Ongelmani on juuri tuo mitä otsikossa lukee, eli työssäkäynti vaatii ehdotonta raittutta, mutta syystä tai toisesta ajoittain käy niin, että retkahdan viihteelle ja seurauksena on töistä poissaoloa.
Toistaiseksi olen säilyttänyt työpaikkani, mutta joutunut selittämään ummet ja lammet ja näille retkahduksille ei itsellä ole mitään selitystä, vaikka varuilla oloa on kestänyt ainakin 15v , niin melkeinpä kerran vuoteen iskee katastrofi, vaikka kuinka yrittää itse sitä välttää.
Alkoholismiin kuuluu retkahduksetkin, mutta pirulliseksi asian tekee se, että miten säilyttää työpaikka ja henkiset paineet kaikkine uhkailuineen sen jälkeen, eli jatkuvasti tarkkailun alla oleminen stressaa ja luo paineita mitkä eivät ainakaan paranna omaa hyvinvointiani, vaan päin vastoin kiihdyttävät pulloon tarttumista.
Onko kellään muilla kokemuksia vastaavasta, eli tarkkailun alla olemisesta tai miten tulla toimeen retkahduksien kanssa työelämässä?
Täys raittiuuteen en suostu, enkä hihhulina olemaan, sillä se ei satu luonteen piirteisiin, koska alkoholin käyttö on elämäntapakin osittain.
Toistaiseksi olen säilyttänyt työpaikkani, mutta joutunut selittämään ummet ja lammet ja näille retkahduksille ei itsellä ole mitään selitystä, vaikka varuilla oloa on kestänyt ainakin 15v , niin melkeinpä kerran vuoteen iskee katastrofi, vaikka kuinka yrittää itse sitä välttää.
Alkoholismiin kuuluu retkahduksetkin, mutta pirulliseksi asian tekee se, että miten säilyttää työpaikka ja henkiset paineet kaikkine uhkailuineen sen jälkeen, eli jatkuvasti tarkkailun alla oleminen stressaa ja luo paineita mitkä eivät ainakaan paranna omaa hyvinvointiani, vaan päin vastoin kiihdyttävät pulloon tarttumista.
Onko kellään muilla kokemuksia vastaavasta, eli tarkkailun alla olemisesta tai miten tulla toimeen retkahduksien kanssa työelämässä?
Täys raittiuuteen en suostu, enkä hihhulina olemaan, sillä se ei satu luonteen piirteisiin, koska alkoholin käyttö on elämäntapakin osittain.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itse olen saanut suullisia huomautuksia ja yhden kirjallisen varoituksen alkoholin käyttöni takia. Alkoholismi - ja sen peittely - käy työstä!
Olet alkoholisti, mutta et halua lopettaa juomista. Ainoa vaihtoehto on siis jatkaa juomista ja kestää sen seuraukset. Juomisesi on huomattu duunissa jo aikoja sitten, ihmiset eivät ole niin typeriä kuin luulet.
"Alkoholismiin kuuluu retkahduksetkin, mutta pirulliseksi asian tekee se, että miten säilyttää työpaikka ja henkiset paineet kaikkine uhkailuineen sen jälkeen, eli jatkuvasti tarkkailun alla oleminen stressaa ja luo paineita mitkä eivät ainakaan paranna omaa hyvinvointiani, vaan päin vastoin kiihdyttävät pulloon tarttumista."
Nyyh, voi että. Hyvinvointisi huolestuttaa, mutta pulloa ei jätetä?
Pitäisiköhän sinun ottaa suosiolla lopputili, niin pääset juomaan itsesi nopeammin pohjalle ja ehkä lopetettuakin joskus. Loparien myötä työpaikkasi voisi myös siirtyä jollekin toiselle ihmiselle, sellaiselle joka osaa arvostaa sitä näin lama-aikana.
Jälleen kerran alkoholistit ymmärretään väärin ja juuri näitten haukkojen vastaukset kertovat heidän erinomaisuudestaan. Giljotiini ajattelu on tehokasta, mutta se ei välttämättä toimi kaikissa tilanteissa, koska ihminen on erehtyväinen ja ei olla samasta muotista tehty.
