Hakusanat: Outo olo, lääkärit ei usko, fyysisesti terve, pahoinvointi, ahdistuneisuus, paniikkioireet, pelko, huoli, lihasjännitys
Kuulostaako tutulta? Kerron oman tarinani...
Minulla on pieni lapsi, raskauden jälkeen olen alkanut kärsimään jatkuvasta väsymyksestä, joka ei mene nukkumalla ohi, en saa päivisin unta ja yöt ovat monesti levottomia, vaikka nukkuisin yksin. Oireet pahenivat imetyksen lopettamisen jälkeen, jolloin myös aloin syödä taas mitä halusin (lapsella suolioireinen allergia, joten olin tarkkana mitä söin ja söin terveellisemmin, ei kahveja eikä muita närästäviä aineita). Samaan aikaan muutimme uuteen asuntoon. Ravasin lääkärissä tuon tuosta testeissä ja mitään ei löytynyt. Epätoivoisesti etsin itselleni diagnoosia, epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ahdistuneisuushäiriötä, diabetestä, hiivasyndroomaa, joka aamu keksin uuden diagnoosin, sillä minulla oli muutama oire, joka ei passanut mihinkään diagnoosiin yhdessä. Väsymyksen lisäksi aloin ahdistua, pelkäsin julkisille paikoille menoa, koska mietin, miten selviän väsymyksen kanssa. Aloin myös kärsiä pahoinvoinnista, huimauksesta ja kuumeisesta olosta ilman oikeaa kuumetta. Kukaan ei ottanut tosissaan, joten menin mielenterveyspuolelle kertomaan ahdistuneisuudesta oireisiini, joille ei löytynyt lääketieteestä minkäänlaista selitystä. Lopussa olin myös ihan jumissa, koska liikuin yhä vähemmän ja vähemmän. Diagnoosiksi hyväksyin jännitysniskan. Mutta kun oireet palasivat uudelleen lähes välittömästi hieronnan päätyttyä, en voinut uskoa enää niiden johtuvan pelkästä niskasta. Ravasin kaikki paikat läpi. Minua ahdisti miettiä, mikä minua vaivaa. Joka päivä olin lähempänä totuutta. Ja eräänä päivänä otettuani väärää lääkettä keksin sen: kärsin jännitysoireista. Lapseni oli pienempänä itkuinen ja kärsi vatsavaivoista, joista minulle jäi jännittyneisyys päälle. Kun tuo lääke pahensi jännitystäni, silloin vasta tajusin jännittäväni koko ajan. Se heijastui vartalooni, lihaksiini, hartiani olivat aina korvissa, huomaamatta. Sain paniikkikohtauksia, joita myös tutkittiin lääkärissä, ei löytynyt selitystä enkä saanut diagnoosiksi edes paniikkihäiriötä. Sen sijaan minulle diagnosoitiin paha masennus, koska oireeni olivat niin pahat, että rajoittivat jo arkipäivääni. En voinut mennä enää mihinkään, koska pelkäsin saavani kohtauksen. Ei kukaan sanonut minulle että tämä on VAIN paniikkikohtaus. MIKSEI? Nyt kun tiedän paniikkikohtauksista, olen saanut asinatuntijalta hänen näkemyksensä minun oireisiini ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä mistä tämä kaikki johtuu, pystyn torjumaan paniikkikohtauksen syntymisen. Ennen säikähdin jo pientäkin pahoinvointia, pelkäsin kuollakseni saavani taas jonkun omituisen kohtauksen vailla nimeä. Ja arvatkaapa mitä. Tänä aamuna join pitkästä aikaa ison kupillisen kahvia. Puolen tunnin päästä olin jännittynyt ja ahdistunut, väsytti, oksetti. Ympyrä on kiertynyt umpeensa. Kahvi pahentaa minulla paniikkihäiriötä, ellei jopa aiheuta sitä. Oma psykologini on sanonut että olen psyykkisesti aivan terve. Masennuksen osuutta on vaikea arvioida tässä vaiheessa, sillä niin helvettiä tämä paniikkihäiriö meinasi tehdä elämästäni. Itse kuitenkin lääketiedettä ja psykologiaakin lukeneena osasin joten kuten yhdistellä asioita ja analysoida niitä mielessäni. Tästä lähin sanon EI KIITOS KOFEIINILLE. Kahvi on minulle myrkkyä. Päänsärky pysyi poissa pahasta lihasjumista huolimatta viikkoja, kunnes join tämän ison kupposen, joka meinasi taas tehdä päivästäni helvetin. Toivottavasti tarinastani on apua joillekin sellaisille, jotka ovat työkyvyttömiä, vaikka ovatkin fyysisesti terveitä. Minulla oli tapana juoda yksi ainoa kahvi kuppi aamuisin, mutta sen jälkeen noin puolen tunnin päästä tunsin oloni järkyttävän ahdistuneeksi. Ajatelkaa mitä kahvi voi ihmiselle tehdä!
