Kun joku finninaamainen pikkunörtti loukkaantui siitä, että tätä kysymystä esitin toisessa ketjussa, niin avataan sitte uusi ketju.
Kysymys on siis siitä, mitä lisäarvoa navigointiin läppäri toisi? Nimenomaan sellaista lisäarvoa, että sen takia kannattaisi a) ostaa läppäri tai b) ottaa se mukaan veneeseen, jos ei muuten ottaisi ja c) hankkia siihen GPS-vastaanotinta, ohjelmia (ilmaisia tai muita) ja viritellä niitä yhteistyöhön tavallisen karttaplotterin kanssa?
Jos joku kokee mielekkäämmäksi, hauskemmaksi ja järkevämmäksi perustaa navgointi kokonaan elektroniikkaan ja sitä varten askarrella läppärin, CeaClearin yms. kanssa, niin suon sen toki hänelle. Mutta silti minua kiinnostaa etsiä rationaalisia perusteita: miksi kannattaisi nähdä vaivaa noiden kanssa?
Kysymys kuuluu siis edelleenkin, "miksi se olisi JÄRKEVÄÄ", ei "miksi se olisi hauskaa".
Yksi tarkoitus on tietysti ihan pelkkä näprääminen ja sekin on ihan OK tarkoitus. Mutta ns. järkevää navigaatiokäyttöä minä en läppärille löydä, en myöskään Loiston kaltaisille tarkoitukseen tehdyille softille. Yhden tolkullisen perustelun huomaan esitetyn eli mahdollisuuden tsekata sijainti sisällä. En osaa tätäkään pitää kovin tärkeänä, koska lähden siitä, että ruorissaolijan pitää se tietää ja häneen pitää voida luottaa.
Mitä reittisuunnitteluun tulee, niin mielestäni läppäri JA MYÖS plotteri ovat huonompia välineitä kuin paperikartta. Miksikö? Niillä reittisuunnitelma kiteytyy reittiviivaksi, jota sitten plotterin avulla seurataan, eikä ympäristöhavaintoihin perustuvaksi suunnitelmaksi. Ajetaan siis viivaa pitkin eikä "3 mpk itään, ohitetaan punainen-punainen-vihreä, käännytään suunnalle 130 kun linja kiinni etuoikealla, mailin päässä eteläviitta, jonka jälkeen käännytään pohjoiseen kohti loistoa". Ja minusta se on vaarallinen suuntaus.
Itse olen huomannut, että kun käyttööni tuli aito karttaplotteri, niin luovuin reittipisteistä kokonaan. GPS:n muistissa oli monta sataa pistettä, mutta reittejä en käyttänyt silloinkaan. Kokeilin toki aikoinaan Seaclearin ja myös CD Merikartan kanssa, piirtelin niillä joskus reittejäkin arvioidakseni etäisyyksiä ja matka-aikoja. Mutta en keksinyt silloin enkä keksi tänään mitään hyötyä niistä varsinaisessa navigoinnissa.
(Taustahuomautus: saattaapa olla niin, että ammatti- ja työtaustani vaikuttaa tähän suhtautumiseen. Kun omassa työssä on paljon tekemisissä prosessikehityksen kanssa, niin siinä tottuu pitämään yksinkertaista ja suoraviivaista lähestymistapaa parhaana. Ja on nähnyt aika monta kertaa, että kun jotain vähänkin uutta työnkulkua otetaan käyttöön, niin siihen yleensä tungetaan kaikenlaista pikku mutkaa ja härpäkettä, jotka sitten aikaa myöten huomataan turhiksi ja tarpeettomiksi. Ihan niinkuin toimistosoftissakin, tai vaikka kännyköissä: mukana on vaikka mitä ominaisuuksia, mutta todellisuudessa niistä 90-95% on sellaisia, joita ei ikinä käytetä.)
Kysymys on siis siitä, mitä lisäarvoa navigointiin läppäri toisi? Nimenomaan sellaista lisäarvoa, että sen takia kannattaisi a) ostaa läppäri tai b) ottaa se mukaan veneeseen, jos ei muuten ottaisi ja c) hankkia siihen GPS-vastaanotinta, ohjelmia (ilmaisia tai muita) ja viritellä niitä yhteistyöhön tavallisen karttaplotterin kanssa?
Jos joku kokee mielekkäämmäksi, hauskemmaksi ja järkevämmäksi perustaa navgointi kokonaan elektroniikkaan ja sitä varten askarrella läppärin, CeaClearin yms. kanssa, niin suon sen toki hänelle. Mutta silti minua kiinnostaa etsiä rationaalisia perusteita: miksi kannattaisi nähdä vaivaa noiden kanssa?
Kysymys kuuluu siis edelleenkin, "miksi se olisi JÄRKEVÄÄ", ei "miksi se olisi hauskaa".
Yksi tarkoitus on tietysti ihan pelkkä näprääminen ja sekin on ihan OK tarkoitus. Mutta ns. järkevää navigaatiokäyttöä minä en läppärille löydä, en myöskään Loiston kaltaisille tarkoitukseen tehdyille softille. Yhden tolkullisen perustelun huomaan esitetyn eli mahdollisuuden tsekata sijainti sisällä. En osaa tätäkään pitää kovin tärkeänä, koska lähden siitä, että ruorissaolijan pitää se tietää ja häneen pitää voida luottaa.
