Liikaa huolta

Voisiko niskojen jäykkyys ja kipu, unettomuus ja vaikeus keskittätymiseen olla liian monen huolen aikaansaamaa?

Jos noin on, kuinka noista huolista voisi irrottautua? Toisaalta voi ajatella että aivan turha huolehtia, kun se ei mitään auta. On asioita joihin yksinkertaisesti ei voi itse kovin paljoa vaikuttaa ja ne olisi niin helppo hyväksyä sellaisina kuin ovat - murehtimatta lainkaan. Tuo on mitä se järkevä puoli aivoista kehoittaa. Mutta mutta, se toinen puoli vain ei osaa laskea irti!

Elämästä voisi saada irti niin paljon enemmän kun osaisi käyttää tuon hulehtimiseen käytetyn energian pareemmin, kuten itsensä kehittämiseen, muiden auttamiseen jne.

Mutta kuinka antaa huolien mennä menojaan tarkertumatta niihin kiinni??? Kuinka pyyhkäistä ne pois muistipankista?
7190
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Periaatteessa, kyllä voi, käytännössä noiden oireiden yleisin aiheuttaja on kofeiinin päivittäiskäyttö.

http://qmies.blogit.fi

Äänestä
  • mulla ainakin on noita samanlaisia oireita tosin unen kanssa ei oo mitään ongelmaa.Mä en tiedä kyllä keinoa,itse yritin muuttaa ajatusmaailmaani huolettomammaks ajattelemalla että hyvin kaikki menee ja mitä sitä turhia murehtimaan.Se ei kyllä kamalasti ole auttanut.Terapia voisi auttaa,mun kohdalla sekään ei ole toiminu kun en osaa luottaa ihmisiin..Mä oon vaan hyväksynyt että oon luonteeltani murehtija eikä sille mitään voi.On apuna myös rauhoittavat jos meinaa mennä liian pahaksi tilanne.

    Äänestä

voisit kertoa mitä huolehdit, niin joku voisi osata auttaa.

Äänestä
  • 1) Onnistuuko poikamme saamaaan ammatin joka vastaisi hänen tietojaan ja taitojaan. Ihanteellinen paikka olisi samalla palkallinen joka mahdollistaisi hänen tuntevansa pystyvän seisomaan omilla jaloillaaan.
    2) Jaksaako tyttäremme opintojensa loppuvaiheeseen saakka ja mahdollistaako se jatko-opiskelupaikan
    3) Paraneeko mieheni fyysiset probleemat
    4) Osaanko itse olla tarpeeksi perhettäni tukeva jäsen. Kuinka malttaisin olla antamatta neuvoja kun niitä ei kysytä. Ja miten ohjata siten että viestini menee perille positiivesessa mielessä. Kuinka voisin puskea heitä eteenpäin rakentavalla ja heidän itsetuntoa kohentavalla tavalla.
    5) Ammattini säilyisi turvallisena, niin ettei tarvitsisi jatkuvasti olla varuillaan ulkoista uhkaa vastan.

    Tuossa nyt kaikista läheisimmät ongelmat jotka niin kovin vaivaavat.

    Kiitos vastaajalle joka varoitti kafeiinin vaarallisuudesta. Se on järkeenkäyvää ja aionkin kokeilla kahvin jättämisen.

    Äänestä

  • huolehtivainen kirjoitti:

    1) Onnistuuko poikamme saamaaan ammatin joka vastaisi hänen tietojaan ja taitojaan. Ihanteellinen paikka olisi samalla palkallinen joka mahdollistaisi hänen tuntevansa pystyvän seisomaan omilla jaloillaaan.
    2) Jaksaako tyttäremme opintojensa loppuvaiheeseen saakka ja mahdollistaako se jatko-opiskelupaikan
    3) Paraneeko mieheni fyysiset probleemat
    4) Osaanko itse olla tarpeeksi perhettäni tukeva jäsen. Kuinka malttaisin olla antamatta neuvoja kun niitä ei kysytä. Ja miten ohjata siten että viestini menee perille positiivesessa mielessä. Kuinka voisin puskea heitä eteenpäin rakentavalla ja heidän itsetuntoa kohentavalla tavalla.
    5) Ammattini säilyisi turvallisena, niin ettei tarvitsisi jatkuvasti olla varuillaan ulkoista uhkaa vastan.