Selvennän hieman.
Alkoholisteja on monenlaisia ja osa pystyy käymään töissä ilman pisaraa pitkäänkin, kuten itse olen, mutta jostakin tietämättömästä syystä tapahtuu retkahduksiakin, joita ei haluaisi kohdata, koska jäkiseuraamukset ovat kovat ja niistä selviäminen vie oman aikansa, eli yrittää nousta takaisin pinnalle, mutta juuri nämä melalla päähän iskijät estävät sen. Ei kaikki läträä jatkuvasti, vaan käyvät ansiotyössä kunniallisesti, kunnes se viinanperkele saa voiton ja seuraamukset tiedetään.
Tottakai juomisen lopettaminen on paras ratkaisu kelle se ei satu, mutta tuomitseminen, ilkeily ja päähänpotkiminen eivät mielestäni asiaa mitenkään paranna, vaan vievät entistä syvemmälle alkoholismin syövereihin. En tarkoita hyssyttelyä, vaan asiallista rakentavaa suhtautumista alkoholismiin, niin ehkä joku nouseekin suosta.
"Jälleen kerran alkoholistit ymmärretään väärin ".
on se ihme juttu. juova juoppo tietää enemmän kuin juomisen lopettanut juoppo.miksi sinä et siihen usko ?
kuinka Sinua pitäisia alkoholistina tulis ymmärtää ?
"Tottakai juomisen lopettaminen on paras ratkaisu kelle se ei satu, mutta tuomitseminen, ilkeily ja päähänpotkiminen eivät mielestäni asiaa mitenkään paranna, vaan vievät entistä syvemmälle alkoholismin syövereihin. En tarkoita hyssyttelyä, vaan asiallista rakentavaa suhtautumista alkoholismiin, niin ehkä joku nouseekin suosta."
eli ota joko lopputili tai potkut aikanaan. juomisen lopettamisen aika ei sinun kohdallasi ole vaihtoehto vielä pitkään aikaan jos koskaan.
mitä nopeammin tosiasiat "vievät entistä syvemmälle alkoholismin syövereihin " niin sen nopemmin Sinulla on mahdollisuus muuhunkin kuin juomiseen ja sen maksimointiin.
en tunne sääliä,ylenkatsetta tai vihaa Sinua kohtaan. olet aivan tavallinen juova alkoholisti.
Sinun on itse tehtävä johtopäätökset ja vain sinä voit kantaa niistä vastuun. vastuun kanto on rankempaa kuin olutkorin kanto.olen kokeillut molempia.
Ei se töissä dokaaminen kovin vaikeaa ole, ellei nyt satuo lemaan vaikka lentäjä.
on useimmiten täysraittius.
Satun olemaan alkoholisti, ja olen ollut myös aivan samanlainen paskahousu kuin sinä nyt, poissa töistä milloin milläkin verukkeella kun tuppasin juomaan sunnuntai-iltaisin ja lomilla enemmän kuin piti. Join niin kauan kuin maistui, sitten alkoi tulla kohmeloissa paniikkioireita enkä halunnut enää katsella touhua pidemmälle.
Niin kauan kuin haet syitä muualta kuin peilistä, olet kaiken avun ulkopuolella. Tosin apua et ole vielä edes vailla, kunhan kierit itsesäälissä ja odottelet että kohmelotoverit antavat vinkkejä miten henki ei haise ja millä taikatempuilla vieroitusoireita saa korjattua. Onnea matkaan, tulet olemaan vielä sen tarpeessa.
työpaikkani pitkähkön juomakauteni aikana. Minun oli vaan hyväksyttävä satunnaiset retkahdukset niin monta kertaa, että lopulta halusin täysraittiuteen.
Sinä kun et suostu täysraittiuteen, joudut ottamaan itseäsi niskasta kiinni ja retkahtelemaan vain sopivina aikoina. Alkoholistille se voi kyllä käydä työlääksi, mutta mitäpä sitä ei tekisi, että ei tarvitsisi muuttua ja luopua rakkaaksi muodostuneesta aineesta.
