En omista koiraa,enkä tiedä koirista juurikaan mitään...
Mutta nyt on monesti silmiini osunut tapauksia jotka ovat "lenkkeilyttämässä" koiria (en tiedä/ole varma tilanteesta.) Koirat pidetään tiukassa hihnassa ja aivan omistajan/ihmisen jalassa kiinni. Siis nämä koirat ovat kävelleet ihmisessä kiinni. Ja auta armias jos koira saattaa lipsahtaa jalan vierestä hieman,alkaa ihmisellä armoton nykiminen hihnasta. Ja koiralla on tietysti panta, ei valjaita. Kuinka ihmeessä nämä omistajat tietävät koska koiralla on hätä ja tarvitsee tilaa mennäkseen tarpeelleen? Vai onko näissä kyse jostain koulutuksesta?
Mutta todella ilkeetä tekee katsoa,kun koira nätisti kulkee vierellä ja saattaa horjahtaa vähän sivummalle kävellessään. Se hihnasta nykiminen on aika kurjan ja hurjankin näköistä :o(.
Kuuluuko koirille joku tälläinen koulutus? Missä ei saa liikahtaakaan omistajan viereltä lenkillä ollessa? Ja ymmärrän että on koulutuksia joissa opetetaan ettei koira vetäisi liikaa... mutta näissä tapauksissa koirat eivät todellakaan ole vetäneet. Päinvastoin.
Mutta nyt on monesti silmiini osunut tapauksia jotka ovat "lenkkeilyttämässä" koiria (en tiedä/ole varma tilanteesta.) Koirat pidetään tiukassa hihnassa ja aivan omistajan/ihmisen jalassa kiinni. Siis nämä koirat ovat kävelleet ihmisessä kiinni. Ja auta armias jos koira saattaa lipsahtaa jalan vierestä hieman,alkaa ihmisellä armoton nykiminen hihnasta. Ja koiralla on tietysti panta, ei valjaita. Kuinka ihmeessä nämä omistajat tietävät koska koiralla on hätä ja tarvitsee tilaa mennäkseen tarpeelleen? Vai onko näissä kyse jostain koulutuksesta?
Mutta todella ilkeetä tekee katsoa,kun koira nätisti kulkee vierellä ja saattaa horjahtaa vähän sivummalle kävellessään. Se hihnasta nykiminen on aika kurjan ja hurjankin näköistä :o(.
Kuuluuko koirille joku tälläinen koulutus? Missä ei saa liikahtaakaan omistajan viereltä lenkillä ollessa? Ja ymmärrän että on koulutuksia joissa opetetaan ettei koira vetäisi liikaa... mutta näissä tapauksissa koirat eivät todellakaan ole vetäneet. Päinvastoin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
joillakin on tietty periaate, että koiran pitää kävellä vieressä.
esim, jos tokoa harrastaa, niin haluaa käyttää sitä myös lenkillä.
itse kotona joskus harjoittelen seuraamista, mut annan koiran juosta vähän pitemmällä hihnassa,
kuin ihan jalkojen vieressä. pidän myös irti sellaisissa olosuhteissa, jossa ei ole mitään muita koiria.
kuten pellolla, tai mettäautoteillä.
mun mielest on kivaa, jos koira saa nauttia lenkistä, eikä tarvi juosta ihan kinttujen vieressä.
meillä koira ei kyllä kävele kaukana, parin askeleen päässä, mut en painota sitä itse siihen, se ei kyllä vedäkkään. aina, ku on irti, niin juoksee pellolla jonku matkaa, oottaa, ja taas juoksee.:)
onhan tään rotunen koira, niinkö mulla on, niin keskittyy enemmän omistajaansa lenkillä.:)
minäkin ihmisten ilmoilla liikuttaessa koirat tiukasti sivulla. Se suojaa koiraakin yllättäviltä tilanteilta ja tuo myös sille turvallisen olon. Muutenkin lenkin alku mennään käskyn alla, sitten osa vapaata nuuskuttelua ja kotiin tullessa taas käskyn alla. En ole ajatellutkaan, että se voi näyttää jonkun mielestä pahalta. Enimmäkseenhän ihmiset valittavat siitä, kun koira säntäilee puolelta toiselle.
kyse on kouluttamisesta. Tilanne on usein sellainen että koira on pidemmän aikaa kerännyt synkkiä pilviä päälleen. Uhmannut käskyjä tietoisesti, vetänyt kiellosta huolimatta, hyppinyt ei-sallitulle puolelle, haukkunut ohikulkijoita, autoja, mopoja, skeittareita ja streittareita sekä hippejä ja muita.
Normaalisti kuljetaan fleksin kanssa ja koira kulkee kuin ihmisen mieli. Sitten tulee useampi narttu "antopäiville" ja tämä herrasmieshaukku muuttuu kuuroksi ja sokeaksi hyville käytöstavoille. Tällöin on pidetty kertausharjoituksia jolloin opitut asiat palautetaan muistiin lyhyellä hinnalla kulkien. Alkuvaiheessa voi joskus tarvita enemmänkin voimaa kun koira väkisin reuhtoo, myöhemminkin pitää muistuttaa asiasta terävästi että eipä yritetä mitään mihin ei ole lupaa. Tämä varmasti voi näyttää hurjalta ja kurjalta asiaa tuntemattomalta. Mutta meidän tapauksessa se tehoaa ja vähitellen rekulle palaa taas muistiin että omistaja on se jota tulee kuunnella, myös ulkona lenkillä.
Muutaman kerran vuodessa joudutaan käyttämään näitä kovempia otteita kurin palautukseksi. Muulloin riittää lähes pelkkä kuiskaus ja pyyntö toteutuu.
oletko ikinä ajatellut että omistaja ottaa koiran vierelleen silloin kun ihmisiä tulee vastaan tai lähelle ei kaikki koirat tykkää vieraista ihmisistä
...koira ei pidä vieraista ihmisistä niin se on omistajalla peiliin katsomisen paikka...
onko tullut mieleen, että joidenkin rotujen ei kuulukkaan pitää vieraista ihmisistä vaan ovat vain ihan oman perheen koiria?
sillä mitä iloa voi olla koirasta jos jatkuvasti joutuu pelkäämään kenen kurkkuun se seuraavaksi käy...?
Se, että koira ei pidä/välitä vieraista ihmisistä, ei todellakaan tarkoita että sitä pitäisi pelätä. Eihän yleensäkään vierasta koiraa saa lähestyä kysymättä lupaa. Esimerkiksi meidän koira on juuri tuollainen, se lukee ihan rotumääritelmässä että vieraisiin suhtautuu epäluuloisesti. Ei se silti ikinä ole käynyt kenenkään kimppuun.
>>onko tullut mieleen, että joidenkin rotujen ei kuulukkaan pitää vieraista ihmisistä vaan ovat vain ihan oman perheen koiria?>>
-Jos meinaat laumiksia, niin ehdottomasti olen eri mieltä. Kun laumanvartijakoirilla ei ainakaan Suomessa ole juurikaan käyttöa vartiointitehtävissä, niin koirista olisi järkevää jalostaa sosiaalisempia. Eikä sosiaalistaminen niillä mitenkään onnistu, jos ne eivät pääse totuttelemaan vieraisiin.
Vai käsitinkö väärin pointtisi viestistäsi?
Ei se tarkoita että jos koira on ns. oman perheen koira, että se käy jokaisen vastaantulijan kimppuun.
Ne eivät välitä vieraista ihmisistä. Ja itseäni tämä ei haittaa ollenkaan... Koirani oppii tuntemaan ne ihmiset, jotka haluan ja hyväksyy nämä. Muista ihmisistä sen ei tarvitse mielestäni edes perustaa. Se ei tykkää vieraiden ihmisten kosketuksesta tai tunkemisesta lähelle, mutta ei todellakaan käy kiinni vaikka näin kävisikin.
ei laumikset ole ainoita tällaisia koiria...
Kaikki eivät halua sellaista "kaikkien kaveri" -koiraa, joten miksi pitäisi sosiaalistaa vieraiden ihmisten kanssa. Kyllä meillä ainakin saa käydä vieraita ihmisiä (ja on käynyt ihan pennusta asti), jotka koira hyväksyy, jos minä niin haluan.
Aluksi puhuit >>roduista>>, nyt vain >>koirista>>.
Kertoisitko hiukan selvemmin?
Mitähän tuossa et ymmärrä?
On rotuja, jotka suhtautuvat varauksella vieraisiin, ja se lukee ihan rotukuvauksessa. Näistä koirista et kaikkien kaveria saa, vaikka kuinka sosiaalistaisit.
