Tultuani tavanomaiselta varhaislenkiltäni, vaimo kysyi: - Mikä oli elämää suurempi ajatuksesi tänä aamuna? (Hän tietää, että mietin aina jotakin) - Ajattelin vedenpaisumusta, vastasin.
- Sitäkö Raamatullista, missä Ukko Nooa hääräili? - Sitäkin, mutta erityisesti ajattelin tulevaa vedenpaisumusta. Uutisissa sanottiin vedenpinnan nousseeen 15-20 cm viime vuosisadalla. Se on aika paljon vettä.
- Tosiaan, sanoi vaimo. Paljonko vettä mahtaisi tullakaan, jos napajäätiköt sulaisivat kokonaan? Eivät ne nyt kuitenkaan taida hetkessä sulaa? Eihän jääpalakaan vesilasissa hetkessä sula.
- Joo, mutta oletko pannut merkille, kun nyt vesilasin otit esille, että jääpala pitkään näyttää muuuttumattomalta, mutta sitten se yht´äkkiä häviää. Se ikäänkuin lysähtäen muuttuu vedeksi.
- Meinaatko, että kun napajäätiköt ovat hitaasti lämmenneet koko 1900-luvun, ne voisivat äkisti lysähtää kokoon ja muuttua vedeksi? Sellaistako vedenpaisumusta sinä aamulenkilläsi pähkäilit?
- Sitä minä ajattelin ja siinä kyllä kävi mielessäni Ukkoa Nooan arkkikin. Melkoinen Silja Serenadi nyt tarvittaisiin vastaavaan suoritukseen. Eipä silti, kyllä Suomessa laivoja osataan tehdä, isojakin.
En tiedä, ajatteleeko kukaan muu tällä palstalla näin hulluja, kysynpä kuitenkin?
- Sitäkö Raamatullista, missä Ukko Nooa hääräili? - Sitäkin, mutta erityisesti ajattelin tulevaa vedenpaisumusta. Uutisissa sanottiin vedenpinnan nousseeen 15-20 cm viime vuosisadalla. Se on aika paljon vettä.
- Tosiaan, sanoi vaimo. Paljonko vettä mahtaisi tullakaan, jos napajäätiköt sulaisivat kokonaan? Eivät ne nyt kuitenkaan taida hetkessä sulaa? Eihän jääpalakaan vesilasissa hetkessä sula.
- Joo, mutta oletko pannut merkille, kun nyt vesilasin otit esille, että jääpala pitkään näyttää muuuttumattomalta, mutta sitten se yht´äkkiä häviää. Se ikäänkuin lysähtäen muuttuu vedeksi.
- Meinaatko, että kun napajäätiköt ovat hitaasti lämmenneet koko 1900-luvun, ne voisivat äkisti lysähtää kokoon ja muuttua vedeksi? Sellaistako vedenpaisumusta sinä aamulenkilläsi pähkäilit?
- Sitä minä ajattelin ja siinä kyllä kävi mielessäni Ukkoa Nooan arkkikin. Melkoinen Silja Serenadi nyt tarvittaisiin vastaavaan suoritukseen. Eipä silti, kyllä Suomessa laivoja osataan tehdä, isojakin.
En tiedä, ajatteleeko kukaan muu tällä palstalla näin hulluja, kysynpä kuitenkin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin pähkäilen yleensä aamulenkillä niitä näitä.
Ukko Noasta ja hänen pelastamisprojektistaan tuli tänä aamuna mieleen että elämän jatkuvuus ja kaiken elollisen ylläpito on sekä ihmisten että eläinten keskuudessa vahva vietti.
Näin keväällä se on ainakin lintumaailmassa niin päivänselvää.
Katselin järven rannassa kuinka sorsaparit ovat jo valinneet puolisonsa, telkkäparilla on jo poikaset, joutsenet kotiseutumuseon rannassa liikkuvat myös pareissa arvokkaasti, kaksi kurkea lensi järven yli... Pikkulinnuilla on kova flirttailukausi menossa. Juhannukselta alkaa äänet lintumaailmassa vaieta. Tämän vuoden projekti on hoidettu.