Voit tietenkin harkita myös työpaikan vaihtamista sellaiseen, missä retkahdukset ovat hyväksytympiä.
"Alkoholismiin kuuluu retkahduksetkin, mutta pirulliseksi asian tekee se, että miten säilyttää työpaikka ja henkiset paineet kaikkine uhkailuineen sen jälkeen, eli jatkuvasti tarkkailun alla oleminen stressaa ja luo paineita mitkä eivät ainakaan paranna omaa hyvinvointiani, vaan päin vastoin kiihdyttävät pulloon tarttumista."
Alkoholismi on juomalla etenevä ja voimistuva vaiva, ja kun et halua raitistua, niin kehityskaari tuppaa olemaan säännönmukainen.
Riippuvuus voimistuu, ja juomattomat väliajat muuttuvat entistä vaikeammiksi, ja kun sitten rävähtää, juominen on aina rajumpaa.
Jossain vaiheessa loppuu varoitukset ja pääsee halunsa mukaan juomaan vapaasti.
Niin kävi minullakin.
Yleensä se muutos tapahtuu hyvin hitaasti, ikäänkuin huomaamatta.
Toivotaan, että olet poikkeus.
vähentää palkastasi ryyppyajan palkan.
ilmeisesti pitää hakea kelalta korvausta, koska valtiontuotteista on ollut haittaa.
Turhaan hoitoon on mennä, koska se maksaa yhteiskunnalle ja halvemmaksi tulisi perustaa hirsipuut a-klinikoiden ym katkojen pihaan ,jolloin saataisiin säästöjä ja "alkoholirikolliset" pois päiviltä.
On se kovaa hommaa tuo syyllisten hakeminen itsen ulkopuolelta. Kukaan ei pakota sinua juomaan.
Turhaan hoitoon on mennä niin kauan, kuin juominen on elämässäsi se merkkipaalu jonka ympärillä pyörit. Sitten kun väsyt könyämään saman montun pohjalta kerta toisensa jälkeen ja tajuat mistä juomisessasi on kyse, osaat hakea apua omatoimisestikin. Jospa se päivä koittaa vielä sinullekin, kaikilla meistä siihen ei valitettavasti aika riitä.
pehmetä siellä ja lukemisen ymmärtäminen näyttää olevan vaikeaa.
Eihän tässä ketään syyllstetä, vaan syy on minun, Ymmärsitkö?
En ryyppäile jatkuvasti. YMMÄRSITKÖ?
Lopuksi sanon, että kirjoitukseni tarkoituksena oli herättää keskustelua retkahduksesta ja voiko ympäristö vaikuttaa siihen, ettei niin enää kävisi, eli voiko ympäristö tukea?
Vittuilemallako alkoholismia hoidetaan, kysyn vaan, vai mitä haluat sanoa?
kommentoin.
kukaan sinun ulkopuolinen ei sinua voi raitistaa. ja kun sinä et sitä itsekään halua niin tää kaikki on ajan hukkaa.
vertaistukea juomisen tarpeellisuuteen saat toisilta samassa tilanteessa olevilta juopoilta. niitä kyllä riittää.
sinä kuljet hyvin tallattua juoppopolkua kunnes jotain tapahtuu.
eivät näe muualle, kuin AA katekismukseen.
Tiedän tasan tarkkaan, että itsestä se on kaikki kiinni missä mennään ja mihin se johtaa.
Kukaan ei halua kommentoida sitä asiaa, että voiko työyhteisö- ympäristö vaikuttaa tai tukea, että saadaan kaverin asiat reilaan ja jopa tekemään päätöksen raittiudestaan?
Onko tämä kysymys liian vaikea AA- veikoille ymmärtää?
että joku, jolla on arvot kohdallaan saisi työpaikkasi, niin säästyisit selityksiltä. Sinulle on alkoholikin tärkeämpi, kuin ystävät saati työpaikka. Työ paikalla pitää edottomasti kontrolloida alkoholisteja ja pistää ne pihalle, jos ei ole homma hallinnassa, niin se pohja löytyy nopeammin tai on löytymättä.
