Menin rasitus EKG:en, koska omasta mielestä aloin hengästymään ja mulla oli lisälyöntejä aika paljon. Suvussa sepelvaltimotautia. Kunto hyvä, parempi kuin osasin kuvitellakaan. Näkyi kammio-ja eteislisälyöntejä, mutta kardiologi ei pitänyt niitä minään! En itse tuntenut niitä rasituksessa, levossa kylläkin. Kolesteroliarvot huiput molemmat hdl ja ldl 2,1. Lisälyöntien aikana ei huimaa, ahdista tai tajunta alennu, mutta ne tuntuu tosi pahoilta. Nyt kun olen alkanut niitä miettimään, niin niitähän on koko ajan! Miten teillä? Pystyykö rasitus ekg:ssä näkemään jos on jotain tosi hälyttävää. En jotenkin uskonut, että kaikki on ok, vaikka kardiologia niin väitti. Olen nainen ja 45 vuotta. Kiitollinen vastauksista!
LISÄLYÖNTEJÄ !
Martzee
101747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otsikon yhdistelmä voi tuntua yllättävältä,
mutta huonosti toimiva tasapainoaisti
aiheuttaa kehossa kroonista lihasjännitystä,
jolloin adrenaliinieritys lisääntyy.
Adrenaliini puolestaan voi kiihdyttää
elintoimintoja ja vaikuttaa sydämen lyönti-
tiheyteenkin. Tämä häiriötila on riski sydämen
ja muunkin kehon terveyden kannalta, joten
tasapainoaistin hoitaminen kannattaa.
Sitä hoidetaan asentohoidolla, joka tarkoittaa
toistuvasti itsehoitona tehtäviä liikesarjoja.
Niiden avulla pää saadaan liikkeeseen, joka
matkii tasapainoaistin kaarikäytävien soikea muotoa.
Asentohoidon teho perustuu painovoiman hyväksikäyttöön
ja sen välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen.
Lisätietoja osoitteessa asentohoito.auttaa.fi
Jokseenkin mielenkiintoista on, että et usko kardiologia vaan kysyt mielipiteitä maallikoilta. Noh, täältä pesee:
Lisälyönnit, niin eteis- kuin kammioperäisetkin, ovat useimmiten hyvälaatuisia vaikka pahalta tuntuvatkin, ja niitä on kaikilla. Kammioperäisissä on enemmän riskiä, mutta riski realisoituu lähinnä jos sydämessä on jotain muutakin hullusti. Jos lisälyönteihin ei liity hälyttäviä oireita (tajunmenetys, hengitysvaikeudet ym.), riski on todennäköisesti erittäin pieni.
Rasituskoe (rasitus-EKG) ei yksinään paljasta kaikkia mahdollisia ongelmia, mutta koska sen yhteydessä otetaan myös lepo-EKG, tärkeimmät ongelmat siinä kyllä näkyvät.
Sydämen perustutkimukset ovat sydänäänten kuuntelu, lepo-EKG, kliininen rasituskoe sekä ultraäänitutkimus. Kuuntelulla ei käsittääkseni ole lisäarvoa, jos nuo muut on tehty, mutta on yksinkertaisempi tapa seuloa tutkittavat. Lepo-EKG havaitsee monet sydänperäiseen äkkikuolemaan altistavat sydämen toimintahäiriöt sekä sellaiset rytmihäiriöt, jotka ovat juuri sillä hetkellä päällä. Kliinistä rasituskoetta käytetään lähinnä epäillyn sepelvaltimotaudin seurantaan ja kuntotestaukseen. Ultraäänitutkimus havaitsee sydämen rakenteelliset ja toiminnalliset viat (sydämen pumppausteho, koon poikkeamat, läppävuodot jne).
En ole lääkäri enkä muukaan alan ammattilainen.
Niin, olet oikeassa, pitäisi uskoa kardiologia. Sitä vaan jotenkin ajattelee, että karmea vaiva ja asiantuntija ei pidä sitä minään. Ymmärrän toki sen, että mitä enemmän asiaa seuraan sitä yleisimmin huomaan muljahdukset ja stressistä varmaan niitä saan tehtyäkin lisää. On helpottavampaa kuulla kohtalotoverilta asiasta kuin asiantuntijalta, niin omituiselta kuin se kuulostaakin, on kiva kuulla ettei ole vaivan kanssa yksin ja siitä huolimatta elämä voittaa... :)
Vertaistuki on tosi hyvä pointti kyllä. Kerronpa sitten oman tarinani, jos siitä jotain iloa vaikka olisi, vaikka se ei ihan samasta vaivasta olekaan.
