Tätä kysyn usein itseltäni, en ole mummi, mutta mummi iässä kuitenkin yli 50v. toivon pääseväni mummiksi jonain päivänä!
En ole työelämässä enää, vaan sairaseläkkeellä selkäni takia.
Veljeni tytär kysyi n. vuosi sitten enkö rupeis joskus kaitsemaan heidän lapsiaan 1, 3, 4-vuotiaita silloin tällöin, no lupasin, kun olen lapsirakas.
En tiennyt mihin pääni pistin, nyt olen aika "kusessa" näitten kanssa, niinkuin tykkäänkin heistä, mutta kun en todellakaan jaksa moista touhua, joka viikko ja ainakin kahdesti viikossa on ne tyrkkäämässä meille ja minä vaan yritän jaksaaaaaa....
Tietenkin minun pitäis osata sanoa EI, mutta mikä se on etten osaa sanoa????
Rakastan näitä lapsia ja he tykkäävät meillä olosta, kuitenkin minusta tuntuu, että minua käytetään hyväksi, minun hyväntahtoista luonnettani.
En alun alkaenkaan halunnut mitään korvausta lasten olosta, tai sanoin, että jos he haluavat/ jos siltä heistä tuntuu, niin voivat jotenkin korvata...mutta ei heistä vaan taida tuntua että olen sen arvoinen, että olisin saapa jotain vastinetta hoidoista/ aterioista. Enkä ilkeä pyytääkkään, jos eivät itse anna mitään arvoa minun panokselle, katson nyt minne asti on pokkaa vedättää...
Toisekseen ajattelin jo silloin, että kun en vaadi mitään, voin lopettaa hoidonkin milloin vaan.
Olen kuitenkin niin kiintynyt näihin pikku pirpanoihin, etten raaski kieltäytyä niitä hoitamastakaan, vaikka olen niin poikki heidän lähdettyä, että seuraava päivä menee levätessä, oikeesti en jaksa mitään:(
Olen vaan niin liian kiltti ihminen ja hyväksi käytettävissä, tuntuu itsestänikin tosi pahalle kun ajattelen asiaa...
Nyt nuhteita tänne tulemaan!
En ole työelämässä enää, vaan sairaseläkkeellä selkäni takia.
Veljeni tytär kysyi n. vuosi sitten enkö rupeis joskus kaitsemaan heidän lapsiaan 1, 3, 4-vuotiaita silloin tällöin, no lupasin, kun olen lapsirakas.
En tiennyt mihin pääni pistin, nyt olen aika "kusessa" näitten kanssa, niinkuin tykkäänkin heistä, mutta kun en todellakaan jaksa moista touhua, joka viikko ja ainakin kahdesti viikossa on ne tyrkkäämässä meille ja minä vaan yritän jaksaaaaaa....
Tietenkin minun pitäis osata sanoa EI, mutta mikä se on etten osaa sanoa????
Rakastan näitä lapsia ja he tykkäävät meillä olosta, kuitenkin minusta tuntuu, että minua käytetään hyväksi, minun hyväntahtoista luonnettani.
En alun alkaenkaan halunnut mitään korvausta lasten olosta, tai sanoin, että jos he haluavat/ jos siltä heistä tuntuu, niin voivat jotenkin korvata...mutta ei heistä vaan taida tuntua että olen sen arvoinen, että olisin saapa jotain vastinetta hoidoista/ aterioista. Enkä ilkeä pyytääkkään, jos eivät itse anna mitään arvoa minun panokselle, katson nyt minne asti on pokkaa vedättää...
Toisekseen ajattelin jo silloin, että kun en vaadi mitään, voin lopettaa hoidonkin milloin vaan.
Olen kuitenkin niin kiintynyt näihin pikku pirpanoihin, etten raaski kieltäytyä niitä hoitamastakaan, vaikka olen niin poikki heidän lähdettyä, että seuraava päivä menee levätessä, oikeesti en jaksa mitään:(
Olen vaan niin liian kiltti ihminen ja hyväksi käytettävissä, tuntuu itsestänikin tosi pahalle kun ajattelen asiaa...
Nyt nuhteita tänne tulemaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
aja itseäsi loppuun, tai et jaksa omia lastenlapsiasi hoitaakaan.
Kunpa rohkenisit keskustella veljentyttäresi kanssa reilusti asiasta. Kerro, ettet jaksa niin usein ja että haluaisit edes aterioista korvausta. Voi olla, ettei veljentyttäresi huomaa tai kehtaa ottaa itse asioita puheeksi.
Onni tulee kärsimyksen kautta?
Kyllä sun kuule vaan täytyy suoraa sanoa että et ole sellaisessa kunnossa että jaksaisit hoitaa lapsia.
Hyvä ap, sinähän olet selkäsi takia ennenaikaisella sairaseläkkeellä, joten voit hyvinkin vedota kuntoosi ja sanoa ettet pysty enää olemaan lapsien kaitsijana.