Suora vastaus kysymykseesi: ympäristö ei voi vaikuttaa sinun juomisesi loppumiseen muuten kuin välillisesti, lopettamalla juomisesi mahdollistamisen ja jättämällä vastuun yksin sinulle.
Alkoholismi on luonteeltaan itsensä kieltävä sairaus, mikä näkyy myös tässä keskustelussa erinomaisen hyvin.
Sinun on näköjään kerta kaikkiaan mahdotonta hyväksyä se, että ainoa ihminen joka voi tehdä juomisellesi jotain olet sinä itse. Koska olet alkoholisti, voit joko A) jatkaa juomista ja kestää väistämättä pahenevat ongelmat vähän kaikilla elämänalueilla, tai B) lopettaa kokonaan. Noin se on ollut meillä muillakin juopoilla, miksi sinä olisit poikkeus?
Siinäpä vaihtoehdot, vittuilematta. Et ole syyllinen alkoholismiisi, mutta vastuu juomisestasi on sinun ja vain sinun - ei esim. työyhteisön tai läheistesi, mikäli sinulla vielä sellaisia on. Mitä nopeammin tuon tajuat, sitä paremmat mahdolisuudet sinulla on vielä jokin päivä saada itsekunnioituksesi takaisin.
Vuoren pitäisi tulla Muhammedin luo, koska Muhammedia ei huvita kävellä? Maailman ympärilläsi pitäisi muuttua jotenkin SINUN suuntaasi ja ihmisten sympaattisemmiksi, jotta SINUN ei tarvitsisi retkahdella?
Mieti nyt, jumaliste. Ei duuni yhtä miestä kaipaa, tilallesi on tulijoita jos et pysty hoitamaan tehtäviäsi. Oman kunnan A-klinikalle pääset ilman ajanvarausta heti maanantaina, se ei maksa mitään.
AA kuivajuopoilta nyt ei tule kuin sitä yhtä ja samaa mantraa. Heiltä ei kannata kysyä yhtään mitään, joskin he vastaavat kaikkeen vaikka ei kysyisi :p
tukea ja erikoisesti, jos siellä on joku sellainen joka ymmärtää sinua. Ja tietää miten raitistutaan.
Juoppo vaan juo koska se ei halua raitistua, kun yleensä alkoholistin pitäisi jättää alkoholi kokonaan pois, kun on hankkinut juomalla riippuvuuden.
Kyllä töissä autetaan.Nytkin on paras pikkujoulu aika ja tarjolla ihan ilmasta viinaa.Vertaistukea saa maanantaina muilta kohmeloisilta kavereilta.Huh huh olihan se jne...Kyllä mun juomiseni lopettamisen vaikeudet lähtee siitä, että suurin osa kansasta juo.Vaikka kunka yrittää niin retkahdus tulee ennemmin tai myöhemmin.Vaikeinta on saada itselleen hoitoa kun on työ,perhe ja ns. kunnon kansalainen.Jonkun pitäis ihan oikeasti porata reikä kalloon ja katsoo mitä sieltä löytyy.Mutta miksi ajoissa lopettaminen on niin vaikeata.AA:n lisäksi ei juuri vaihtoehtoja.Pitää menettää kaikki ennenkuin saa psykiatrian ym palveluja.Rahaa pannaan rappion hoitoon,mutta jätetään motivoituneet ja tervehtymään haluavat ulkopuolelle.Miksi esim avo mylly toimii vain puhelin vastaajan kautta.Kun joku tarttuu luuriin olisi syytä vastata.Pitäiskö hakea rayltä erityis tukea?Noh ongelma on muodostunut 25 vuoden aikana,ei tuskin parane tunnissa.