Mitä reittisuunnitteluun tulee, niin mielestäni läppäri JA MYÖS plotteri ovat huonompia välineitä kuin paperikartta. Miksikö? Niillä reittisuunnitelma kiteytyy reittiviivaksi, jota sitten plotterin avulla seurataan, eikä ympäristöhavaintoihin perustuvaksi suunnitelmaksi. Ajetaan siis viivaa pitkin eikä "3 mpk itään, ohitetaan punainen-punainen-vihreä, käännytään suunnalle 130 kun linja kiinni etuoikealla, mailin päässä eteläviitta, jonka jälkeen käännytään pohjoiseen kohti loistoa". Ja minusta se on vaarallinen suuntaus.
Itse olen huomannut, että kun käyttööni tuli aito karttaplotteri, niin luovuin reittipisteistä kokonaan. GPS:n muistissa oli monta sataa pistettä, mutta reittejä en käyttänyt silloinkaan. Kokeilin toki aikoinaan Seaclearin ja myös CD Merikartan kanssa, piirtelin niillä joskus reittejäkin arvioidakseni etäisyyksiä ja matka-aikoja. Mutta en keksinyt silloin enkä keksi tänään mitään hyötyä niistä varsinaisessa navigoinnissa.
(Taustahuomautus: saattaapa olla niin, että ammatti- ja työtaustani vaikuttaa tähän suhtautumiseen. Kun omassa työssä on paljon tekemisissä prosessikehityksen kanssa, niin siinä tottuu pitämään yksinkertaista ja suoraviivaista lähestymistapaa parhaana. Ja on nähnyt aika monta kertaa, että kun jotain vähänkin uutta työnkulkua otetaan käyttöön, niin siihen yleensä tungetaan kaikenlaista pikku mutkaa ja härpäkettä, jotka sitten aikaa myöten huomataan turhiksi ja tarpeettomiksi. Ihan niinkuin toimistosoftissakin, tai vaikka kännyköissä: mukana on vaikka mitä ominaisuuksia, mutta todellisuudessa niistä 90-95% on sellaisia, joita ei ikinä käytetä.)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen esittänyt palstalla aiemmin kysymyksen nimimerkillä 'Artsi Espoo' Elmeri-softasta.
Olen tähän saakka ja toki jatkossakin aikeissa navigoida perinteisin välinein (kartta & kompassi (ja kaiku gps), mutta lisänä haluaisin nyt läppärin, jossa olisi kevyt navigointiohjelma.
Tämä siksi, että huonossa kelissä (kova merenkäynti, sade, pimeys, huono näkyvyys) näkisin sen antavan lisäarvoa ihan sijainnin 2. varmistajana. Toinen syy on se, että lähinäköni näkisi läppärin näytöltä mm. syvyydet ja kivimerkinnät paremmin kuin paperikartalta, jonka kanssa turvaudun välillä suurennuslasiin.
Isonäyttöinen plotteri on mielestäni kallis ja minulla on hyvä, mutta nykytarpeisiin sopimaton kannettava, joka olisi vapaa navigointikäyttöön.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että perustiedot ja taidot tulisi osata eikä tuudittautua navigaattorin varaan. Sitäpaitsi navigointi on hauskaa ja yksi elementti veneilyssä!
Btw. En ole käynyt täällä aikoihin ennen Elmeri-kysymystäni. Kovasti näyttää palsta ja sen käyttö muuttuneen.
No niin, onnittelut uudesta omasta ketjusta.
Lähtökohtaisesti voimme myöntää, että gps on tarkka väline sijainnin, nopeuden ja (liikkeessä) suunnan toteamiseen. Yksinkertaisella ohjelmoinnilla gps:ään voi tehdä myös reittisuunnitelmia joko rutiininomaisesti tai sään yllättäen näkyvyyden kannalta huonontuessa. Näiden suunnitelmien tekeminen onnistuu nopeimmin kannettavan tietokoneen ja soveltuvan ohjelman avulla.
Eli kysymys kuuluu "miksi läppärin käyttö veneessä on järkevää". Lähden purkamaan sitä edellämainitun ketjuni kautta, jossa koitin selvittää omaa ongelmaani NMEA ja muiden protokollien kanssa. Detaljeja, mutta tärkeitä sujuvan ja järkevän läppärin käytön kannalta.
Ensinnäkin, purjeveneily avomerellä poikkeaa joiltain osin vaikkapa moottoriveneilystä. Avomeriveneissä saatetaan mennä pysähtymättä vuorokausia, jolloin tarve vahtivuoroille tulee esiin. Veneessä on pääosin yksi kippari joka myös hoitaa navigoinnin lähinnä navigointipöydällä veneen sisällä. Hänellä on käytössään kaikki mittari-, viesti- ja säätieto veneessä. Nykyteknologia on suonut mahdollisuuden yhdistää nämä yhdeksi tietojenkäsittelykokonaisuudeksi jonka ohjaus tapahtuu läppärillä. Sisällä istuva kippari pystyy myös seuraamaan veneen kulkua koneensa ruudulta nk. plottauksen avulla reittisuunnitelmaa tehdessään. Välineet ovat luonnollisesti käytettävissä myös ilman läppäriä. Tältä varalta ja suuremman mittakaavan reittisuunnittelun helpottamiseksi hänellä on käytössä myös tarvittavat paperikarttasarjat, sekä digitaalisena että aitona.