    Tuossa nyt kaikista läheisimmät ongelmat jotka niin kovin vaivaavat.

    Kiitos vastaajalle joka varoitti kafeiinin vaarallisuudesta. Se on järkeenkäyvää ja aionkin kokeilla kahvin jättämisen.

    Nuo ovat aivan normaaleja huolenaiheita vanhemmilla, eivätkä ne todennäköisesti aiheuta stressihormoneihihn niin suurta korotusta, että se aiheuttaisi oireita. Pienikin määrä kofeiinia pitää stressihormonien perustason liian korkealla, ja siksi tuollaiset pienet huolenaiheet sitten saavat maljan vuotamaan yli äyräittensä.

    Perehdy blogini hoito-ohjeeseen, ole yrittänyt kerätä sinne mahdollisimman hyvät ohjeet vieroitusta varten kokemukseni ja lääketieteellisen tiedon perusteella. En voi antaa takuuta, että olen joka asiassa, ja jokaisen kohdalla oikeassa, mutta minulla nämä keinot toimivat ja niille löytyy kyllä lääketieteelliset perusteetkin.

    Minulta voi vapaasti kysellä neuvoja, jos tuntuu, että on tarvetta.

    http://qmies.blogit.fi/ajatuksia-hoidosta/

    Äänestä

  • huolehtivainen kirjoitti:

    1) Onnistuuko poikamme saamaaan ammatin joka vastaisi hänen tietojaan ja taitojaan. Ihanteellinen paikka olisi samalla palkallinen joka mahdollistaisi hänen tuntevansa pystyvän seisomaan omilla jaloillaaan.
    2) Jaksaako tyttäremme opintojensa loppuvaiheeseen saakka ja mahdollistaako se jatko-opiskelupaikan
    3) Paraneeko mieheni fyysiset probleemat
    4) Osaanko itse olla tarpeeksi perhettäni tukeva jäsen. Kuinka malttaisin olla antamatta neuvoja kun niitä ei kysytä. Ja miten ohjata siten että viestini menee perille positiivesessa mielessä. Kuinka voisin puskea heitä eteenpäin rakentavalla ja heidän itsetuntoa kohentavalla tavalla.
    5) Ammattini säilyisi turvallisena, niin ettei tarvitsisi jatkuvasti olla varuillaan ulkoista uhkaa vastan.

    Tuossa nyt kaikista läheisimmät ongelmat jotka niin kovin vaivaavat.

    Kiitos vastaajalle joka varoitti kafeiinin vaarallisuudesta. Se on järkeenkäyvää ja aionkin kokeilla kahvin jättämisen.

    todennäköisesti helpoimmasta kohdasta: Millaisia ovat miehesi fyysisest probleemat?

    Äänestä

tiensä kuljettavana. Kun olet lastesi ja miehesi tukena se on parasta mitä voi olla. Kannusta itseäsi ja perhettäsi vaikka sanoilla "sinä voit, osaat ja pystyt. Parhaasi kun teet se riittää.Kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Minä rakastan sinua" . Muista myös ajatella itseäsi; liika huolehtimen ei ole hyväksi. On asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huolehtivainen kirjoitti:

Voisiko niskojen jäykkyys ja kipu, unettomuus ja vaikeus keskittätymiseen olla liian monen huolen aikaansaamaa?

Jos noin on, kuinka noista huolista voisi irrottautua? Toisaalta voi ajatella että aivan turha huolehtia, kun se ei mitään auta. On asioita joihin yksinkertaisesti ei voi itse kovin paljoa vaikuttaa ja ne olisi niin helppo hyväksyä sellaisina kuin ovat - murehtimatta lainkaan. Tuo on mitä se järkevä puoli aivoista kehoittaa. Mutta mutta, se toinen puoli vain ei osaa laskea irti!

Elämästä voisi saada irti niin paljon enemmän kun osaisi käyttää tuon hulehtimiseen käytetyn energian pareemmin, kuten itsensä kehittämiseen, muiden auttamiseen jne.

Mutta kuinka antaa huolien mennä menojaan tarkertumatta niihin kiinni??? Kuinka pyyhkäistä ne pois muistipankista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu