Vituttaa suoraan sanottuna. Sillä pilasin mahdollisuuteni tyttöön, jota rakastan, vaikka en ole jutellut sanaakaan. Olen niin helvetin ujo ja paska elämäni estää minua menemästä juttelemaan. Hänkin vaikuttaa ujolta, mutta pilasin tsäänssini.
Eli, olen ollut koko opiskeluajan kun aloitin, niin ihastunut erääseen tyttöön. Oli katseenvaihteluja yms, juttuja, mutta en sitten tehnyt asialle mitään, koska pelkään, että mitä tapahtuu, jos hän kuulee että asumme todella huonossa asunnossa, evätkä vanhemmat ole mitään varakkaita.
Koko lapsuuteni on ollut helvettiä ja köyhää, niin en usko että kiinnostan ketään.
Nyttemmin tyttö on kun minua ei olisikaan, se inhoaa minua, tai sitten olen vain nolla. Menee ohi vaan, eikä edes huomaa, vaikka ennen tuntui, että hänellä olisi tunteita. Jotenki en jaksa. Oli jotain pientä yritystä yhden tytön kanssa, josta kukaan ei tiedä, mutta tajusin että valehtelen itselleni ollessani tytön kanssa. Vietän loppuelämäni yksin, sillä kukaan tyttö ei saa samaa tunnetta aikaan, kun hän ja ei varmaan muut kiinnostuisikaan. Se oli jotain erityistä. En halua unohtaa, vaikka olisin yksinäinen runkkaripaska koko aikusiän/vanhuuteni(tod.näk olenkin, ellen sitten tee jotain liian lopullista).
Neuvoja tästä eteenpäin? Mutta tyttöä en suostu unohtamaan, haluasin saada selkoa tilanteesta!
Eli, olen ollut koko opiskeluajan kun aloitin, niin ihastunut erääseen tyttöön. Oli katseenvaihteluja yms, juttuja, mutta en sitten tehnyt asialle mitään, koska pelkään, että mitä tapahtuu, jos hän kuulee että asumme todella huonossa asunnossa, evätkä vanhemmat ole mitään varakkaita.
Koko lapsuuteni on ollut helvettiä ja köyhää, niin en usko että kiinnostan ketään.
Nyttemmin tyttö on kun minua ei olisikaan, se inhoaa minua, tai sitten olen vain nolla. Menee ohi vaan, eikä edes huomaa, vaikka ennen tuntui, että hänellä olisi tunteita. Jotenki en jaksa. Oli jotain pientä yritystä yhden tytön kanssa, josta kukaan ei tiedä, mutta tajusin että valehtelen itselleni ollessani tytön kanssa. Vietän loppuelämäni yksin, sillä kukaan tyttö ei saa samaa tunnetta aikaan, kun hän ja ei varmaan muut kiinnostuisikaan. Se oli jotain erityistä. En halua unohtaa, vaikka olisin yksinäinen runkkaripaska koko aikusiän/vanhuuteni(tod.näk olenkin, ellen sitten tee jotain liian lopullista).
Neuvoja tästä eteenpäin? Mutta tyttöä en suostu unohtamaan, haluasin saada selkoa tilanteesta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tyttö ei ehkä enää ole kiinnostunut, vaan koittaa salata vanhat tunteensa, koska et ottanut häneen kontaktia sen kummemmin. Onhan hänenkin pakko katsoa jo eteenpäin, kun mitään ei tapahtunut. Hän "inhoaa" tai käyttäytyy tuolla tavalla sen takia, koska repsahti kiinnostumaan sinuun - ja ehkä myös sen takia, ettei itse tehnyt mitään.
On ihan normaalia olla ujo, ja varakkuussyy on vain jokin syy, jolla voisit selittää ujouttasi itsellesi. Ei rakkaus katso ympäristöä, tai sitten hän ei ole arvoisesi. Kokeilu on se tärkein askel, joka toisi sinulle itsevarmuutta vastaavissa tilanteissa vastaavuudessa. Nyt on jo ehkä liian myöhäistä tuon tytön kohdalla, mutta opit tärkeän läksyn. Koita kuvitella mielessäsi tuosta tytöstä huonoja puolia tai jotain negatiivista, vaikkei olisikaan totta, jotta voisit unohtaa. Paras olisi unohtaa ihastuminen ja päästä juttelemaan hänen kanssaan ihan normaalisti ilman paineita.
Pahinta on se tila, että pettyy itseensä ja antaa ihastumisen tuoman tulehduksen lamauttaa kehon ja mielen.
Olen nyt päättänyt mennä sanomaan, kävi miten kävi, hänelle tunteeni! Sillä kävelen junan alle muuten.
En voi elää itseni kanssa, koska inhoan itseäni kun en uskalla tehdä mitään.
Ei ihme ettei noista sun hommista tuu ikinä mitään. Jätkä rypee vaan itsesäälissä ja kuvittelee, että joku vitun teinihuora tulee, potkasee oven sisään ja antaa säälipillua. Mikä ihme nuoria miehiä nykyään vaivaa kun ovat näin vitun säälittäviä paskakasoja? Taitaa äiteetäkin hävettää, kun piti tuollaista tuskien kanssa 9kk kantaa ja sitten toosasta maailmaan itkemään sylkäistä. Kuvittelepa, kuinka mukavalta siltä MIEHELTÄ tuntuu, joka nyt ihastustasi painaa. Voin sanoa, että jos sä vaan jatkat vollotustas, niin säälittävänä paskana sä tuut pysymään ja lopulta myös kuolemaan, eikä sua jää kaipaamaan kukaan. Ravistele itteäs SAATANA. Lopeta toi ulina. Miks olla surkimus, kun ei tarttee olla???
En minä kyllä pillun perässä tällä kertaa ole, mutta viestissäsi voi olla jotain perääkin.
Mutta ei vain pysty menee mitenkää ihmeellisemmin tekeen asioille. Olen ujo, niin se ei mitenkään sekunnissa parane, ehkä jos alkais pikkuhiljaa. Katsotaan. Ei kyllä ihastuksellani(tietääkseni) toivottavasti miestä vielä ole. Kun ehtis tehdä vielä jotain!
Köyhänä ihmisenä sä voit ainakin olla varma siitä, että jos joku nainen susta kiinnostuu, niin se ei ainakaan juokse rahan perässä ;). Eli sinä olet siis se, ihmisenä ja persoonana, jolla on merkitystä.
Mutta ehkä sun pitää kasvaa vielä muutama vuosi ja hankkia itseluottamusta, koska (ehkä..):
Muita voi rakastaa vasta sitten, kun osaa ensin rakastaa itseään. Enkä mä tällä tarkoita nyt mitään itserakkautta, vaan itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on ;). Onpa kliseistä mutta pitää paikkansa.
Ja huomaa itsevarmuuden ja itseluottamuksen ero: Ujokin tyyppi voi nimittäin uskoa itseensä ja kykyihinsä, vaikka ei päällepäin olisikaan kovinkaan itsevarma.
Mukavia itsetunnon rakentamisen hetkiä =)!