Ulkona ruorissa toimii vahtivuorossa oleva ruorimies, jonka käytettävissä on tarvittavat kartat joko ruoripylvään plotterissa tai sään salliessa paperikarttana. Ulkona ruoripylväällä kun ei ole suojaista karttapöytää käytettävissä. Hän pyrkii noudattamaan kipparin tekemiä reittisuunnitelmia tilanteen sen salliessa. Nämä ohjeet ja reittisuunnitelmat pystyy siirtämään sisällä olevasta läppäristä ulkotilan plotterille sopivaa protokollaa käyttäen, yleensä NMEA-verkon kautta.
Tämä siis avomerellä.
Saaristossa pienemmällä porukalla purjehtiessa läppäristä on apua kun esimerkiksi sumu yllättää ja purjehtiminen kartan avulla käy vaikeaksi ellei veneessä ole tutkaa ja tulevaisuudessa yleistyvää AISia. Sen sijaan, että purjehditaan gps-plotterin ruudun mukaan, voidaan turvallinen reittimuutos suunnitella nopeasti läppärillä ja siirtää ruorin gps-näytön käyttöön. Näin aikaa jää enemmän muuhun havainnointiin kuten toisiin aluksiin tai yleensäkin reitillä pysymisen tarkistamiseen visuaalisesti. Yöpurjehduksessa hyvällä säällä se voi olla myös visuaalisen purjehduksen tukena mikäli esim. linjaloistot eivät syystä tai toisesta näy hetkittäin jne. Päivällä se voi olla esim. paremman puoliskon henkisenä tukena kun perhepurjehtijakippari pistäytyy luonnon kutsulla kannen alla. Vastaavat reittisuunnitelmat manuaalisesti gps:lle siirrettynä vaatisivat paljon aikaa virheiden mahdollisuuden samalla kasvaessa ja plotterilla tehtyinä vaatisi paljon säätämistä tietokoneen hiirtä kömpelömmällä ohjaimella.
Moottoriveneissä käytössä on soveltaen samat hyödyt mutta kenties pienemmät haasteet, sillä ruorimies voi hyvin olla kipparin ja hoitaa navigoinnin ruorinsa äärestä, joskin sieltäkin läppärillä näin halutessaan.
Ja kuten sanottu, läppärillä voi verkon salliessa tarkkailla säätiedotteita, viestitellä sähköposteja (jos joku lomallaan semmoista haluaa) ja muuta tietoliikennettä. Läppäri voi toimia myös varmuuskopiona loman aikana otetuille digikuville tai muulle vastaavalle tiedolle. Tämä kaikki on järkevää.
Viihdekeskuksenakin läppäriä voi käyttää esim. televisiona tai dvd:en katseluun. Sekin voi olla järkevää jos haluaa hetken levähdystauon esim. perheen pienimmiltä.
Itse käytän läppäriä pääosin vain hätävarana lomareissuillani minkä vuoksi sen oikea toiminta on tärkeää. Kaiken muun navigoinnin saaristossa teen suoraan karttasarjasta muuta tilannehan voi muuttua hyvin nopeasti kuten me kaikki siellä käyneet tiedämme.
Toivon mukaan tänne vastaa muutkin, sillä nyt haluan palata protokolla-ketjuuni ja asiani ytimeen.
navigointiväline ja siksi käytän sitä aina, se on hyvä ja suuri näyttö sekä näkyy avotilaankin (yöllä ja päivällä)ruorimiehellekin kun sen sopivasti sijoittaa navigointipöydälle.
En ole yhdessäkään veneessä tavannut vielä (viimeiseen 10 vuoteen) koskaan kunnollista "plotteria" niiden näytöt on surkean pieniä ja yöllä liian häikäisevän kirkkaita kun ei saa säädettyä riittävän himmeäksi.
Samoin niiden kartat on aina olleet joko vanhoja tai jostain muusta syystä paikkansa pitämättömiä??
Reitin teko tietokoneella on todella helppoa ja nopeaa sekä samoin sen muokkaus/muuttaminen, ja samoin reitin mukaan purjehtiminen.
Lisäksi tietokoneella voi hoitaa monia muitakin asioita joita tarvitaan pitkillä matkoilla ja miksei lyhyilläkin.
Mutta tietysti itse kukin voi käyttää mitä parhaaksi näkee.
finninaama, vaari-ikäinen jo tosin, vastaa myös.
Kaiken olennaisen tuossa jo kerroitkin, ei tuohon ole juuri lisättävää. Juuri tuolla tavalla läppäriä käytän veneessä. Tosin en yleensä tee reittejä sillä ollenkaan, avomerelläkkin vaan yhden waypointin heitän kohteen edustalle, että ETA tulisi automaattisesti näyttöön ja saan reittiviivan, joka on guideline sitten jatkossa. Ulkona ei mulla ole mitään plotteria. Seaclear kun vielä lukee AISsia, tuulimittaria, sähkökompassia, niin sen näytöltä saa kauppamerenkulun alukset, sorron, virtauksen... ym mitä ei kovin monista kallistakaan plottereista saa.
Satamassakin se läppäri on usein käytössä, just kuvien lataamiseen. Ja leffoja on tullut katottua sadepäivinä. Tai sitten oon vaan tänne jotain kirjoitellut..;-)
Viitisen vuotta nyt oon läppäriä käyttänyt veneessä, ja ihmettelen miten ennen sitä tultiin toimeen..
Laitteet kestää hyvin, vene on autoon verrattavissa oleva ympäristö kestävyyden kannalta.
Jos veneen ainoa navigoija on pääasiassa siellä ruorissa ja ajetaan pääasiassa päivällä, niin eihän se läppäri ole kovin järkevä silloin. Näyttöä ei näe auringonvalossa ja läppäri ei kestä säätä ym.
Mites ne yli-ikäiset ( 40) jotka eivät ole koskaan oppineet tietokonetta käyttämään?
Niitä on pirun paljon vesillä. Itsekkin kuulun heihin. Nippa nappa osaan tätä s-24 juttupalstaa käyttää, millään muulla keskustelupalstalla en ole onnistunut, yrittänyt olen kyllä. Ikinä en ole tämmösiin vehkeisiin oppia ole mistään saanut ja olenkin huomannut, että kovin ovat monimutkaisia laitteita.
ps. Iltasanomat käyn myös netissä lukemassa, muttaq muualla en käy kun en osaa.
Oon itse lähempänä 50 kuin 40 vuotta, ja ei mitään ongelmaa. Tämänikäisistä on moni aloittanut tietokoneenkäytön jo 80 -luvulla. Joten ei se ole ikäkysymys.
Jopa mun faija käyttää sujuvasti Linixia ja Wintoossa rinnakkain samassa koneessa, se on sentään jo reilusti yli 70 v. Itseasiassa taisin saada faijalta ekat DOS-pohjaiset navigointisoftat aikanaan, tosin ne ei kartasta mitään ymmärtäneet, mutta monta muuta asiaa ne kyllä hallitsi...
meitä jotka eivä ole koskaan tietokonetta käyttänyt. Itsekkään en todellakaan osaa mitään. Juuri ja juuri pystyn tätä s-24 saittia käyttää, mutta millään muulla keskustelupalstalle en ole onnistunut vaikka olen kyllä yrittänyt. Samoin olen oppinut lukemaan iltiksen netissä, mutta muuten olen kyllästynyt hakkaamaan päätä seinään. Kaltaisiani on monia.
Yksi juttu. Et ilmaisimmin ole paljoa purjehtinut avomerilegejä vahtijärjestelyin? Siinä kun ruorimies ajaa vaan ilmoitettua kompassisuuntaa eikä osallistu navigointiin. Silloin navigointi hoidetaan sisällä, naviskan pöydän ääressä. Läppäri on siinä ihan hyvä, koska kertavilkasulla saa enemmän tietoa kuin paperikartasta. Mm. ETA on näkyvillä kokoajan. Zuumata voi vaikka maailmankartaan asti, jos tarve on sellainen. Silti me ainakin merkataan paperikartaan vähintään kahden tunnin välein sijainti. Pysyy vahtivuorokin hereillä;-)
Toinen juttu: En läppärinavigoinnissakkaan koskaan käytä etukäteen piirrettyä reittiä. Siispä navigointi on saaristossa just sitä samaa "3 malia itään, ohitetaan punainen-punainen-vihreä, käännytään suunnalle 130 kun linja kiinni etuoikealla, mailin päässä eteläviitta, jonka jälkeen käännytään pohjoiseen kohti loistoa" Ei se eroa mitenkään siltä osin. näin siis silloin, kun ruorimies ohjaa ja minä olen naviskassa reittiä suunnittelemassa. Ainoastaan avomerilegeillä laitan yhden waypointin oletetun kohteen (joka voi vaihtua, jos siltä tuntuu) edustalle, jotta ETA näkyyy näytöllä.
Ja lopuksi: Täytyy myöntää, että alkuun homma oli enemmän sellasta näpräämistä ja harrastus itsessään. Käytännön hyötyä ei juuri ollut... alkuun.
Nyttemmin se on muuttunut vain arkiseksi apuvälineeksi, ja hyväksi sellaiseksi. Suomen vesillä käytän Seaclearia ja muualla Tsunamista. Siinä on se koko maailma, mutta suomen alueella käytettävyys on Seaclearilla parempi, tai sitten se on vaan tottumuskysymys...
muusta kuin perheen kanssa veneilystä? Samoin tuo toinen läppärin kannattaja. Pitäisiköhän sopia sellainen yleiskäytäntö, että kaikki aloittaisivat viestinsä sellaisella 3-4 rivin disclaimerilla, jossa määritellään, minkä tyyppisestä veneilykuviosta puhutaan? ;) Nimittäin: jos veneessä on niin iso porukka, että aina on useampi kuin yksi hereillä ja navigointi on nimenomaan yhden henkilön vastuulla, joka ei ole ruorissa silloin, niin silloin tuo selityksesi tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Tuo sopii yhteen senkin kanssa, mitä olen jutellut kilpailuja harrastaneiden kanssa. Niissä jutusteluissa on aika usein tullut esiin ajatus 3 hengen minimimiehistöstä "1 ajaa, 1 trimmaa ja 1 navigoi". Ja yleensä sitten tietysti sanotaan, että useimmissa veneissä ei yksi purjegasti riitä alkuunkaan, mutta se on toinen juttu se.