Minulla on ollut lisälyöntituntemuksia (vaikka nimeä en niille oppinut ennen kuin ihan pari vuotta sitten) teini-ikäisestä asti. 2000-luvun vaihteessa ne olivat häiritsevän voimakkaita, mutta silloin minulla oli niin korkea kynnys lääkäriin menemiseen, että en niitä tutkituttanut, vaikka pelottavia ne olivat. Vuosien kuluessa lisälyöntituntemukset muodostuivat suorastaan rutiiniksi – havaitsin ne, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota.
Tilanne muuttui 10.1.2008, jolloin olin illalla sängyssä lukemassa. Sydän pomppoili epämukavasti lisälyönneistä kunnes yhtäkkiä se vauhkoontui täysin. Tuntui siltä kuin rytmihäiriö olisi "jäänyt päälle". Tiesin sen verran rytmihäiriöistä, että jotkin niistä voivat aiheuttaa sydämenpysähdyksen, joten säikähdin todella pahasti. Harkitsin hätänumeroa, mutta en uskaltanut (en ollut varma, onko kyse hätätilanteesta). Etsin hetken terveyskeskuksen päivystävää neuvontanumeroa, mutta en löytänyt, joten soitin kaupalliseen neuvontapalveluun, josta olin niihin aikoihin nähnyt kadunvarsimainoksia. Sain ohjeeksi hakeutua päivystykseen, mutta ambulanssin tarvetta ei heidän mielestään ollut; voisin mennä omin neuvoin, kunhan en itse toimi kuljettajana. Soitin taksin.
Päivystyksessä minut lähetettiin ensiksi triagehoitajan arvioitavaksi. Hän kyseli esitietoja ja kokeili pulssia. Pulssi oli korkea. Lopulta sain luvan mennä odotushuoneeseen. Odotushuoneessa en päässyt istumaan minuuttiakaan, kun minut huudettiin sisään.
Voisin kertoa pitkästikin sairaalareissusta, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. Minulle tehtiin lepo-EKG ja muutamat verikokeet, sekä lopuksi sydämen ultraäänitutkimus. Diagnoosiksi tuli eteisvärinä, joka loppui spontaanisti n. 14 tunnin jälkeen. Minut lähetettiin kotiin uskoen, että todennäköisesti se ei uusiudu.
Muutama kuukausi myöhemmin se uusiutui, ja se on uusiutunut muutaman viikon välein siitä lähtien tämän vuoden elokuuhun asti. Huhtikuussa 2008 kävin työterveyslääkärillä, joka olisi halunnut aloittaa beetasalpaajahoidon, mutta en siihen suostunut, koska halusin tietää, onko lääkkeellä vaikutusta, ja sen vuoksi halusin nähdä minkälainen eteisvärinä on ilman lääkettä. Beetasalpaaja aloitettiin sitten elokuussa 2008.
Elokuussa 2009 kävin taas työterveyslääkärillä. Totesimme, että beetasalpaaja ei ole auttanut. Sain lähetteen kardiologille.
Kardiologi tunnisti eteisvärinäni heti vagaaliseksi, johon beetasalpaajan ei odotetakaan auttavan. Hän lähetti minut kliiniseen rasituskokeeseen ja ultraäänitutkimukseen. Näiden jälkeen aloitettiin uusi lääke, Tambocor.
Tambocorin aloittamisen jälkeen olen kärsinyt enää vain satunnaisista lisälyönneistä. Elämä on taas mukavaa.
Eteisvärinävaivan takia olen lukenut paljon rytmihäiriöistä, ja sen ansiosta vastailen täälläkin toisinaan rytmihäiriökysymyksiin :)
Joudutko syömään marevania tai primaspania noiden lääkkeiden lisäksi
Kardiologi ei pitänyt niitä tarpeellisena minun tapauksessani. Nuori (32 v) eikä muita riskitekijöitä kuin seurannassa ja beetasalpaajalla kurissa pysyvä verenpaine.
