Erostamme on kulunut jo hyvä tovi. Liki 4 vuotta. Halusin jäädä yksinhuoltajaksi todettuani, että suhdetta ei voi enään pelastaa. Se mitä pelastetavissa on, on pieni 1,5, vee poika.
Sitten alkoi kova taistelu elatusmaksuista. Sossussa, käräjäoikeudessa, ja hovioikeudessa asti oltiin taistelemassa euroista. ( tosin tuomarin laskuvirheenkin vuoksi ). Rahallisesti tulos oli -0, mutta isä haki enemmän tapaamisoikeuksia, jotta elatusmaksut alenesivat. Poika oli tuolloin 4.vee. Olin siis hoitanut pojan pois vaipoista, yö heräämiset ja itkunpurkauskohtauksit olivat jääneet jo pois ( mullan syönti ja sähköjohtojen pureskelu etc, ), ja nyt isä sitten halusi lisää tapaamisoikeuksia - ikään kuin kerätäkseen sadon isosta pojasta, jota ei juurikaan ollut kasvattanut kuin viikonloppuisin silloin tällöin. Kyllä suivaannutti huomata tämä asia, ja kielsin tapaamiset. Olimme sopineet ne sossussa 1kk kirjallisesti, ja sopimushan piti. Onneksi byrokratian rattaat ovat hitaat, ja sain aikaa pohtia tätä. Miksi nyt sitten en antaisi pojan tavata isäänsä enemmän? Mulkqvisti on luistellut 3 ja risat vuotta ilman kunnon tapaamisia, ja nyt sitten poika taas kiinnostaa. Mietin,että itsekin pääsisin helpommalla opintojen ja sijaisuuksien kanssa, jos poika saisi hoitajan omasta isästään välillä. Ja pojan ja isän välit ehken lähentyisivät, jos M. asiallisesti hoitaa poikaansa. Ja suostuin lopulta järjestelyihin epäilevästi. Ajattelin, etttä Mr Mulkqvistikin kuitenki tarvii tilaisuuden, ja päätin seurata asioiden kulkua tarkasti. Nyt on 2 vuotta kulunut, ja ilman suurempia ongelmia asiat on sujunut hyvin. Olen tyytyväinen, että annoin isälle mahdollisuuden tavata poikaansa, lopultakin, enemmän. Poika ja isä nauttivat seurastaan. Ja mikä sen parempaa kun saada taas iloinen ja onnellinen poika kotiin isältään. Ja vaikka isä ei ole muuttunut, yhä M. on edelleen, mutta poika nauttiin. Se lienee tärkeintä.
Vaikka eron tullessa se kuinka suippaa lähteä miettimään lapsen tulevaisuutta toisen vanhemman kanssa, niin aina kannattaa yritys antaa myös sille etävanhemmalle. Se nimittäin parhaassa tapauksessa voi olla kaikkien etu!
Sitten alkoi kova taistelu elatusmaksuista. Sossussa, käräjäoikeudessa, ja hovioikeudessa asti oltiin taistelemassa euroista. ( tosin tuomarin laskuvirheenkin vuoksi ). Rahallisesti tulos oli -0, mutta isä haki enemmän tapaamisoikeuksia, jotta elatusmaksut alenesivat. Poika oli tuolloin 4.vee. Olin siis hoitanut pojan pois vaipoista, yö heräämiset ja itkunpurkauskohtauksit olivat jääneet jo pois ( mullan syönti ja sähköjohtojen pureskelu etc, ), ja nyt isä sitten halusi lisää tapaamisoikeuksia - ikään kuin kerätäkseen sadon isosta pojasta, jota ei juurikaan ollut kasvattanut kuin viikonloppuisin silloin tällöin. Kyllä suivaannutti huomata tämä asia, ja kielsin tapaamiset. Olimme sopineet ne sossussa 1kk kirjallisesti, ja sopimushan piti. Onneksi byrokratian rattaat ovat hitaat, ja sain aikaa pohtia tätä. Miksi nyt sitten en antaisi pojan tavata isäänsä enemmän? Mulkqvisti on luistellut 3 ja risat vuotta ilman kunnon tapaamisia, ja nyt sitten poika taas kiinnostaa. Mietin,että itsekin pääsisin helpommalla opintojen ja sijaisuuksien kanssa, jos poika saisi hoitajan omasta isästään välillä. Ja pojan ja isän välit ehken lähentyisivät, jos M. asiallisesti hoitaa poikaansa. Ja suostuin lopulta järjestelyihin epäilevästi. Ajattelin, etttä Mr Mulkqvistikin kuitenki tarvii tilaisuuden, ja päätin seurata asioiden kulkua tarkasti. Nyt on 2 vuotta kulunut, ja ilman suurempia ongelmia asiat on sujunut hyvin. Olen tyytyväinen, että annoin isälle mahdollisuuden tavata poikaansa, lopultakin, enemmän. Poika ja isä nauttivat seurastaan. Ja mikä sen parempaa kun saada taas iloinen ja onnellinen poika kotiin isältään. Ja vaikka isä ei ole muuttunut, yhä M. on edelleen, mutta poika nauttiin. Se lienee tärkeintä.
Vaikka eron tullessa se kuinka suippaa lähteä miettimään lapsen tulevaisuutta toisen vanhemman kanssa, niin aina kannattaa yritys antaa myös sille etävanhemmalle. Se nimittäin parhaassa tapauksessa voi olla kaikkien etu!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerrankin tuli oikeata asiaa,,kiva kuulla naisen suusta tuollaista...toivottavasti mäkin mulkvist saan tava likkaani joskus