Mutta perheveneilyssä on yleensä 2 aikuista ja 0-n kappaletta muita. Silloin navigointivastuu on aina pääasiassa ruorimiehellä. Ihan riippumatta siitä, kumpi siellä ruorissa sattuu kulloinkin olemaan, kippari vai varustamon edustaja :)
Tuo mainitsemasi reittipisteen käyttö ETA:aa varten on temppu, jota joskus olen itsekin käyttänyt. Harvoin kylläkin, koska minulla on yhtenä henkilökohtaisista perversioistani taipumus harrastaa päässälaskua. Toisaalta on sanottava, että en ole koskaan tottunut tapaan merkitä omaa sijaintia kartalle edes avomeripätkillä. Se tieto on aivoissa.
Paljon on pointtia tuossa, mitä kirjoitat. Mutta silti ei asia ole ihan niin yksiselitteinen.
Perheenkin kanssa tehdään välillä pitkää matkaa. Silloin vaan minä yksin olen navigointivastuussa ja ruorissa oleva lapseni ajaa vaan antamaani kompassisuuntaa. Tai antamaani ohjetta tyyliin "tuota punasta vilkkuvaa kohti ja vasta kohdalla siitä vasemmalta ohi ja sitten anna uuden suunnan.." Vähemmänhän tätä on koko lomapurjehduksen aikana, mutta tätäkin on.
Suurin osa matkasta on perheen kanssa päivällä tapahtuvaa ja läppäri on kiinni.
Kaikelle on paikkansa ja mulla läppärin käyttö ei enää vuosiin ole ollut "harrastamista" tai sellasta, vaan siitä on konkreettista hyötyä.
Ihan vaikkapa vaan iltapurjehdus perheen kanssa Helsingin edustalla, pimeän aikaan. Valoja on pirun paljon, ja voin itsekin relata vähän, kun ei tarvitse tiukkana olla kokoajan sataprosenttisen varma omasta sijainnista ja että ajetaan oikeaa suuntaa...
Voin välillä tarkistaa sen tilanteen sieltä läppäristä. No okei, tämän yksittäoisen tarpeen se plotterikin kuittaisi... mutta mulle se läppäri on monikäyttöisempi...
Ja jotenkin plotteri ruorimiehen edessä mun mielestä hävittää sen havainnointi- ja navigointitaidon...
Siksi siis mielummin läppäri naviskan pöydällä.
Tarkoitatko, että ruorimiehellä ei veneessäsi ole plotteria ollenkaan käytössään? Tämä on sitten vielä astetta radikaalimpi versio tuosta minut ihmettelyyn herättäneestä, jossa läppäriä käytettiin plotterin lisäksi. Oikeastaan tuo veisi meidät plotteri vs. ei plotteria -keskusteluun, joka on eri asia ja johon en halua upota. Vaikken malta olla sanomatta, että karttaplotteri on niin näppärä kapine, etten mistään hinnasta siitä enää luopuisi, vaikka kauan pärjäsinkin ilman.
Joka tapauksessa tässä on nähtävissä hyvin selvänä kahden täysin erilaisen "veneenhallintakulttuurin" välinen juopa. Minulle ajatus siitä, että päästäisin valvomatta ruoriin ketään, joka ei ole kykenevä vastaamaan navigoinnista kokonaan yksin, on täysin vieras. Toisin sanoen, jos ruorissa on lapsi tai vaikkapa viikonloppuvieras, jota en tiedä itsemme (vaimon ja minun) veroiseksi navigaattoriksi, niin jompikumpi meistä valvoo silloin tilannetta aktiivisesti. Vessakäynti on likimain maksimiaika veneen jättämiseksi tällaisen henkilön hallintaan. Avomerellä tietysti on tilaa enkä minä ikinä mene kannen alle vessakäyntiäkään varten katsomatta ensin tarkasti ympärille, onko jotain mahdollista ongelmaa alle 10 minuutin päässä, mutta silti.
Ei ole plotteria ruorimiehellä. Kun ajan itse, käytän saaristossa paperikarttaa ja visuaalista navigointia. Avomerellä kompassia. Se plotteriajo kun helposti johtaa siihen viivaa pitkin ajamiseen. Mutta läppäristä en luopuisi, vaikka ihmeen kauan ilman sitä olen pärjännyt ;-)
Olen oppinut tuohon veneenhallintakulttuuriin jo lapsena. Saatoin olla kymmenkesäisenä yksin vahdissa ja ajoin ilmoitettua kompassisuuntaa vanhempien nukkuessa kannen alla. Samoin omat lapseni on ottaneet ohjailuvastuun vahtivuorollaan, navigointivastuun jäädessä minulle.
Tämä on ihan luonnollista silloin, kun purjehditaan pidempiä matkoja ja avomerellä. Kun se navigointi on silloin lähinnä sitä, että kerran päivässä säätietojen mukaan päätetään, että pidetäänkö tämä suunta vai lähdetäänkö kokeilemaan 15 astettta etelämpää, jos saataisiin matalapaineen reunasta lisää tuulta... Ei tällaisia päätöksiä tee ruorissa oleva, ne tekee kippari. Ja kippari tekee ne naviskan pöydän ääressä helpointen sen läppärin kanssa..
