http://www.youtube.com/watch?v=vvnVdMpgQOk&feature=fvw
Mies
Otan lunkisti. On jalat, relat bastuklabbit.
Nainen
Olen maljakko, jonka lävitse valo paistaa kalan
Lapsi
Olemme te, oma itsemme
***
Oheinen kirjoitus on mielestäni kaunis, jotenkin arkinen, johteesta mielen syntynyt, aivan kuin syntynyt on hiuksilleni pyöreä harja, jolla elämä oiotaan siinä odotellessa.
Olen tyytyväinen. Oletko sinä?
http://www.youtube.com/watch?v=vvnVdMpgQOk&feature=fvw
Vastaukset 6
Vanhimmat
tyytymätöntä porukkaa
=(
Romance noir
En tiedä, mutta muistelen joskus nähneeni leffan La romance noir jossain. En ollut Pariisissa vaan Antwerpenissä seurassani ehkä elämän kaunein nainen. Olen varma, että en hänen kaltaistaan tule koskaan enää elämässäni tapaamaan.
Eli tarina Flaamista.
Kaikki alkaa ulkonäöstä. Siitä, josta miehet sekä naiset aina matkan päästä katseellaan aloittavat. Kuvitellaan eteemme eurooppalaiseksi ylen vilkas katu. Kadulla soi posetiivarin nariseva veivi. Ja kysyttäessä hän vastaa ettei tiedä missä hänen fetsipäinen marakattinsa oli. Talutushihna kyllä roikkui koneen kyljestä, mutta eläin oli jo aikaa sitten livahtanut joukkoihin väen.
Lähes taloudellinen katastrofi. Hympf.
Nainen
Väkijoukossa seisoo pitkäraajainen olento jolla on suuret silmät. Suurilla silmillä ei tarkoiteta teelautasia vaan "oliiveja". Nauroin. Hän huomasi nauruni. Ajatteluni suunnilleen näkyi silmistä. Olen avoin kirja, haavoittuva ja salaamaton. Nainen heittää savukkeen kenkiensä eteen ja astuu sen päälle. Näin kipinöitä ja oransseja tulikärpäsiä liian lähellä pohjoista napaani.
Miksi tarinassamme puhutaan vain silmistä? Ei esmin. vaatteista tai naisen muodoista. On mainittu hänen epämääräisesti hänen jalkojensa pituus ja hämärä syntyperänsä, ehkä katu tai jokin kongi, huoratalo tai laitakaupungin katutason luukku, ehkä kellari: rottia, väkivaltaa, nihkeitä rahoja vapisevissa käsissä.
Kipinät pöllähtävät tuuleen ja sammuvat. Nainen nostaa katseensa ylös, suoraan silmiini. Ymmärrän naisten välisen romantiikan olevan se mikä liiskautuu hänen kenkänsä alle: savuke, tapa fiilistellä, odottaa noutajaa ja unelmoida ajasta tämän jälkeen, ajasta jota ei vielä ole annettu tapahtua. Tämä on salaisuus.
Cat's
Seuraava etappi on provokaatio: hän kiskaisee lapsellisen hiuspantansa sijoiltaan ja heittää sen eteeni. Posetiivari seuraa pannan lentämistä ja laskee tulokulmaa, veiviinsä sijoittamaa rahasummaa ja jäännösvelkaansa, korkoja... ja lopulta huokaisee helpotuksesta, kun panta putoaa kengilleni. Hän halveksii kenkiäni. Hän halveksii tapaani kuroa itseni piiloon maalin ja kuosin taa säästämättä siinä aikaa tai rahaa, loputonta vaivaa. Mitätöntä.
Haaste.
Kiehun. Ensimmäinen ajatukseni on kävellä ihmisten muodostaman aukion poikki ja vetää häntä kuonoon. Mutta seison aloillani ajatellen isäni sivistyneisyyttä, älyä ja herkkyyttä. Hän kertoi minulle, viisitoistakesäiselle, että ”sinulla on aivoni mutta äitisi vartalo. Yritä löytää niistä itsesi”. Pojat löysivät luokan isorintaisimman ensin. Tunsin olevani pelastunut… pelastettu.
Isäni lausunto jakoi minut kahtia.
Katson pantaa jaloissani. Minusta siinä huojuva hius oli meriheinää, mikroskooppisessa maailmassa, jossa en ole, en edes kuvittele olevani. Olen jälleen kadulla. Olen vapaa kaikesta. Olen jälleen kadulla. Jokin minussa huutaa riemusta, ja se on onnellisuudesta.
(kaksi lasia viiniä, ei huumeita eikä hormoneja)
(synapsi-hymiö)
Olet ihana.
(vaikkamitä-hymiö)
Mulla on just semmoset juur ny :/
-tana, koivet niin rakoilla et on kuin kävelis vetten päällä... mör mör
Runostas tykkää tää!
Olen tyytyväinen.
Lähinnä jäin miettimään noita asemia tuossa. Henkilökohtaisesti pidin eniten naisen määritelmästä. Mies on paikkansa ansainnut, siitä lunki ote elämään, staattisuus. Nainen ja lapsi joutuvat taistelemaan asemastaan, se ei ole valmis.
Maljakko.. hmm.. läpinäkyvyys... kultakala maljassa.. vankeus joo.. valo on kuitenkin vain valoa vankeuteen. Kalan valo paistaa.. vai valo paistaa kalan.. tuo on jotenkin kummallisesti ilmaistu.. Kala on irrallinen. Tuo on lähinnä ilmeisesti vain moderni tapa ilmaista asioita. "Olen maljakko, jonka lävitse valo paistaa.. Kysyt, että mikä ihmeen maljakko. Niin, unohdin mainita kalan, en halua edes mainita kalaa mutta sellainen maljakossa on.. ymmärrätkö nyt?" Omaa tulkintaa tietysti.. ei jaksa selittää kaikkea juurta jaksain.. nykyaika on niin hektistä että sanoja pitää säännöstellä.
Pidin eniten tuosta maljakkojutusta.
Jännä tuo lapsen monikkomuoto. Onko ajatuksena, että kahdesta ei voi tulla yhtä... lapsi hakee vielä ykseyttään, identiteettiään.. nyt on vain yhdistelmä miehestä ja naisesta, ottaa vaikutteita kummaltakin... hmm.. en tiedä, siksi tykkäsin tästäkin.
Naisen kanssa olen sinut, lapsessa ja varsinkin miehessä on jotakin häiritsevää. Mutta kokonaisuutena siis tyytyväinen.
Juu olen tyytyväinen mää, tykkäsin joteskin runostasi, se oli
ihan sinun näköisesi:) (en muuten ala sen paremmin ruotimaan mitä sillä tarkoitin)
(räkänokka tirskuhymiö)