ainakin minä olen halutessani saanut apua. Eipä ole katsottu nenänvartta pitkin vaikka liki kolme vuotta kestänyttä raittiutta seuranneen kahden vuoden kännin jälkeen nöyränä poikana marssin alkusyksystä hakemaan keskusteluapua ja antabusreseptiä. Molempia järjestyi ja hoitosuhde jatkuu edelleen vaikka kahden ja puolen kuukauden kuivattelun jälkeen repesin reiluksi viikoksi kurlaamaan. Nyt mennään taas suunnitelman mukaisesti selvin päin. Tämmöistä tämä taaperrus on. Pikku hiljaa kohti päämäärää, eli pysyvää selväpäisyyttä. Ei tosin onnistu millään ilveellä jos ei itse ihan oikeasti halua lopettaa dokaamista kokonaan. Omalla kohdalla on vähentämistä tullut kokeiltua niin monta kertaa, että umpiluuhun on uponnut että se ei vaan onnistu. Duunissa käyminenkin on aika helvetin paljon vähemmän stressaavaa ja raskasta ilman alituisena seuralaisena niskassa roikkuvaa maailmanlopun kankkusta ja huonoa omatuntoa kelvottomasta työpanoksesta.
ne viinarahat toiseen tarkoitukseen
"Rahaa pannaan rappion hoitoon,mutta jätetään motivoituneet ja tervehtymään haluavat ulkopuolelle".
mutta sehän on juopolle mahdotonta, koska edellyttää juomisen lopettamista. eikäy.
siispä on yhteiskunnan vika ,että sinä juot. kun se vika ei koskaan poistu niin aina riittää tuo tekosyy.
ja keksiihän juoppo syitä miljoonan lisää,kunhan vain saa juoda.
olet ihan normijuoppo ja normitapaus, joka on päässyt nyt tuolle asteelle juoppoudessa.
sinua voi auttaa vain sinä itse päätöksellään,sitten jos se aika tulee koskaan.
Olen todella yrittänyt ja onnistunutkin aina vähäksi aikaa välillä kuukaudeksi joskus useammaksikin.Tietenkin olen normi juoppo en muuta yritä väittääkkään.Omin avuin ei tästä selviä,vaikka olen saannut parannettua elämänlaatua yms..asioita.Syyt vain on yksinkertaisesti syvemmällä.Jokainen yhdenkin alkoholin valistuslehtisen sen tietää.Huolimatta vittulusta yritän edelleen ja jossain vaiheessa onnistun.Juhani Seppälää mukaileva heittosi on ihan ok mutta en todellakaan syytä ketään muuta,etsiskelin vain neuvoa viisaammiltasi.
Mulla oli pari vuotta sitten samantyyppinen tilanne ja minua tarkkailtiin työpaikalla ja kun en oikein osannut olla juomattakaan välillä, niin tuli nootti, että nyt hoitoon tai työt loppui siihen. Mietin kyllä toistakin vaihtoehtoa, eli saisin ryypätä ihan vapaasti ilman paineita ja niin paljon kuin vain voin, mutta järjen valo voitti ja nyt olen ollut täysraittiina yli kaksi vuotta. On ollut elämäni parasta aikaa. Helpolla en kyllä minäkään alkuun päässyt.
En todellakaan mielestäni ollut mikään alkoholisti, sillä en juonut suinkaan joka päivä ja pystyin (hampaita kiristellen) olemaan juomatta viikkoja ja joskus parikin kuukautta. Ja sellainen juoppo olin, että olen maksanut asuntovalkani jo loppuun ja suurin osa lähipiiristäkään ei tiennyt alkoholismistani.
Salakavalan taudin olet itsellesi kehittänyt ja selittelyt alkavat olla sinullakin vähissä ja neuvoja ei ole kuin yksi, raittius. Tai sitten voihan tässä vapaassa maassa juoda vaikka miten paljon, mutta siinä menettää sitten muita asioita, kuten vaikkapa työn.
Monella on unelma kohtuukäytöstä ja hallinnasta, mutta kun se on menetetty, niin ei se kyllä koskaan palaa.
Mikä siinä nyt niin kamalaa on, jos vähän brenkkua vetää töissä?
mittään muuta kuin menetät kaikkien luottamuksen, mutta mitä siitä jos saa olla hönössä. Sehän on se kaikkein tärkein asia, eikös vain?