Kannattaisi jutella asiasta, kun se ei ole akuutti. Sanot, kun joskus tapaatte, että viime kertainen lastenhoitohugi otti aika tavalla voimille, kun tuo selkä oikeuttelee tavallista enemmän.
Sano suoraan, ettet jaksa nostella etkä pukea lapsia. Se on selälle ankaraa hommaa, nuoremmalle ja terveselkäisellekin.
Esitä ajatus, että katsoisivat jonkun toisenkin lapsenlikan, koska pelkäät, ettei selkäsi nyt kestä vähään aikaan. Korosta kuinka olet lapsiin kiintynyt, mutta tosiasia on tämä.
Uskoisin, että normaalilla ja ystävällisellä puheella tieto kulkee, eihän tämä ole elämän ja kuoleman kysymys kenellekään. Järkevät nuoret ymmärtävät, että sinua on vaivattu liikaa.
Monet nuoret vanhemmat eivät käsitä, miten vaikeaa lasten kanssa joskus on, kun ikä ja kivut rajoittavat liikkumista.
Kyllä ne kakarat osaa ottaa kaiken irti vanhemmistaan ja muistakin sukulaisistaan. Olen itse pikkuisen, suloisen 1,5 vuotiaan tytön mummi ja rakastan häntä varmaan enemmän kuin omiani koskaan. En kuitenkaan halua sitä huonosti nukkuvaa ja kitisevää lasta yökylään, olen omieni kitinät jo valvonut. Mummilla on oikeus vain herkkupaloihin ja kaikkeen kivaan mitä voi lapsen kanssa tehdä. Hoitakoon jokainen omat kersansa itse. Tietenkin olen käytettävissä kun on joku hätä.
Ilmoita useimmilla kerroilla, että sinulla on jotain menoa. Sillä lailla et loukkaa ketään, jollei ole sanomaan suoraan, että ei käy.
Itse et kerro sisarentyttärellesi mikä on vialla, ja sitten valitat seläntakana?
Et ole mikään kiltti, kaukana siitä. Pahimman luokan selkäänpuukottaja sinä olet! Etkä edes tajua hävetä. Pidät itseäsi jonain martyyrinä.
Onneksi et kuulu tuttuihini
Tässä sen näkee kuinka pyyteettömään auttamiseen suhtaudutaan :( eipä ole ihme että toisten auttamis halut hupenee koko ajan nyky yhteiskunnassa.
Niin ONNEKSI et ole minun tuttuni, tai onhan noita tutuissakin...
Sinä taidat olla näitä hyväksikäyttäjiä pahimmasta päästä!
Sinähän kumma otus olet, kun voit noin arvostella tuntematta ihmistä, en ole seläntakana, enkä muutenkaan valittaja, voi harmi kun tulin tänne kirjoittelemaan, tosin osasin kyllä odottaa mitä vastaiksia täältä voi saada:(
Hävetä en osaa, kun ei ole mitään hävettävää, teen mielestäni arvokasta auttamista veljen tyttären perheelle ja teen se täydestä sydämestä ja rakastan näitä lapsia, huoli on vain omastakin terveydestä, mutta ei kait saisi olla siitä huoli, kun marttyyrin mainaan saa, noh, enpä tuosta kommentista pahoita mieltäni PASKAN VERTAA, koska itse tiedän mikä olen...
Olen jutellut lasten äidin kanssa useinkin terveydestäni (sairaudestani) ja tietää kyllä sairas historiani ihan tarkkaan, ihmettelen, kun olen sanonut mm. että mitä jos minulle sattuu jotain esim. selkä niksahtaa ja jalat menee alta, ( näin voi sattua ihan pienestäkin väärästä liikkeestä) ei ole reakoinut tähän mitenkään.
Toki olen monesti kieltäytynytkin ottamasta hoitoon esim. olen ollut kipuisempi tai jokin muu meno esteenä, on jopa sanonut jos mulla jokin meno, että eikö sitä voisi siirtää ( en ole suostunut siirtoihin)
Haluan auttaa perhettä, mutta pointtini on, että minun ehdoillani ja voimavaroillani!
Tänne kirjoitellaan toivossa, että saisi tukea/ neuvoja, mutta usein joukkoon eksyy kaltaisiasi piikittäjiä.
Hyi, että etoo...
Eipä taida olla asiasi kunnossa, sitten tulet tänne riehumaan omaa pahaa oloasi, hoida asiasi kuntoon hyvä ihminen ja rauhoitu!
Onneksi on vielä aloittajan kaltaisia ihmisiä olemassa, joilla on sydän paikallaan, huonona asiana nämä joskus joutuu hyväksikäytetyksi, se on todella valittettavaa/ ikävää.
Aloittajalle, pidä pintasi, älä tuhlaa liikaa enerkiaasi vieraisiin lapsiin, jotta sitten kun omia lastenlapsia tulee olisi aikaa/ terveyttä niille, tsemppiä!