lapsuudestani jotakin, en nimittäin muista siitä juuri mitään. Jos edes tunnelmia näet siitä niin kerrotko minulle. Olen keski-ikäinen nainen. Jotkut kertovat lapsuutensa tapahtumia tarkastikin. Minulla ei ole sellaisia muistoja. Mitä näkyy äidistä ja isästä.
Näkisikö kukaan ennustajista
elämä haltuun
12254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei,
Tämä nyt on semmoista "keittiöpsykologiaa", mutta terapeutit yleensä ottaen käsittääkseni toitottaa tätä, että ellei ole lapsuudesta muistoje ennen seitsemään ikävuotta yhtikäs mitään, niin se kertoo sitä että jollain tapaa lapsi on joutunut elämään hyvin stressaantuneena tai jopa kokenut traumaattisen kokemuksen, joka lukkiuttanut muistia sillä tavoin.
Viisaammat vastatkoon, jotka tietää asiasta enemmän.
Mielestäni sinun kannattaisi kysellä lapsuusmuistoja , ihan millaisia tahansa, ihmisiltä jotka elivät elinpiirissäsi tuolloin.
Näin ennustuspalstalta on omien lapsuusmuistojesi perään kysyminen aika uskaliasta,
nimittäin täällä -ihan oikeasti-pyörii tosi sekopäistä porukkaa välillä,
ja menet enemmän solmuun jos joku alkaa valehtelemaan sinulle lapsuudestasi mitä sattuu muistoja.
Jos et tosiaan muista mitään, niin jokuhan voi syöttää sinulle aivan mitä tahansa lööperiä, tyyliin "itkit joskus lapsena jos kompastuit", "joskus nauroitkin kun kutitettiin", ja näinpoispäin.
Niinhän sitä sanotaan, että jotain "epämukavaa" on lapsuudessa tapahtunut, jos ei siitä mitään muista.
Olen samaa mieltä, että riskialtista kysyä täällä tällaisia. Kun näin, että joku oli vastannut, ajattelin, että joku häirikkö varmaan. Olinkin iloinen kun näin, että oli asiallinen ja ystävällinen vastaus.
Hypnoosi ehkä voisi auttaa myöskin asiassa. Myöskin kysellä voi, tuntuu vain, että näitä asioita saa "kiskoa! läheisiltä. Kiitos vielä.
Hei,
Kun tässä sattui olemaan luppoaikaa, niin päätin vielä aikani kuluksi etsiä Sinulle jotain tietoa tästä asiasta, joka askarruttaa mieltäsi.
Eli tällaista löysin:
Yleensä ottaen norm. henkilön varhaisimmat muistikuvat alkavat tuossa 3-4v vanhana.
Jos muistikuvia on vasta huomattavsti myöhemmästä ikävaiheesta, vaikkapa kymmenen vanhasta tai näin,
niin varhaislapsuudessa on tod.näköisesti paljon torjuttavaa ahdistusta tai tunnetta, ehkäpä jokin vahva traumaattinen kokemus.
Koska lapsi ei ole kyennyt käsittelemään kokemuksiaan hän on joutunut blokkaamaan ne pois kokemusmaailmastaan - ja tästä johtuen pyyhkimään niiden myötä koko varhaislapsuutensa muistikuvat veks.
Varhaislapsuus toki on yhä alitajunnassa, se ei siis sieltä muistipankista katoa mihinkään,mutta koska hän kykenee muisamaan sitä tuskin lainkaan, niin se kuluttaa ihmisen enrgiaa -- ja mikä tärkeintä vaikuttaa hänen tunnereagointiinsa. Siitä käsittääkseni voi johtua joitain perusturvattomuuden tunteita tai paniikkijuttuja joillekkin aikuisiässä.
Terapiassa sitten pyritään selvittämään henkilön muistikuvien alkamisajanjakso sekä muistikuvattomat ajanjaksot lapsuusajalta. Elikkä jos tällainen lapsuuden kriisi on "lukkiutunut" vaikkapa 4-7 vanhana, niin aikuisena ei sitten muista mitään siltä ajanjaksolta.
Muistinmenetys on täydellistä silloin kun lukkiutumistilanne on tapahtunut tämän kriisin shokkivaiheesta muutaman päivän tai tunnin sisällä tästä tapahtumasta mikä sen aihutti. Elikkä nämä lapsuuden tapahtumat sitten tulisi terapiassa palauttaa mieleen ja työstää veks, koska ne saattaa vaikuttaa nykyhetkeen aikuisiässä.
Mutta tosiaan toivon, että olen tajunnu nuo systeemit oikein, mutta lisätietoa jos haluut niin esimerkiksi löytyi tämmönen kirja (mistä referoin omin sanoin tuon tekstin) nimeltään "Rikotusta eheä -kuka minä olen ja mikä minusta tulee " ja sen on kirjoittanut terapeutti nimeltä Seppo Jokinen.
Täsmälleen tätä sun asiaa koskevaa tietoa löysin alaotsikon "Perustrauman paikantaminen" alta sivuilta 59-60.
(toivottavasti tää referointi ei oo mainostamista, jos on niin anteeksi, ylläpito poistakoon tämän mun tekstin veks.)
Toivottavsti sait tosta jotain selvää, kaikkea mahtavaa sulle löytöretkelläsi lapsuuden muistikuviin!
Minulle tuli tunne, että sinulla on lapsena ollut hyvin epävakaata, jotenkin ihmiset ovat vaihtuneet tai olleet lähdössä ja palanneet. Sekavaa, mutta toistuva kaavalla.
Ja minulle tuli tunne, että selvität asian pois päiväjärjestyksestä perusteellisesti nyt aikuisena.
Ja pärjäät vallan loistavasti elämässäsi!
Terhi, kiitos kun otit puolestani selvää asiasta! Olisi mahtavaa kun olisikin mahdollisuus terapeutin johdolla käsitellä asioita. - Muistaa mitä on tapahtunut ja ymmärtää paremmin itseään. Juuri sitä voimakasta turvattomuutta ym. mitä mainitsit. Ehkä alan muistaa juuri tuossa n. 9 vuotiaana asioita, sitä ennen en, muuta kuin yksittäisiä, pieniä, unenomaisia mielikuvia.
Nyt en tiedä onko se ollut "vain" yleistä turvattomuutta vai jotain isompaa yksittäistä trauman aiheuttamaa tapahtumaa.
Kiitos tuosta kirjavinkistä. Haen sen käsiini. Sinulle myös kaikkea hyvää elämääsi, olet todella hyväsydäminen!
Aliisa, kiitos myös sinulle . Ehkä jotain tuollaista on ollut kuin sanot, mutta vaikea varmaksi itse sanoa siitä mitään.
Kalinalle kiitos lämpöisistä sanoista, ihanaa tavata tuollaisia ihmisiä, jotka toivovat ihmiselle hyvää!
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Lapsien persoonallisuudessa, herkkyydessä ja temperamenteissa on luonnollisesti eroja.
Jotkut asiat saattavat vaikuttaa voimakkaasti yhteen lapseen, kun taas toiset eivät ole moksiskaan.
On viisasta muistaa ja huonioida, että lapsuuden tapahtumia arvioideissa, että tapahtuvat jotka ovat saattaneet järkyttää lasta, eivät välttämättämättä ole kohdistuneet lapseen tai siis että lapsi itse ei ole ollut osallisena, tai että tapahtumat eivät välttämättä liity suoraan lapseen ja hänen suhteeseensa vanhempiinsa.
Esimerkkinä käytän ystävääni, joka lapsena sattumalta pyöräreissulla näki järkyttävän juna-onnettomuuden ja varsinkin uhrin. Eli ihminen jäi/jättäytyi junan alle, ja hän lapsena näki tämän.
Vaikka asiasta oli keskusteltu lapsena hänen kanssaan, aiheutti se siitä huolimatta hänelle pitkään voimakkaita painajaisia. Myöskin kyseisestä lapsuusajasta hänellä on vain hataria muistikuvia. Kokemus oli ollut hyvin järkyttävä hänelle.
Jonkun perhepiiriin tai lähisukuun kuuluvan vaikea sairaus tai jopa kuolema saattaa myös lyödä leimansa perheen ilmapiiriin (huoli, tuska, ikävä ja kipu) ja herkkä lapsi reagoida tähän blokkaamalla asian pois, koska on niin pieni ettei vielä käsitä asiaa tai kukaan ei löydä sanoja surun keskellä selittää lapselle tapahtumaa. Siinä vaan eletään eteenpäin.
Tuttavapiirissäni sitä vastoin, lapsuusmuistoista keskusteltaessa, hyvin moni kertoi että eipä juuri ihmeempiä muistikuvia ole jos pinnistelee, mutta esimerkiksi katsottaessa lapsuusajan valokuvia tai vaikkapa jonkun säilyneen lelun näkeminen ullakolla nostaa muistoja mieleen.
Eli saattaa olla hyvinkin tavallista ettei napista painaen muista lapsuusaikaansa. Erään tuttavani sanoin: "no meidän lapsuus oli niin tasaisen tavallista, että eipä siinä mitään kummempia "tapauksia" mieleen jäänyt, lähinnä poikkeavat tapahtumat, kuten joulupukin tulo joka jännitti niin että piti mennä pöydän alle piiloon. Ja yks talvi sai uudet hiihtomonot. Siinäpä ne tärkeimmät".
Olannaista on se, miten tuo asia vaivaa sinua tänä päivänä? Millaista elämää elät nykyään ja voitko hyvin? Mikäli voit, on aivan turhaa lähteä penkomaan menneisyyttä. Läheskään kaikki ihmiset eivät muista juuri mitään alle 7 ikävuoden ilman, että siihen millään tavalla liittyisi mitään huonoa, pahaa tai traumaattista lapsuudessa koettua. Toki voi olla, että olet jostain syystä kokenut jonkinlaista stressiä - kotona ollut kireä ilmapiiri vanhempien riidellessä keskenään, perheessä ollut vaikeaa sairautta, perhe muuttanut paljon tms. jotka ovat tuolloin vieneet sinunkin energiaasi. Nuo äsken luettelemani seikat olivat vain yleisiä esimerkkejä - en ole selvänäkijä enkä siten voi tietää mitään menneisyydestäsi. Kukaan ei voi. Ehkä joku selvänäkijä voi heitellä ilmaan sellaisia yleisiä asioita, jotka sopivat keneen tahansa, esim. "Olit lapsena yksinäinen... vaikka ympärilläsi olisikin ollut ihmisiä tunsit itsesi yksinäiseksi.... jotain väärinkohtelua täällä näkyy.... jonkinlaista hyväksikäyttöä.... voi olla vain sitä että vanhempasi liikaa tukeutuivat sinuun ja olit heidän välissään kuin puskurina..... jne. jne. Sanotaan sellaista, mikä voi sopia hyvin moneen. Törkeintä on mennä vihjaamaan insestistä ja sitäkin jotkut sadistisesti tekevät. Sehän on niin iso asia, että voisi sopia syyksi asiakkaan ongelmiin ja sitä ei kuitenkaan useimmiten voida todistaa. Sitten asiakas parka elää tällaisen luulon kanssa. Suosittelisin teitä kirjastossa lukemaan muutaman vuoden takaisia Skeptikko-lehtiä, joissa oikein hyvin on kuvattu se, miten ns. selvänäkijät huijaavat ja saavat sen kuulostamaan siltä kuin tietäisivät jotain. Esim. Näen tässä M:llä alkavan henkilön, kuulostaako tutulta? No hyvänen aika, M on niin tavallinen kirjain suomalaisessa sukunimistössä että voi sopia moneen. Ja kun asiakas alkaa pohtia ääneen asiaa, saa selvänäkijä taas lisää tietoa, jota käyttää istunnon aikana. Tai kun rakastunut asiakas kysyy Näetkö jotain XX-nimisestä miehestä? Vastaa selvänäkijä että "Tuosta XX:stä olisin alkanut puhua ellet olisi kysynytkään! ja näin hän antaa ikään kuin sen kuvan, että kyllä hän tästä jo tiesikin.
Jos sinulla on nykyään jollain tavalla huono olla, mene juttelemaan jonkun psykoterapeutin kanssa. Kognitiivinen psykoterapia sopii, samoin ratkaisukeskeinen, myös hypnoterapiaa voit kokeilla kunhan katsot että terapeutti on laillistettu terveydenhuollom ammattilainen ja mielellään kuuluu Tieteelliseen Hypnoosi-yhdistykseen. Edes hypnoosilla ei saada täysin luotettavasti selville menneisyytesi asioita, sillä muisti voi tuottaa ns. valemuistoja. Muisti ei myöskään ole kuin videonauhaa, jota voidaan selailla.
Älä jää vanhaan, älä jää menneisyyteen. Luo itse oma nykypäiväsi ja tulevaisuutesi. Kaikkea hyvää sinulle!
Jatkan vielä tuosta, että ei tosiaankaan ole tarpeen muistaa kaikkea. Ihan tarkoituksella ihmisen muisti poistaa asioista. Jotkut muistot voivat olla liian kipeitä ehkä, jotkut turhia, tarvitaan tilaa toisenlaisille muistoille jne. Jos muistot jonkun ihmisen kohdalla ovat liian kipeitä, on mieli tarkoituksella sulkenut ne pois jotta toimintakyky säilyisi. Esim. juuri jokin suuri onnettomuus jonka on nähnyt (tuolla muualla oli siitä esimerkki). Tuolloin niitä muistoja et saa selvänäkijöiltä kuitenkaan ja jos saisitkin, niin mitä sitten? Jos jokin asia vaivaa toimntakykyäsi tänä päivänä, niin lähde selvittämään asiaa jonkun terapeutin kanssa mieluummin. Vähitellen kuorimalla alat huomata, mitkä elämänkokemuksesi ovat johdattaneet sinut toimimaan siten kuin toimit tänä päivänä.
Olen itsekin elämäni aikana kriisien yhteydessä ottanut yhteyttä selvänäkijöihin. Jotkut voivat jäädä siihen koukkuun ja oma elämisen taito voi vähentyä. Joko alamme ohjata elämäämme selvänäkijän sanojen mukaan tai jäämme paikallemme odottamaan jotain tulevaksi sanottua, eikä sitä kenties koskaan tulekaan. Emmekä koskaan voi tietää, ovatko "selvänäkijän" sanat totta vai eivät. Onko kyse todesta, huijauksesta vai jostain siltä väliltä. Kaikkihan me tiedämme, että toisinaan jotkut sanat osuvat kohdalleen ja toiset taas eivät. Kuunnellaan omaa sisimpäämme ja mennään eteenpäin elämissämme arvon lukijat. Kaikkea hyvää.
palailee. Kiitos paljon viesteistänne, helpottavat varmaan monia muitakin, meitä kaikkiahan nämä asiat koskee. Helpottavaa on se, että jos muistamattomuus onkin niin tavallista. Siinäkin mielessä, että aikuinen lapseni on myös kertonut, ettei muista paljon lapsuudestaan ja olen tuntenut siitä kauheata syyllisyyttä.
Kuitenkin hänen lapsuutensa on ollut aivan erilaista kuin minun. Ei tosin helppoa sekään.