Toki myös näistä roduista löytyy yksilöitä, jotka ovat kaikkien kavereita, mutta niiden luonne ei silloin vastaa rotukuvausta.
Ja kaikki "epäsosiaaliset" rodut ei ole laumanvartijarotuja.
Ymmärrätkö nyt vai pitääkö vielä vääntää rautalangasta?
Mitäköhän vaikeata tuossa on nyt ymmärtää?
Kannattaan tosiaan tutustua eri KOIRAROTUJEN luonteisiin, niin sieltä saattaa löytyä yllättäviäkin juttuja. Kuten sellainen, että jotkut KOIRARODUT suhtautuvat vieraisiin ihmisiin varauksella.
Tällaisia KOIRAROTUJA ei saa sosiaalistamallakaan kaikkien kaveriksi. Yksilöllisiä poikkeavuuksia löytyy joka KOIRARODUSTA.
Oliko se tarpeeksi selvästi kerrottu, että kyseessä on niin KOIRARODUT kuin niihin kuuluvat KOIRAT?
Mutta kyllä koiraroduista olisi hyvä jalostaa sosiaalisia, kun ei vartiokoirilla ole enää juurikaan käyttöä, ainakaan Suomessa, varsinkaan karjalaumojen vartioinnissa.
En ymmärrä, miksi joku haluaa pitää joitain koirarotuja tarkoituksella aggressiivisina. Ja mitä vähemmän koirat ihmisiä tapailevat, sitä varautuneemmikisi ne tulevat.
Vai suretko sitäkin, kun monista koiraroduista, kuten dobermanneista ja rottweilereista, ollaan jalostettu sosiaalisia ja yhteiskuntakelpoisia, ja hävitetty niiden arvokkaat, vanhat aggressiiviset luonteenpiirteet? Onko se väärin? Sallisitko aggressiivisten dobbereiden ja rotikoiden käytön jalostukseen? Yleensä sellaiset koirat vedetään hengiltä, jotka saattavat olla ihmisille vaarallisia.
Minusta rotu on hyvä säilyttää rotuneen, mutta käyttää järkeä jalostuksessa ja kasvatuksessa.
Sehän on koiraakin kohtaan väärin, että se kasvatetaan >>pelkäämään>> vieraita.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että varautuneita rotuja on muitakin kuin vartiokoirat.
Ja sinun mielestäsi varautunut = aggressiivinen? Katsopa sanakirjasta noiden sanojen merkitykset...
En tarkoitakaan varautuneen ja aggressiivisen olevan sama asia. No ehkä se varautuneisuus on vielä sallittava piirre koirissa, kunhan ei yhdy aggressioon.
Ja tiedän joo, että laumikset eivät ole ainoita varautuneita rotuja.
Mutta silti suomalaisessa rodunjalostuksessa kannattaa minusta yrittää karsia aggressiiviset, turhat ominaisuudet laumiksista pois. Siksi puhun juuri laumiksista, koska juuri niille aggressiota pidetään yhä nykyään arkipäiväisenä käyttäytymisenä.
Emme ole missään vaiheessa puhuneet vieraita ihmisiä kohtaan aggressiivisista roduista, vaan varauksellisista, joita ei kiinnosta tehdä lähempää tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa tuolla kadulla.
Ja tällainen varauksellisuus pitäisi saada kaikista roduista pois vai? Ei kaikki halua yksinkertaisesti koiraa, joka menee häntä heiluen kaikkien luokse. Itselläni on ollut ennen tuollaisia sosiaalisempia rotuja, mutta en kokenut niitä omanlaisikseni. En pidä itsekkään kadulla juttelemaan tulevista ihmisistä, joten miksi en siis hankkisi koiraa, joka suhtautuu ihmisiin samalla tavalla kuin minä, eli ottaa vastaan ne ihmiset jotka minäkin otan.
Nyt ollaan näköjään käsitetty jo toistemme pointit. Joten asia ratkennut.
Vielä selvennykseksi, että tällaisia vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväisiä rotuja on mm. vinttikoirissa afgaani ja borzoi, paimenkoirissa valkoinenpaimenkoira, pystykorvissa akita jne, jne. Yksikään näistä roduista ei ole agressiivinen. Minunkaan mielestäni tällaista varauksellisuutta ei ole syytä jalostaa koirien luonteesta pois, kyllä niitä "halibernejä" riittää jokaiselle joka sellaisen haluaa.
asiassa laumanvartijoiden tarve on kasvussa, johtuen suurpetojen lisääntymisestä ja tämä taas liittyen Eu:in.
