opisellakko??

olet ihan varmasti sopiva lähihoitajan ammattiin ja elämäsi tuntuu muutenkin tällä hetkellä melko tasaiselta!
opiskelin itse vuonna 2002 lähihoitajaksi ja tein vuorotyötä kuusi vuotta kotihoidossa. no vuorotyö ei sopinut minulle tai olen muutenkin ollut kova vaihtamaan työpaikkaa, olen jopa ajanut linja-autoa :D opiskelin sitten vielä lasten ja nuorten kasvatusohjelman ja siirryin päivätyöhön henkilösiirtona. mulla alkoi nyt itselläni oirehtimaan tämä sairaus monen vuoden oireettoman jakson jälkeen eli todettiin vasta ja olen saanut lääkityksen siihen reilu kuukausi sitten. nyt olen vuoden vaihteeseen asti saikulla ja uskon jos tämä olisi diagnosoitu aiemmin, olisin selvinnyt haasteista! sinulla on asiat hyvällä mallilla, jatka vaan samaa rataa!!ihan varmasti pärjäät :) muista vaan ettei kannata työn lisäksi ottaa kovin paljon joka päivälle muuta tai illalle jotta ei stressaannu liikaa :) tsemppiä opiskeluun, kyllä me pärjätään!!

Olen 27v, ja nyt vasta päässyt niin pitkälle että pystyisin opiskelemaan.. Välillä niin perkeleen turhauttavaa kun muilla ikäisilläni on jo koulut käyty ja vakipaikkaa, ja minä vain yritän nyt tsempata ja valmistua.
Olen oppisopimuksella, milä tavallaan helpottaa, mutta toisaalta kovatsi vaikeuttaa tilannetta. Koulussa en jaksa olla, en ole ikinä ollut, työnteko sopii minulle paremmin, mutta kaikki näytöt ja tentit aiheuttavat kamalaa ahdistutsa....
Välillä tuntuu etten millään pärjää, ahdistaa vaan niin suunnattomasti, tälläkin hetkellä tuntuu kun en pystyisi hengittämään kunnolla, mutta töihin aina menen kuitenkin ja yritän esittää reipasta.
Välillä tuntuu et haluais lopettaa koko touhu, ei voi olla sen arvoista et onpahaa olla koko ajan.. Mutta sit masennun siitä vielä enemmän ettenkö muka nyt pystyisi valmistumaan "edes" lähihoitajaksi.
Tälläkin hetkellä tekis mieli hakee sairaslomaa ku ei pysty nukkumaan eikä syömään, on vaan niin pirun paha olo koko ajan, mut ei voi koska sit koulu lykkääntyy taas.. pako vain kärsiä ja luottaa siihen et koht menee taas paremmin.