Mutta silloin kun purjehtitaan perheen kanssa lyhyttä päivämatkaa saaristossa, niin jos ruorissa on vaikkapa 14 vuotias tyttäreni, niin hän ajaa minun ohjeitteni mukaan "tuolle seuraavalle punaselle ja siitä vasempaan seuraavalle punaselle" sillä aikaa kun ehkä käyn kannen alla. Muutoin ihan samalla tavalla kun sinullakin, valvon aktiivisesti tilannetta. Tosin usein käy niin, että kun tulen ylös on tytär löysännyt levankia ja jenniä vähän ja ajaa alemmaksi kuin minä olisin ajanut... mulla kun on tapana ottaa vähän liikaakin "nousua" varastoon ja tytär ajaa suoraviivaisemmin ja yleensä alemmas... ja kovempaa ;-)
Kirjoitettuna nämä erilaiset kuttuurit vaikuttaa helposti täysin vastakkaislta toimintatavoilta, todellisuudessa ainoa ero on, että minä purjehdin myös avomerilegejä, joissa toimitaan vaan hieman toisin. Tai korkeintaan käytännöissä on pieniä vivhde-eroja.
Näyttää lujasti siltä, että meillä on tässä täysin sovittamaton ristiriita. Jos sinä pidät normaalina ja hyväksyttävänä sitä, että edes avomerellä alle 10-vuotias jätetään yksin ruoriin ja aikuiset nukkuvat, niin silloin meidän käsityksemme asiallisesta ja hyvästä merimiestaidosta ovat valovuosien päässä toisistaan. Sorry, tästä ei tule sopua millään.
Mitä tulee tuohon reitinvalintaan, niin meidän veneessä kyllä keskustellaan ne etukäteen. Aikuisten kesken, tietysti. Useimmiten se menee niin, että jommankumman tekemä ehdotus hyväksytään kyllä, mutta joskus päädytään toiseen ratkaisuun kuin alkuperäinen ehdotus. "Yksinvaltaisina" päätöksinä tehdään vain "lyhyttaktiset" asiat, kuten milloin tehdään käännös luovilla tai muun liikenteen väistämiset. Ja ne tekee aina ruorimies ilman muuta keskustelua kuin mahdollisesti ilmoitus ison skuuttiköyden pitelijälle, että "kohta käännytään". Meillä sekin on muuten vain keskusteluääninen huomautus, ei mitään karjuntaa :)
Tuntuu, että tämän keskustelun mahdollisuudet on käytetty aika loppuun?
No en minä kyllä jättäisi alle 10 vuotiasta venevastuuseen edes avomerellä. Olen vaan itse ollut noin 10 vuotiaana joitakin öitä yksin ruorissa.. 70 -luvun alussa. Se oli vähän niin kuin taustaa asialle.
14 vuotiaan tyttäreni olen kyllä antanut ajaa oman vahtivuoronsa, siinä missä muidenkin. Välimerellä ja atlantilla on tilaa ja jos tutka tai AIS hälyttään niin tytöllä on lupa herättää mut. Ja tätä pidän normaalina niissä olosuhteissa. Ja siihenkin vielä taustaa: tyttäreni ovat 14, 16, 17 ja 26 vuotiaat. Jokainen ollut veneessä vaippaikäisestä lähtien. Osaavat rutiinit ja tunnistavat vaaran. Ja jokaiselle voin jättää venevastuun yölläkin, kun ajetaan avomerellä.
Reitinvalinnasta: meilläkin ne keskustellaan kyllä etukäteen. Mutta olosuhteiden muuttuessa muuttuu myös suunnitelmat. Saattaa olla, että aamulla on ajateltu että ajetaan hiittisistä suoraan velkualle, mutta tuuli tyyntyy paivän mittaan ja yötä ei haluta ajaa. Silloin lasketaan mahin johonkin sopivaan paikkaan matkalla. Jo kun tytöt oli pieniä, annoin niiden päättää koska mennään saareen ja toisinaan jopa mihin saareen mennään. Enimmäksen kuitenkin asiasta aina käydään keskustelua. Avomerellä siinä on sitten taas eri tilanne: minä päätän reitinvalinnan tiedossani olevien seikkojen avulla, päämäärästä saatetaan keskustella.
Se esimerkkini siitä kepiltä kepille ajamisesta oli ihan käytännön tilanteesta, jossa tyttö tietää että hankoa kohti ollaan menossa, mutta ei lue kartaa koska minä olen siihenkin asti sitä lukenut ja ainoana tiedän sijainnin kartalla. Ja hän on vasta ollut ottamassa aurinkoa keulakannella ja tulee ruoriin vaan, koska mun on käytävä kannen alla... Ei meillä ainakaan kaikki veneessäolijat ole kokoajan selvillä sijainnista, kun ei niiden muiden tarvitse olla. SIjainti näytetään kartalta ja annetaan lähiminuuteille purjehdusohje, jos on syytä vaihtaa hetkeksi ruorimiestä.
Omistan moottoriveneen ja ajelen pääasiassa rannikolla ja saaristossa. Olen kymmeniä vuosia käyttänyt navigaattoreita, loranista nykyiseen gps-karttaplotteriin. Veneestä löytyy myös läppäri karttaohjelmistoineen ym. kilkuttimia.
Navikoin pääasiassa kartalla, kompassilla ja kaikuluotaimella. Gps-karttaplotteria käytän varmistuksena eli siitä vilkaisemalla näkee onko homma hallussa kartan kanssa. Yöllä ja huonossa näkyvyydessä käytän tutkaa kaikkien muiden lisänä.
Läppäsi ei nopeassa moottoriveneessä kestä mekaanisesti ajonaikaista navikointia.