Kevät on myös monelle yksinäiselle ihmiselle aikaa, jolloin kaipaa toista ihmistä lähelleen.
Kai se on sitä "pesäntekokuumetta" joka ihmisen silloin valtaa.
Kasvit heräävät henkiin keväällä, luonto uudistuu, kukoistaa, lakastuu ja kuolee.
Onko vanheneva ihminen lähempänä kasvien maailmaa? Elää lakastumisvaiheessa ja kuolee pois?
Vai voisiko sitä vielä kokea uuden kevään?
Äitini oli kova veisaamaan virsiä. Niinpä mieleeni on jäänyt useita, mm. tämä "Joka aamu on armo uus". Ymmärrän vasta nyt aamulenkeilläni tuon sanoman viisauden.
Jos on hyvin nukuttu yö takanani, olen kuin uudesti syntynyt. Vaimoni ei jaksa lähteä aamulenkille mukaan, joten nautin lenkistäni täysin siemauksin - itsekkäästi yksin.
Meillä on hyvät kevyen liikenteen väylät vanhan kulttuurimaiseman keskellä. Muuttolintujen äänet kertovat uuden elämän syntymisestä juuri niinkuin kerroit MdK. Tosiaan, tuo Noan arkki synnytti mielikuvan elollisen säilymisestä ja säilyttämisestä.
Minulle henkilökohtaisesti uudesti syntyminen tapahtuu joka aamu niin kauan, kuin se on mahdollista. Elämän seuraamisen juhlaa se on: ajatella, että saan olla kokemassa ja näkemässä kaikkea tätä!
Pienessä hengellisessä piirissäni lauletaan myös virsiä. Erittäin rakkaaksi minulle tuli tämä virsi " käy yrttitarhasta polku ". Miksi se on erittäin rakas? Siksi kun näin unta että olin isossa tuvassa ja pöydän ääressä. Itkin siinä kun jalkani ovat aina kipeät. Sitten pöydällä oli punainen kansio joka oli minun henkilökohtaisia salaisia asioita käsittävä. Huoneeseen tuli kuuluisa saarnamies jonka kautta oli monet saaneet terveyden. Jumala käytti häntä työvälineenään ja kanavanaan monien ihmisten kohdalla ja he parantuivat. Saarnamies katsoi minun kansiotani ja sanoi " hyvä näin, hyvä näin, Sitten hän laittoi pienen kojeen korvani lähelle ja siitä kuului surinaa ja sitten toiselle korvalle ja silloin lähti siitä soimaan " kåy yrttitarhasta polku". Se kohta vaikutti kun siinä oli mutta se tie on tuskien. Ymmärsin olevani lähempänä Jumalaa kun minulla on nämä tuskat.Tämä siis oli unta mutta lohdutus minulle. Uudestisyntymisen koin 33v sitten antaessani elämäni Jeesukselle ja tunnustaessani hänet Herrakseni. Täytin tämän kohdan Johannes 3luku 3 jae......... Jeesus ja Nikodeemos. Hyvillä teoilla eikä muillakaan hyvyyksillä ei pääse taivaaseen vaan armosta ettei kukaan kerskaisi. Tulemalla uskoon herraan Jeesukseen.
Pistä jääpala grogilasiin.
Ole onnellinen kun on lämmintä.
Jospa pääset vielä kuoleman jälkeen
lämpimään paikkaan. Olisihan se ankeeta
kannelta soittaa lumisateessa ja kahdenkymmenen
asteen pakkasessa.
Jäitä hattuun pitäisi kansalaisten pistää, mutta eivät taida jäät edes grogilasiin ehtiä ennenkuin sen kurkkuunsa kulauttavat.
Ensimmäiset viestit halventuneiden väkevien seurauksista ovat hälyyttävät. Pelko ajaa ryyppäämään. Ei se ole Jumalan pelko eikä vedenpaisumuksen pelko, vaan kaiken pelko.