Kuulostaako tutulta? Kerron oman tarinani...
Minulla on pieni lapsi, raskauden jälkeen olen alkanut kärsimään jatkuvasta väsymyksestä, joka ei mene nukkumalla ohi, en saa päivisin unta ja yöt ovat monesti levottomia, vaikka nukkuisin yksin. Oireet pahenivat imetyksen lopettamisen jälkeen, jolloin myös aloin syödä taas mitä halusin (lapsella suolioireinen allergia, joten olin tarkkana mitä söin ja söin terveellisemmin, ei kahveja eikä muita närästäviä aineita). Samaan aikaan muutimme uuteen asuntoon. Ravasin lääkärissä tuon tuosta testeissä ja mitään ei löytynyt. Epätoivoisesti etsin itselleni diagnoosia, epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ahdistuneisuushäiriötä, diabetestä, hiivasyndroomaa, joka aamu keksin uuden diagnoosin, sillä minulla oli muutama oire, joka ei passanut mihinkään diagnoosiin yhdessä. Väsymyksen lisäksi aloin ahdistua, pelkäsin julkisille paikoille menoa, koska mietin, miten selviän väsymyksen kanssa. Aloin myös kärsiä pahoinvoinnista, huimauksesta ja kuumeisesta olosta ilman oikeaa kuumetta. Kukaan ei ottanut tosissaan, joten menin mielenterveyspuolelle kertomaan ahdistuneisuudesta oireisiini, joille ei löytynyt lääketieteestä minkäänlaista selitystä. Lopussa olin myös ihan jumissa, koska liikuin yhä vähemmän ja vähemmän. Diagnoosiksi hyväksyin jännitysniskan. Mutta kun oireet palasivat uudelleen lähes välittömästi hieronnan päätyttyä, en voinut uskoa enää niiden johtuvan pelkästä niskasta. Ravasin kaikki paikat läpi. Minua ahdisti miettiä, mikä minua vaivaa. Joka päivä olin lähempänä totuutta. Ja eräänä päivänä otettuani väärää lääkettä keksin sen: kärsin jännitysoireista. Lapseni oli pienempänä itkuinen ja kärsi vatsavaivoista, joista minulle jäi jännittyneisyys päälle. Kun tuo lääke pahensi jännitystäni, silloin vasta tajusin jännittäväni koko ajan. Se heijastui vartalooni, lihaksiini, hartiani olivat aina korvissa, huomaamatta. Sain paniikkikohtauksia, joita myös tutkittiin lääkärissä, ei löytynyt selitystä enkä saanut diagnoosiksi edes paniikkihäiriötä. Sen sijaan minulle diagnosoitiin paha masennus, koska oireeni olivat niin pahat, että rajoittivat jo arkipäivääni. En voinut mennä enää mihinkään, koska pelkäsin saavani kohtauksen. Ei kukaan sanonut minulle että tämä on VAIN paniikkikohtaus. MIKSEI? Nyt kun tiedän paniikkikohtauksista, olen saanut asinatuntijalta hänen näkemyksensä minun oireisiini ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä mistä tämä kaikki johtuu, pystyn torjumaan paniikkikohtauksen syntymisen. Ennen säikähdin jo pientäkin pahoinvointia, pelkäsin kuollakseni saavani taas jonkun omituisen kohtauksen vailla nimeä. Ja arvatkaapa mitä. Tänä aamuna join pitkästä aikaa ison kupillisen kahvia. Puolen tunnin päästä olin jännittynyt ja ahdistunut, väsytti, oksetti. Ympyrä on kiertynyt umpeensa. Kahvi pahentaa minulla paniikkihäiriötä, ellei jopa aiheuta sitä. Oma psykologini on sanonut että olen psyykkisesti aivan terve. Masennuksen osuutta on vaikea arvioida tässä vaiheessa, sillä niin helvettiä tämä paniikkihäiriö meinasi tehdä elämästäni. Itse kuitenkin lääketiedettä ja psykologiaakin lukeneena osasin joten kuten yhdistellä asioita ja analysoida niitä mielessäni. Tästä lähin sanon EI KIITOS KOFEIINILLE. Kahvi on minulle myrkkyä. Päänsärky pysyi poissa pahasta lihasjumista huolimatta viikkoja, kunnes join tämän ison kupposen, joka meinasi taas tehdä päivästäni helvetin. Toivottavasti tarinastani on apua joillekin sellaisille, jotka ovat työkyvyttömiä, vaikka ovatkin fyysisesti terveitä. Minulla oli tapana juoda yksi ainoa kahvi kuppi aamuisin, mutta sen jälkeen noin puolen tunnin päästä tunsin oloni järkyttävän ahdistuneeksi. Ajatelkaa mitä kahvi voi ihmiselle tehdä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on kofeinismi eli krooninen kofeiinimyrkytys, joka on ilmeisesti purkautumassa, jos olet todella lopettanut aivan täydellisesti käytön. Kofeiini aiheuttaa paniikkihäiriötä ja noita muita oireita aika monimutkaisen ja hitaan mekanismin kautta.
