Tänään koulun itsenäisyysjuhlassa huomasin, että kaikkia mun kavereita tytöt pyysivät tanssimaan, mutta mä vaan istuin yksin erakkona penkeillä... Olen huomannut, että musta on tullut tyttöjen keskuudessa tällainen iso ruma karju, jota päin kukaan ei uskalla edes katsoa. Jos jokin tyttö katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin, niin tyttö äkkiä kavahtaa ja katsoo äkkiä muualle. Alussa olin toiveikas ja arvelin, että joku oli kiinnostunut musta, mutta LIIAN monen samanlaisen sattuman jälkeen eri tytöillä mä olen vihdoinkin tajunnut, että kyllä tytöt näkee mussa jotakin kammoksuttavaa ja pelottavaa.
Sen lisäksi kaikki kaverit pitää mua vähän outona.
Olen koko elämäni saannut kuulla siitä, ettei se ulkonäkö ole tytöille pääasia, vaan se, millainen oikeesti on..
Totuus on, että paskat mä en uskalla olla oma itseni. Pelkään, että mua kritisoitais liikaa ja että mä ottasin sen aivan liian henkilökohtaisesti...
Esim. yksi mun kaveri on sellainen tyypillinen AIVAN kaikkien kanssa toimeen tuleva, tuntuu että jokainen tuntee sen ja ettei kellään ole mitään pahaa sanottavaa siitä. Ihmettelen vaan, että millainen semmoisen ihmisen pitää oikeesti olla?
Mulla on aina viikonloput täynnä tällaisia typeriä "mä olen niin paska olento"-tyylisiä masennuskohtauksia.. ja sitten nää
Sen lisäksi kaikki kaverit pitää mua vähän outona.
Olen koko elämäni saannut kuulla siitä, ettei se ulkonäkö ole tytöille pääasia, vaan se, millainen oikeesti on..
Totuus on, että paskat mä en uskalla olla oma itseni. Pelkään, että mua kritisoitais liikaa ja että mä ottasin sen aivan liian henkilökohtaisesti...
Esim. yksi mun kaveri on sellainen tyypillinen AIVAN kaikkien kanssa toimeen tuleva, tuntuu että jokainen tuntee sen ja ettei kellään ole mitään pahaa sanottavaa siitä. Ihmettelen vaan, että millainen semmoisen ihmisen pitää oikeesti olla?
Mulla on aina viikonloput täynnä tällaisia typeriä "mä olen niin paska olento"-tyylisiä masennuskohtauksia.. ja sitten nää
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan kun itse olisin kirjottanut ton. olen ihan samanlainen ja kokenut samoja kokemuksia... oon kuulemma aina tosi pelottavan ja surullisen näkönen kaveri vaikka tosiasiassa olen jotain ihan muuta. tytötkin aina karttavat kun näytän joltain kouluampujalta tai jotain
itseasiassa jokainen ''täydellinen'' kusipäälissupissis teinityttö löytää jotain negatiivista kaikista pojista..
kantsis vaan venata sitä aikuisuutta ja sitten ruveta vehtaamaan oikeen naisten kanssa.
vittuun tollaset teiniprinsessat ja niiden mielipiteet, ne kasvaa kaiken maailman median kiiltokuvapoikien keskellä, kaikki piirteet täytyy kundeis olla just eikä melkein
Luuletko, että kovinkaan moni vastaavassa tilassa oleva jaksaisi odottaa kovin kauaa sitä tyttöjen "aikuistumista"?
Mulla oli vastaava tilanne ja olin jotain 15 tai jotain...
Vieläkin olen sosiaalinen hylkiö, jota muut karttaa...
En uskalla puhua tytöille, en uskalla etsiä kavereita, en uskalla ottaa mitään sosiaalista kontaktia kehenkään...
Olen vaan monen vuoden jälkeen tajunnut, ettei musta ole seuraihmiseksi. Mun on parasta ruveta sellaiseksi uraihmiseksi, jolla ei ole muuta elämässä, kuin työ.
Olen vaan jollakin tavalla sosiaalinen invalidi...