Itselläni alkoivat lisälyönnit joskus 90-luvun alussa, ilmeisesti pitkittyneen flunssan jälkeisen lievän
sydäntulehduksen seurauksena. Mitään varmaa ei ollut. Ei myöskään löytynyt muuta syytä.
Siitä kymmenen vuoden kuluttua alkoivat rytmihäiriöt, jotka osoittautuivat eteisvärinäksi.
Sen laukaisee usein eteisperäinen lisälyönti. Määrättiin syömään Marevania ( veren ohennus lääke ),
sekä beetasalpaajaa, pulssin pitämiseksi matalampana. Näin meni jonkin aikaa kunnes tehtiin sähköinen
rytminsiirto. Se auttoi vain muutaman viikon. Toisen siirron jälkeen määrättiin estolääkitykseksi
Tambocor 10 mg / vrk. Sen jälkeen rytmi ollut normaali muutamaa sekoamista lukuunottamatta, joka
on korjaantunut ottamalla pari annosta lääkettä lisää. Rytmin sekoaminen on aina alkanut lisälyönneistä.
Mainittakoon että sydän on muuten todettu täysi terveeksi, rasitus EKG, ultraääni ym. testit tehty
kolmeen kertaan.
En tarkoita että lisälyönnit automaattisesti johtaisivat eteisvärinään, mutta minullekin alussa vakuutettiin,
että ne ovat täysin vaarattomia ja niitä esiintyy lähes jokaisella.
Lisälyönnit ovat useimmille vaarattomia. Tietyissä sydämen sähkötoiminnan häiriöissä ne voivat aiheuttaa sydänperäisen äkkikuoleman, mutta nämä ovat harvinaisia ja yleensä EKG:llä poissuljettavissa.
On totta, että eteisvärinäpotilailla eteisvärinä usein alkaa lisälyönneistä (näin käy minullakin!), mutta tästä ei minusta pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että lisälyöntitaipumus johtaisi eteisvärinätaipumukseen.
Eteisvärinä, jonka taustalla ei ole muuta sydänsairautta, on varsin harvinainen. Lisälyöntejä on kaikilla.
Itselläni on paljon lisälyöntejä ja tiheälyöntisyyttä ilmeisesti sekä eteisistä että kammioista, samoin kun lisärit molemmista suunnista. On totta että valtaosa lisälyönneistä on vaarattomia. Minulle tehtiin selvittelyjä ja holtereita yht. 3 kpl, joissa oli useita kymmeniä eteislisälyöntejä, jotka on haitattomia, ja jonkin verran kammiolisälyöntejä. Sitten kerran yhtenä päivänä viime keväänä käynnistyi ihan kamala kammiolisälyöntisyys, joka ei tahtonut millään loppua. Sitä kesti viikon, noin suunnilleen yötä päivää sydän muljahteli ikävästi rinnassa, laskin että keskimäärin 5-10 sekunnin välein. Loppui kun lääkitys (orloc) aloitettiin. Meinasin tulla siinä vaiheessa kyllä hulluksi. Kävin antamassa loistavat ekg-näytteet näistä kammiolisälyönneistä, ja niissä sitten näkyikin, tohtoreiden ylläriksi, etteivät ole niin vaarattomia, vaan olivat ns. riskialttiimpia varhaisia lisälyöntejä, jotka osuivat T-aaltoon. Lisäksi itsellä vielä LQTS, joka tuo lisäsävyä elämään sydämeni kanssa. Olen nainen, alle 30v.
Totean, että jos rytmihäiriö on päällä niin aina kannattaa hakeutua silloin ekg:hen, jotta saa todistusaineistoa viastaan. Vaikka pääosin lisälyönnit silti ovat hyvälaatuisia.
Liittyykö teillä lisälyönteihin/rytmihäiriöön muljahtelun tunnetta? Minä kävin harrastamassa sunnuntaina raskasta liikuntaa, jonka jälkeen lisälyöntejä on tullut useita kertoja minuutissa. Sykkeeni pysyy alhaalla, mutta lyöntejä tulee välillä 2-3lyönnin sarjoissa. Lisäksi kurkussa tuntuu painetta (palan tunne). Muita sydänoireita ei ole, mutta ankara väsymys painaa.