On tääkin perhana hienoa, toista lasta odotellaan ja huomenna alkaa 42. viikko. Eikä merkkiäkään synnytyksestä, lähete on jo sairaalaan, mutta eivät ole vielä kutsuneet.
Pelottaa hiukan, että kuinka isoksi vauva pääsee, varsinkin kun edellinen synnytys oli jo aika karmea vaikkei vauva iso ollutkaan.
Huoh.
Pelottaa hiukan, että kuinka isoksi vauva pääsee, varsinkin kun edellinen synnytys oli jo aika karmea vaikkei vauva iso ollutkaan.
Huoh.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viikon päästä sulla on ihan varmana jo vauva sylissäsi =) Tiedän kyllä kuinka ärsyttävää toi loppuaika on ja varsinki ku menee yli reippaasti! Mun esikko syntyi 41 1 ja toinen 42 0. Nyt kolmatta odotan ja vasta 30 viikolla mennään. Ja tiedän jo nyt et yli menee ja tuun taas tuskaileen saman asian kanssa=/
Mut tsemppiä synnytykseen =) Ei siihen ole enää pitkä aika!
Odottavan aika on pitkä. Tiedän tunteen - 41 2 äskettäin syntyi meidän vauva, reilu vuorokausi ennen käynnistystä. Tässä vaiheessa ei enää koko kovasti kummene, kun puhutaan päivistä. Ja seuraava synnytys on yleensä ensimmäistä helpompi kun tie on raivattu.
Tuskastutti odottaa, mutta kärsivällisyyttä lisäsi se että synnytys meinasi käynnistyä jo 36. viikolla kun minulla oli jotain tulehdusta alapäässä. En kyllä sitäkään halunnut, ei olisi vauva valmis eikä tavarat liioin, ja tulehdus olisi ollut vauvallekin riski. Siitä sai sitten vähän suhteellisuutta.
Sympatiat :) Tuohon oloon ei auta kyllä mitkään lohduttelut ja muiden vakuuttelut. Siihen ei auta kuin se synnytys.
mulla nyt rv 41 5. yliaiakaiskontrollissa kävin ja toivottavasti maanantaina käynnistää, tai sitten tää päättäs itse syntyä ennen sitä..noh keskiviikkona viimeistään käynnistys.
lapsivettä ei kauheesti ollu,normaalin rajoissa viel kuitenkin.
on kyl ollu tuskasta tää odottelu, viel kun toisilla syntyy lapset kellä myöhemmin laskettuaika kun itsellä..
tosi epäireilulta tuntuu..
sitten viel ne idiootit ketkä kyselee et "millos synnytät" ja "eiks sun pitäny synnyttää jo"
voi jumalauta..paljoo kotoa viitti lähtee ku ei jaksais et joku kokoajan muistuttamassa.
no onneks on niitä ihania ystäviä myös ketkä on keksiny mulle tekemistä, ni saanu ajatukset vähän muualle :)