Kofeiini kohottaa stressihormonitasoja, nämä puolestaan ohjaavat luustolihasten proteiinipumppuja, jotka ylläpitävät lihaksissa käyttötarvetta vastaavaa kemiallista tasapainoa. Stressihormonit pitävät lihakset jatkuvasti kemiallisessa nopean toiminnan tilassa, jonka johdosta solut rikkoutuvat ja vuotavat sisältönsä verenkiertoon.
Lihassoluissa on myoglobiinia, joka on hemoglobiinia vastaava hapensitoja. Sen hajotessa maksassa, syntyy rautaa ja porfyriinejä ja porfyriinit vaikuttavat keskushermostossa stressihormonien eritykseen siten, että siltä poistuu jarrut.
Kun lopetat kofeiinin käytön, puhdistuu kehon vesitilavuus kofeiinista noin parissa viikossa. Kun kofeiinin välitön vaikutus ei enää peitä porfyriinien vaikutuksia, joiden kanssa kofeiinilla on joitakin vastakkaisia ominaisuuksia, alkavat porfyriinit vaikuttaa ja seurauksena on mm.- lihasjäykkyydestä aiheutuvaa hengityshalvausta, vatsa- ja pallealihasten jäykkyyttä, sekä lihasjäykkyyttä yleensä koko kehossa.
Keho puhdistuu porfyriineista kun kofeiini ei ole enää tukkimassa maksaa ja munuaisia ja sotkemassa lihassolujen kemiaa. Vieroitusaikana oireet voivat pahentua voimakkaastikin, mutta poistuvat enimmäkseen muutamissa kuukausissa. Itselläni on mennyt nyt puhdistelun kanssa pian 21 kk, ja vieroitusoireet ovat palailleet kaiken aikaa, mutta nyt alkaa keho olla jo melko puhdas. Kaikki kofeinismin oireet ovat olleet poissa jo melko pitkään.
Yhteys raskauteen syntyy siitä, että raskaus hidastaa kofeiiniaineenvaihdunnan noin nelinkertaiseksi. Tämä tietysti kohottaa kofeiinin määrää veressä, ja kun raskaus on ohi, alkaa maksa taas toimia vilkkaammin, ja kofeiinin taso veressä laskee nopeasti, tämä aiheuttaa ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat oikeasti kofeiinin vieroitusoireita tuon aineenvaihdunnan nopeuden muuttumisen vuoksi.
Lapsihan syntyy kofeinistiäidille kofeiiniriippuvuuden kanssa, koska sikiöllä kofeiiniaineenvaihdunta on vielä hitaampi kuin äidillä, ja siksi tällaiset lapset ovat itkuisempia ja voivat kärsiä kofeiinin vieroitusoireena koliikista. Tällaisella lapsella on vaara kätkytkuolemaankin, koska vieroitusoireista vaarallisin on hengityslihasten spastisuus, joka pahenee lämmössä ja selällään maatessa.
Olen kertonut blogissani tästä myrkytyksestä, sen vieroituksesta ja toimintamekanismista, käypä tutkimassa vieroitushoito-ohje, niin saat vinkkejä miten selvitä vieroituksesta vähimmällä hampaidenkiristelyllä.
http://qmies.blogit.fi/
Minun lapsella ei ole koliikki vaan suolioireisia allergioita kasapäin, itku loppui kuin seinään kun saatiin apteekin korvike käyttöön. Ja kiitos kuitenkin kommenteista, tuossa oli paljon hyvää tietoa mikäli pitää paikaansa..Kyllä alkaa palaset loksahdella kohdille..minä en ole kofeiinin suurkuluttaja ja mielestäni yksi kupponen päivässä ei ole paljoa, vaikkakin minulle nykyisin liikaa. Raskausaikana lopetin kahvinjuonnin joksikin aikaa, alkuraskaudessa oksensin joka aamu kahvit pellolle. En usko tuohon sikiöhommaan, jääkööt se jokaisen päätettäväksi uskooko vai ei..Jos oisin elänyt kahvilla, voisin toki uskoa sen vaikuttaneen sikiöönkin. Minä en ole kofeinisti, en ole riippuvainen. Voin lopettaa kahvinjuonnin, tuskin siitä vierotusoireita syntyy, tupakoinnin lopettaminen on paljon haasteellisempaa ja sen olen tehnyt lapseni takia, en polttanut raskausaikana ollenkaan enkä ole polttanut sen jälkeenkään, en käyttänyt myöskään nikotiinipurkkia, laastareita tms, en tarvinnut vaikka olin polttanut 7 vuotta. Tarkoituksesi ei varmasti ollut haukkua, vaikka siltä itsestäni hieman tuo vaikuttikin, sen takia tässä kerron myös faktoja.