Suomessa laumiksilla ei ole merkittävää tarvetta sinänsä, että niiden käyttö aluperaistehtävässään on meidän maan rarojen sisäpuolella kerta kaikkisesti vaarallista. Kun yksi ihminen kulkee vaikka metsässä toisen ihmisen karjalaitumen ohitse, jossa on laumis vartioimassa, niin siinä voi käydä huonosti koiran ja vieraan kesken. Eihän sitä aina tiedä, missä päin metsiä on laitumia ja millä laitumilla on laumanvartiakoiria töissä.
Muissa Euroopan valtioissa laumanvartiakoirien käyttä karjalaumojen suojelemisessa on turvallisempaa, koska siellä toisten mailla luvatta kulkeminen ei ole jokamiehenoikeus.
Täten Suomi tekee poikeuksen laissa, ja siksi täällä ei kannata >>leikkiä>> laumanvartiakoirilla.
Se on vartija..
olet aivan oikeassa. Se kun vielä menisi jakeluun niitä ostaville ja myyville.
Koira on syytä kouluttaa kulkemaan omistajan tahtiin lenkeillä.
Mutta nämä ovatkin vain päivän haju- ja merkkilenkkejä tai paikasta toiseen kulkemisia. Erikseen sitten hoidetaan koiran päivän oikeat liikunta- ja harrastusrutiinit.
Minun läheisyydessäni noin 10-12-vuotiaan näköinen tyttö ulkoiluttelee väliin yksin pyreneittenmastiffiurosta, mutta koska en heistä porukkoineen sen enempää tiedä, niin mitäs niistä selostella...
joku tulee vastaan. Näin siksi, että luotan kyllä koiraani, mutta en todellakaan luota kaikkiin vastaantulijoihin. Toimiminen aina samalla tavoin on koiralle selkeää. Koira saa olla päivittäin metsässä ym vapaana juosta miten haluaa.
En tarkoita, että koira on päästettävä tapaamaan jokaista ihmistä ja koiraa kaduilla, mutta kai sinulta sentään luotettavia ihmisiä tuttavapiiristäsi löytyy, jotka voivat osoittaa koiralle luotettavuuttaan?
juuri jäinkin tätä asiaa ja näkemääni miettimäänkin. Ymmärrän täysin koiran koulutuksen ja että opetetaan koiraa. Sen verran ymmärrän vaikka koiraa ei ikinä olekaan ollut.
Mutta tässä kyseisessä tapauksessa jonka tässä taannoin näin oli tilanne että ihmisellä oli koira hihnassa ja koira todella tiukasti jalan vierellä. Koira oli ilmeisesti pentu tai olikin, ainakin nuori sakemanni joka piti keppiä suussa. Vastaan ei tullut yhtäkään ihmistä. Itse seisoin niin että väliimme jäi koulun parkkipaikka.
Koira käveli kepin kanssa todella upeasti (ainakin itseni mielestä) ihmisen vierellä. Ei vetänyt eikä sinkoillut mihinkään. Keppi tietysti aiheutti sen että pentu horjahti vähän, jolloin omistaja (?) aloitti silmiinpistävän nykimisen hihnasta. Ja tämä vielä jatkui hetken aikaan heidän kävellessä eteenpäin. Tuli tekstistäsi juuri mieleen että eikö koulutuksessa, leikki pidä pitää erillään? Keppi on koiralle leikkiä (?) ja tahattomasti pentu horjahti keppi suussa. Eikö hienosta rinnalla kävelemisestä pidä palkita? Oli todella säälittävää katsoa kun koira käyttäytyi hienosti ja ihminen nykii kamalan näköisesti hihnasta.
Toinen tilanne oli kun nuorempi tyttö kuljetti koiraa(nsa), (rotua en muista tai tiedä). Koira käveli pienen matkan päässä tytöstä. Ei vetänyt vaan käveli hieman edellä. Ihmisiä ei tullut vastaan. Yhtäkkiä tämä kyseinen tyttö nykäisi hihnasta niin että koira yllättyi itsekin ja tämän hihnan nykäisyn johdista "raahautui" ihmistä kohti. Tyttö lopetti nykimisen ja koira lähti jatkamaan matkaan,samoin tyttö jolloin taas nykäisi hihnasta. Edelleenkään koira ei vetänyt eikä vastaan tullut ketään. Itse seisoin kadun toisella puolella.