Jos paperikarttoja ei jostain syystä löydy, en lähde mihinkään.
Siinä myös kaikki olennainen. Saattaa kuullostaa hassulta, mutta samoja sääntöjä noudattelen. Saaristossa päsiväsaikaan pääasiassa paperikartalla ja kompassilla. Jos läppäri on päällä (lähinnä sumussa ja yöllä tai oudommassa vesistössä) niin sieltä haen lähinnä "uskon vahvistusta" paperikartalla tekemiini päätöksiin.
Läppäri ei varmastikaan moottoriveneessä kestäisi, suuremman tärinän (ja liukuvassa aaltojen iskujen) vuoksi.
Ja minäkään en lähde minnekään ilman paperikarttaa. Tästä asiasta käytiin vääntöä, kun olin lähdössä Hollannista Suomeen tuomaan venettä. Vaadin, että veneen omistaja osti myös paperikartat mukaan.
Silti tämä ei ole ristiriidassa aiemmin kirjoittamani kanssa.
Koska: purjevene ja pitkä avomerilegi... siinä se läppäri on parhaimmillaan.
Olen monta vuotta käyttänyt läppäriä ryskyttävän HT-veneen karttana ja hyvin se on kestänyt. Edelliselle tein näyttöä tukevan telinesysteemin. Vaihdoin sen täksi kaudeksi miniläppäriin, jossa saranat ovat niin jämäkät, ettei tukea ole tarvittu. Uudessa on lisäksi se paljon puhuttu kovalevy korvattu SSD-muistilla jossa ei ole liikkuvia osia. Ainoa liikkuva osa on tuuletin, jonka hajoaminen kyllä pysäyttää läppärin, mutta tuulettimen hajoaminen ei todennäköisesti johdu rynkytyksestä vaan jostakin muusta.
Paperikarttoja ei löydy kuin merelle enkä siellä paljonkaan viime kesänä käynyt vaan pyörin järvillä pelkän läppärin varassa. Todella uhkarohkeata vai mitä ;)
N.40v kokemusta veneilystä ja n. 25v kokemusta autopilotista ja 5v läppäristä navi-ohjelmalla. Kyllä tulee perhemiehistöllä 2aik 1alle 10v, ikävää matkanteosta ilman läppäriä ja pilottia. Mulla viimeisimmällä pitkällä reissulla pilotti hajos ja jouduttiin viimeiset 10h ajaan käsin no nyt on kevääksi uusi pilotti ja uusi naviohjelma läppäriin joten eiköhän noista pitkistäkin legeistä selvitä.
PS: tarkoitus viettää ensi kesänä 2,5kk veneillen ja vain veneillen. EI muuten Suomessa kuin ehkä viimeinen viikko.
kuuluu osana veneilyyn. Mutta miksi sen autopilotin ylipäätään tarvitsisi olla kytkettynä johonkin muuhun laitteeseen? Avomerellä riittää kun sen pistää ajamaan tiettyä suuntaa ja saaristossahan enimäkseen pitäisi ajaa käsin ihan turvallisuuden vuoksi.
Ja nopeissa veneissä ei autopilottia pitäisi olla ollenkaan.
Piti mainita esimerkki, miksi autopilotti on huono saaristossa. Jokunen vuosi sitten saksalainen pariskunta täräytti Mariellan (muistaakseni) kylkeen sumussa Ahvenanmaalla. Tutkintaraportista käy selvästi ilmi, että viimeinen niitti tapahtumaan oli juuri se, että autopilotti oli päällä ja ruorimies yritti käännöstä sillä. Autopilotti vain kertakaikkiaan kääntää paljon hitaammin kuin käsiohjaus, joten hätäväistö ei onnistunut.
Läppärin käyttö on
a) helppoa
b) selkeää = rittävän iso näyttö
c) halpaa (vanhoja läppäreitä saa banaaneilla)
Kuskin vaihtuessa äkillisesti esim. kuskin lähtiessä kuselle, ei tarvita turhan pitkiä perehdytys/ orientaatio sessioita, kuten esim. tutkan perässä ajettaessa. Tietysti paperikartta koko ajan auki ko. alueelta.
Plotterin käyttö on myös helppoa ja kohtalaisen halpaa. Mielestäni myös selkeää, ellei sitä näyttöä sitten väkisin viedä kauas kipparin näkökentästä.
Plotteri myös (ihan mallista riippumatta) kestää kosteutta ja tärinääkin paremmin kuin läppäri. Etenkään ainoaksi värkiksi en ottaisi sitä banaaneilla ostettua vanhaa läppäriä. On meinaan työkäytöstä kokemusta, ettei uudetkaan aina kestä 2-3 vuotta pidempään edes normaaliolosuhteissa.
Kuppi kahveeta tai ämpärillinen vettä näppikselle ja porteista sisään niin kuuluu ritsräts.
Asia tietysti ratkeaa ko. käyttöä kestävällä suojatulla erikoisläppärillä, mukana myös hinta (no niin on kyllä plottereillakin). Mutta ellei sitä käytä muuhun kuin reitin ja sijainnin seuraamiseen, lienee ainoana hyötynä näytön isompi koko.