Olisin vain halunnut tietää, miltä lapsuuteni näyttää näkijästä, kun suhteeni vanhempiini eivät ole kovinkaan hyvät. Mutta aina on vaarana, että luottamustani käytetään hyväksi. Eli uskoisin näkijään vaikka ei olisikaan rehellinen ja "näkevä". Ja mitä tekisin niillä tiedoilla, joista en voi varmaksi tietää ovatko oikeita.
Ehkä paras tietäjä olen minä itse, varsinkin jos tueksi saisi ammattiapua. Paras on tietysti elää vain tätä päivää, eikä liikaa hakea oikeutta. Mielenkiintoinen keskustelunaihehan tämä on ja mielenkiintoista oli ja on kuulla muiden tietoja ja kommentteja asiasta.
Tämä asia ei ole minulla nyt erikoisesti pinnalla, ajoittain vain tulee mieleen vaivaamaan.
Mahtavaa lukea kommenttejanne, kaikkea hyvää teille jotka tätä luette!
On tullut todettua että "ennustajissa" tosiaan on melkoisia satutätejä jotka tienaa röyhkeästi selvää rahaa tällä toiminnalla.
Hyväuskoisille "syötetään" jos jonkinlaista pajunköyttä tarkoituksena koukuttaa,
että henkilö toisi "lisäkysymyksineen" lisää fyrkkaa.
Huomionarvoista on myös tämä, että mielenterveysauttajissa ja terapeuteissa saattaa olla kyseenalaista ammattitaitoa, joka manipuloi kysymyksillään esiin, tai syöttää niin sanottuja "vääriä muistoja" joita hämmentynyt mieli alkaa pitää totena.
Epäpätevä terapeutti voi peilata (projisoida) omia probleemiaan asiakkaaseen, sillä tavoin että hänen itsensä on helpompi kohdata omat ongelmansa asiakkaan kautta, toisen eli autettavan ongelmina.
Terapeutti olisikin syytä vaihtaa jos terapia alkaa hämmentävästi venähtää vuosien pituiseksi, ilman kummempaa edistymistä.Tästä ei kovin paljoa puhuta, miksikähän ei? Esimerkiksi "insesti"-boomin myötä, jolloin asiasta puhuttiin joka foorumissa ja meediassa, alettiin myös joka probleeman käänteessä epäillä ja poissulkea ihan ensimmäiseksi insestiä.
Hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä voi mitätahansa myös herättää toisen epäilemään, ilman mitään totuuspohjaa tyylillä "se on kuitenkin ihan asiallista poissulkea tämäkin vaihtoehtoa".
Näin on. Myös lääkäreissä, terapeuteissa tai muissa terveysalan ammattilaisissa on valitettavasti rajatietoon ja kyseenalaisiin menetelmiin hurahtaneita. Puhumattakaan siitä, että terapeutti-titteli voi olla täysin hihasta vedetty tai että moniin "terapeutti"-koulutuksiin pääsee aivan olemattomalla pohjakoulutuksella. Tittelit helposti hämäävät. Kun sitten käydään jokin koulutus muutamalla viikonloppukurssilla aletaan ihan pokkana vastaanottaa ihmisiä ja hoitaa heidän ongelmiaan, joskus vakaviakin mielenterveysongelmia. Kaikki eivät tee tätä pahuuttaan, omaavatpahan vain liian suuret luulot itsestään tai sitten tosiaankin lähtevät hoitamaan omia ongelmiaan sitä kenties tiedostamattaankaan. Osa tekee silkkaa rahaa. Suomeen onkin tulossa ns. puoskarilaki, joka toivon mukaan saa ihmiset havahtumaan siihen, miten paljon erilaisilla "energiahoidoilla" johdetaan ihmisiä harhaan.
Valemuistoja on tosiaankin helppo istuttaa sekä valvetilassa että etenkin silloin kun hyväksi käytetään rentoutusta tai hypnoosia. Kysymysten muoto ohjaa myös vastauksia.