Lapinporokoira vs. Hollanninpaimenkoira

Ainiin, unohdin mainita, että pitkäkarvaisen holskun ottaisin jos otan. ;)
Ja voisitteko kertoa vielä urosten ja narttujen eroja, kumpa kannattaisi ottaa ensimmäiseksi isoksi koiraksi? Nykyiset koirat ovat uroksia, joten narttu pitäisi leikata.

Teillä on jo kaksi koiraa. Kaikki lapinporokoirat eivät ole tyytyväisiä laumassa vaan ovat enemmänkin yhden ihmisen yksiä koiria. :) Meillä on ainakin tällainen lpk. Tätä hankkiessani keskustelin useiden kasvattajien kanssa ja sieltä suunnalta tuli varoituksia siitä, että voi tulla ongelmia perheen muiden koirien kanssa (meillä oli toinen koira tuolloin). Ja tulihan niitä, kun lpk oli kateellinen toisen koiran saamasta huomiosta. Tästä seikasta kannattaa olla tietoinen, MUTTA ei kannata sen yksin ratkaista rotua. Yksilöitä löytyy erilaisia ja monet lpk eivät toki ole omistajansa ainoita koiria.

Lapinporokoirasta löytyy potkua harrastuksiin, mutta jos haluat "tosissasi" kilpailla, hollanninpaimenkoira voi olla parempi vaihtoehto. Lpk:a kilpailee mainitsemissasi lajeissa korkeissa luokissa, mutta ehkä siinä vaiheessa on havaittavissa jonkinasteisia vireongelmia yms. Hollanninpaimenkoiria en tunne, mutta käsittääkseni ne ovat "vietikkäämpiä" ja muistuttavat enemmän belgianpaimenkoiria kuin lapinporokoiria siinä suhteessa. Lpk tarvitsee todella sitä jotain tehdäkseen asioita eivätkä monet yksilöt kestä toistoja loputtomiin. Motivaation ja palkitsemistavan löytyminen on tietysti kaikkien koirarotujen kohdalla kaiken kouluttamisen a ja o, mutta korostaisin tätä lpk:en kohdalla erityisesti.

Me harrastamme tokoa ja agilitya ja olen erittäin tyytyväinen lpkoiraani ja muutenkin tapaamiini rodun edustajiin. Paljon on tietysti koulutuksesta kiinni, millainen koirasta tulee. Lpk on fiksu ja osaa myös sanoa asioihin oman mielipiteensä ja ohjata ohjaajaakin harhaan. :) Juuri näistä ominaisuuksista rodussa pidän. Pennunvalinnassa kannattaa siis kiinnittää huomiota vanhempien luonteisiin ja niiden toimintakykyyn yms. Lapinporokoirissa on hyvin monenlaista koiraa niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Se ei ole jalostettu yhteen muottiin ja siksi valinnanvaraa löytyy ja kun pentua hakee, kannattaa käyttää aikaa sopivan pentueen löytämiseen.

En suosittele sinulle kumpaakaan rotua, koska en tiedä tarkalleen, mitä koiraltasi tahdot. Hollanninpaimenkoirasta minulla ei ole kokemuksia ja rotukin varsin tuntematon, mutta sanoinpa oman mielipiteeni lapinporokoirasta. Itse en ole vaihtamassa rotua, kun seuraavaa koiraa olen joskus ehkä hankkimassa eli hyvin tyytyväinen olen tähän, ainakin omaan koiraani. Haastetta oma varsin suuren oman tahdon omistava koirani tarjoaa minulle, vaikkei ensimmäinen harrastuskoira itselläni olekaan. Mutta kyllä sen kanssa on vaan niin hieno tehdä hommia ja edustaa kotimaisuutta. Että meillä suomalaisillakin on tällainen varsin hyväksi harrastuskoiraksi kelpaava rotu itsellämme.

Kuten joku aiemmin jo mainitsi, kasvattajiin kannattaa olla yhteyksissä ja kysellä roduista lisää. Onnea pennun etsintään!