Itse olen paperikarttaan varaava läppärimies seuraavista syistä:
- ohjelmien ja karttojen päivitettävyys tarpeen ja kehityksen myötä
- järjestelmien tuunausmahdollisuus ja lokalisointi
- hinta
- AIS hintaluokassa
Mites työnantajasi suhtautuu siihen, että tuot läppärin veneeseen, normaalikäyttöä joskus rankempiin olosuhteisiin? Tai että annat perheen sitä käyttää? Niissä firmoissa, joissa olen itse ollut, on ollut ankarasti kiellettyä antaa perheenjäsenten työkoneeseen koskea.
"On se hieno mies, salaa tekee ylitöitä kesälomat ja kaikki!"
kone tuodaan huoltoon omituisen märkänä ja sisältä löytyy kaikennäköisiä jälkiä lasten käytöstä jne. Vieläkö riittää huumorintajua?
Nykyään tuppaa nuo duuniläppärit oleen liisareita. Se leasingsoppari sisältää kaiken huollon ja korjaukset sopimuksen aikana. Se on ihan sama, vaikka mereen sen upottas...
Ite oon käyttänyt duuniläppäriä venessää siten, että vaihan kiintolevyn. Mulla on erikseen työkiintolevy, ja hupikiintolevy. Ja jälkimmäisessä on navigointisoftat ja DVD-ohjelmat ja kaikki tarvittava lomareissulle...
En tietenkään töissä mainosta sitä, että roudaan firman läppärin veneeseen. Nyt on työn alla ihan iki-oma veneläppäri. Eli vanha HP johon laitan SSD-kovalevyn nykyisen pyörivän kovalevyn tilalle ja samalla nostan RAM-muistin 1 gigaan. Arvailisin, että muutaman vuoden vanhan koneen pentium4-prossu on noilla eväillä riittävä pyörittämäään karttasoftaa. Onko mielipidettä riittääkö P4:n teho noilla eväillä? Vanhoista lääppäreistä löytää vielä sen RS232-portin jota esim. tuo AIS-palikka kaipailee.
Tuo kone ei sitten kelpaa muksujen pelikoneeksi koska tetris tai super mario ei taida heille kelvata :-)
Sähköpostin ja kevyen nettiselauksen tuollakin hoitaa, niin ja se TV-kortti on tietysti asennettava siihen.
Komeesti pyörii karttasoftat ja muu sellainen tuolla. Mulla oli alkuun Toshiban Satellite, pentium ykkönen ja huimat 166 megaa vauhtia. Pyöri karttasoftat jouheesti. Sen käyttöön oli perusteena 14 voltin käyttöjännite. SAi käytettyä suoraan veneen akulla ilman erillisiä muuntajia/inverttereitä.
Nykyään on Ibarin (tai siis Lenovon) T42 joka lienee samantasoinen, kun sulla on tulossa. Pyörii kaikki tarvittava, myös se digitikku. Tehoa syöttää Partcosta ostettu yleismallin vitalähde, joka tekee 12 voltista tarviottavan 16 volttia.
Tarkista koneestas, onko siinä USB2 -portti, ne digiboxitikut kun ei USB1-portissa toimi. Nettiselaus hoituu ongelmitta, ja Wlanin kautta satamissa. Muuallla mokkulalla, mutta kyllä sitä 3G verkkoa alkaa aika laajasti jo oleen saaristossakin.
Hyvä juttu! Näin vähän ounastelinkin. Minulla on nurkissa hylättynä ko. kone johon löytyy vieläpä HP:n autolaturikin. Koneen kovalevy on rikki. Katselin, että 64GT SDD-asema 512 MT RAM maksavat noin USD120 joten tuosta saa melko pienin investoinnein ihan kelpo koneen navigointiin. Onko kokemusta vanhan kovalevyn korvaamiseststa SDD-asemalla? Vaikkapa tuollaisella:
Kingston SSDNow V-Series 64GB MLC 2.5zoll SATA300 (Notebook Bundle)
Hinta 109.90 USD. Siinä ei ainnakaan ole yhtään liikkuvaa osaa jotka tärinästä menisivät rikki.
Tosiaan tuo HP:n malli xe4500:n USB on mallia 1.1 joten huomautuksesi on asiaa ja se pitää muistaa kun siihen ripustelee laitteita. Nyt kun muistelen, niin siinä on ollut joskus telkkari kiinni. Pitääpä toivoa, ettei se vanha TV-purkki ole jo kierrätyksessä. TV-purkki (Hauppage?) on koneen ikäluokkaa joten siinä on vielä vanha USB1.0 tai 1.1. Lähdempä autotallin romuvarastoja tutkimaan!
USB 1,1 bittivirta ei vaan riitä Kun sitä dataa tulee striiminä aika paljon... En ole nähnyt yhtään digiboxitikkua, joka toimisi sillä. Jos tuohon läppäriin haluaa digiboxin, joutuu maksamaan muutama kympin enemmän ja ostamaan PCMCIA -purkin.
En ole koittanut noita SDD levyjä, kun mulla on purkkari ja tavalliset levyt toimii hyvin. Yleensä vieläpä olen kartat pitänyt USB-tikulla, niin se kiintolevy ei pyöri kuin buuttauksen aikana ja sammuu 3 minuutin kuluttua ohjelman käynnistyksestä. Samoin olen hidastanut prossua, kuluu vähemmän virtaa ja ohjelmat ei siitä kärsi. Kannattaa säätää virrransäästötiloja, kun purkkarissa sähkön saanti on rajallista.