Kun näitä tapauksia nyt on nähnyt enemmänkin niin on vaan jäänyt ihmettelemään että mikä tälläisessä käyttäytymisessä on kyseessä.
Ymmärrän täysin koulutuksen ja opetetaan kulkemaan rinnalla. Nämä tapaukset vaan ovat jättäneet itselle pahan mielen koiraa kohtaan. Kun mielestäni kummassakin tapauksessa koira ei tehnyt mitään väärää. Sinkoillut tai vetänyt hihnasta.
Oletko aivan varma että koira ei vetänyt? Nimittäin koira saattaa vetää siitä huolimatta että sitä ei mistään kauempaa edes näy. Meilläkin koira usein vetää juuri sen verran että hihna ei ole aivan löysällä, kuten toiveissa olisi. Ja se jatkuva pieni vetäminen on pitkän päälle yhtä rasittavaa kuin raivopäinen henkihievärissä kiskominenkin. Näihin tilanteisiin saattaisi sopia juuri tuo kuvailemasi nykäisy kerran ja hetken päästä toisen kerran. Itsekin käytän ensin pikkunypytystä(jota et takuulla kaukaa havaitse) ja ellei mene perille niin sitten vähän silmiinpistävämpää ja ellei vieläkään niin puhuttelu ja lopuksi "taivaan pudotus niskaan".
Tuossa "horjahtamis"jutussa saattaisi olla kyse siitä että koiralle on pyritty opettamaan sitä sivuilla kulkemista ja keskittymistä siihen että omistajaa kuunnellaan, kun kesken kaiken juniori saanut päähänsä että tuollahan on kiva haju menenpä sinne. Jolloin omistaja sitten nykäissyt koiraa takaisin ruotuun. Ja pelkästään keppi suussa ei tarkoita leikkiä vaan koira voi kuljettaa kyllä suussa lelua ilman että olisi tarkoitus siinä samassa alkaa leikkiä. Ja nuori koira roudaa kyllä mielellään mitä vaan matkalla pystyy poimimaan suuhunsa.
Mutta vaikea sanoa kun ei läheltä ole nähnyt, nämä ovat vain mahdollisia selityksiä asialle. Ikävä tietty jos tosiaan on kaltoin kohdeltu mutta omistajissakin on kaikenlaisia. Kuvauksen perusteella voi olla homma ok tai sitten ei.
että koirat näissä tilanteissa eivät vetäneet. Siksi tilanteet olivatkin mielestäni omituisia.
Koira keppi suussa ei sinkoillut mihinkään. Horjahti hieman keppi suussa ja keppi oli todella iso koiraan verrattuna. Muutenkaan pennun kävely ei ole mitään suoraviivaista ja selkeää. Vaan hömpsöttelyä eteen päin ja omistaja oli käärinyt hihnan todella tiukaksi hänen ja koiran väliin. Jossa koira yritti kuljettaa isoa keppiä.
Tytön kohdalla hihna raahasi maata pitkin ja koira "jolkotteli" rauhallisena eteenpäin, hieman tytön edellä.
Erotan kyllä hihnasta vetämisen ja koiran hillittömän eteenpäin pyrkimisen. Sen takia nämä tilanteet ovat jääneet mieleeni koska niissä ei vastaavaa tapahtunut.
Voi olla, että olet törmännyt tuon aikuisen koiranomistajan kohdalla liian autoritaariseen opetustapaan ja lapsilenkittäjän kohdalla samaan mutta enemmän höhlyydestä johtuvana.
Voi myös olla että ovat katsoneet liikaa Caesar Millania ja soveltaneet tämän hihnaoppeja liian tiukasti omiin koiriinsa. Ja niissähän kyse ongelmakoirista, joten "liian" tiukka hihnanhallinta kenties siinä mielessä paremmin nähtävissä.
Seuraavan kerran jos näet moista, niin aivan hyvin voit mennä luokseen ja mukavasti kysyä, että onko heillä meneillä hihnakoulutus ja miten sujuu, siitä sitten mukavasti sanot että "koirahan menee niin hienosti, katselin vain kun aika tiukkaan pidät sitä reiden syrjässä kiinni..."
Asia selkenee parhaiten tuolla, keskusteluun vaan.