Sellaiseksi elämä on mennyt.
muutama vuosi taaksepäin ex-mieheni kanssa hirsisen rantasaunan merennousumaalle, nyt on 30m matkaa uimaan.
Tulevat sukupolvet meidän jälkeemme saavat nostaa pilareita ja hypätä suoraan terassilta uimaan.
Tätä on elämä.
mie ilmottaudun siihe sammaa kastii hulluihin ajatteluihin.
vaikka tuo ei mielestäin ollu kyllä yhtää hullu ajatus ollenkaa.
luulen että tällä maapallolla on ollu monta vedenpaisumusta,ehkä tämä viimeinen ei ollu niin iso, että se olis tuhonnu koko maapallon.
vaan siitä jäi kertomukseksi raamattuun, vaikkei varmaa ihan alkuperäsenä, mite vedenpaisumus tapahtu.
jotkuu sannoo että maapallo tuhoutuu jääkautee,ilman lämpenemissee,toiset vedenpaisumuksee, toiset saasteisii ja jotkuu maanjäristyksii.
nämä on niitä ilmanmuutoksii, jotka tullee ihmisen elämisestä, hänen toiminnastaa.
senhä on tiedemiehetkii sanonu, että ilmasto muuttuu ko sademetsii kaadetaa.
silti ei suurii muutoksii tehhä. sitä ei tämmönen mökin muija ymmärrä.
jos minul tulis tupaan jostain huonoo ilmaa, vaik se olis kuin hyvän hajusta ja makuista ja siitä tulis viel kauniiksi, niin kylhän mie silti hanan kiinni panisin, jos tietäsin että se tulee tuhoomaan minun torpan.
mutta ihmiset ei välitä tulevaisuuesta,hyö ellää vaan tätä yhtä hetkee, että heiän aikanaa ei mittää tapahdu.
maailmaa koskevis asiois, on aateltava meiän jälkee elävii myös. mite hyö pärjää.
on se vaan surku jos näin uppee teos haihtuu olemattomii.
sitte myö vissii tavataa jollain muulla planeetalla;) . toivottavast hyö on tietokonneet keksineet, vai pittääkö meiän alkaa kaik alusta kivinuijasta;))
heippa taas.
Kuka helvetin paskapää työntää näitä vanhioja juittuja palstalle !
Kas kun tohdit itseäsikin haukkua Pöljä alias hilema.
Kaikki sen tietää, kenellä on avaimet puliveivata viestien kanssa jättämättä omaa peukalonjälkeään. Taitaa olla niin hyvää pataa ylläpidon kanssa, ettei kaverin touhuihin kukaan puutu. Haiskahtaa!
käy.
muuan Pöljä14.3.2011 11:020
Kuka helvetin paskapää työntää näitä vanhioja juittuja palstalle !
muuan Pöljä on sama kuin oscaro ja siitä sitten eteenpäin varsinaiseen NIKKIIN kukkapuskineen.
Älä hätäile vedenpaisumuksesta sillä sitä ei enää tule niin että kaikki maapallomme ihmiset hukkuisi.
Jumala teki liiton ja liiton merkki näkyy " sateenkaarena" taivaalla jotta Jumala muistaisi lupauksensa.
Kaikessa rakkaudessa sanon tämän viestin lukijoille että tärkeintä on miettiä mihin iankaikkisuussielumme joutuu. Jumala haluaa sen jonain päivänä takaisin, vaikka meidän kehomme mädäntyy maaksi jälleen niin sielumme on kuolematon.
Sielumme ei voi mennä raamatun ilmoittamaan Herra Sebaotin taivaaseen tällaisenaan kun se on turmeltunut synnistä. Jumalan sana sanoo että kaikki ovat syntiä tehneet. Siksi Jumala antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan perisi iankaikkisen elämän. Mieti Pääsiäisen vieton tarkoitusta. Ehkä Jumala löytyy sieltä ja pelastus.