Olen kuitenkin huolissani, että leimaantuuko lapsi siitä loppuelämäksi ja onko aivan varma, että hän ei olisi selvinnyt tavallisella luokalla...Psykologiset tutkimukset on tehty ja todettu että monella eri alueella on vaikeuksia, mutta myös vahvaakin osaamista. Nyt tuntuu että poika on mennyt huimasti eteenpäin ja mietinkin vaan sitä tulevaisuutta, että oliko tuo e.luokka sittenkään hyvä ratkaisu. Tuntuu että meitä vanhempia ei kuultu laisinkaan. Asia vaan ilmoitettiin, että näin on parasta. Mitään vaihtoehtoja ei edes annettu.
Oisko kellään samaa tilannetta? Vertaistukea vailla!
Oisko kellään samaa tilannetta? Vertaistukea vailla!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse tosin opettaja, eli en ihan vertaistukea voi antaa, mutta yksi hyvä miespuoleinen lapsuudenystäväni kävi erityisluokan, sillä hänellä oli vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä lukemisen oppimisessa pienenä. En koe, että hän olisi silloin mitenkään leimautunut. Itse hän kokee saaneensa sieltä hyvät lähtökohdat elämälleen. Hänet tosin siirrettiin kahdeksannella luokalla normaalin koulun puolelle, kuten monet muutkin erityisoppilaat, jotka osoittavat pystyvänsä hyviin oppimistuloksiin myös normaaliluokassa.
Jos itselläni olisi lapsia, joilla olisi vaikeuksia oppia, antaisin heidän mielelläni 8 hengen pienryhmään, sehän on ideaalinen oppimisympäristö kokonsa puolesta opettajat eivät vaihdu samalla tapaa kuin monissa peruskouluissa aineesta ja vuodesta toiseen jättäen tiettyä jatkuvaa turvattomuuden tunnetta.
Tärkeintä lapselle varmasti on, etteivät vanhemmat leimaa tätä tyhmäksi tai hankalaksi vain siksi, että hän tarvitsee tällä hetkellä erityistä huomiota. Tuskimpa sitten kukaan muukaan leimaa myöhemmin. :)
Tässä joitakin mahdollisesti opettajien kommentteja erityisoppilaista:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8695493/41503476
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8695493/41520912
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8623916/41364760
Vanhempien edessä otetaan yleensä kuitenkin täysin eri sävy puheeseen. Hyvä haltijatar-vertaus on aika osuva: Sadussa opettajalla on luokassaan oppilas, joka tuottaa kaikille ikävyyksiä. Paikalle ilmestyy hyvä haltia, joka sanoo: "Anna lapsi minulle". Aina kiireinen opettaja siis luvataan vapauttaa taakastaan ja luokkatoverit heitä häiritsevästä kumppanista. Hyvä niin. Mutta miten käy lapsen? Hänelle käy paremmin kuin hyvin. Haltia sanoo: "Vien lapsen paikkaan, jossa hänellä on hyvä olla". Siis oikea win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat.
Kukapa ei luovuttaisi lasta hyvälle haltialle eli tässä tapauksessa erityisopettajalle? Elleivät sitten epäilykset herää. Onnellisissa tarinoissa on usein sama vika. Yleensä juttu ei ole tosi, jos se on liian hyvä. Jospa houkutusääni kuuluukin pahalle keijukuninkaalle? Pitäisikö opettajan kuitenkin pitää kiinni oppilaastaan? Seuraavilla sivuilla yritetään todistella, että juuri näin pitäisi tehdä. Erityisluokista ei ole vaikeudet nieleviksi mustiksi aukoiksi. Ne ovat ongelman siirtämistä luukulta toiselle ja oman vastuun pakoilua. Sadun heikkoudet paljastuvat, kun arvioidaan inkluusiota vastaan esitettyjä väitteitä. (Erityisopetuksen professori T. Saloviita)
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Muuten asiallinen vastaus, mutta kannattanee painottaa, että tämän palstan opettajat eivät kaikki varmaankaan ole oikeita opettajia, eikä nuo asenteet kuvasta opettajien yleisiä asenteita. Suurin osa opettajista on varmasti suvaitsevaisia ja ottaisi luokkaansa mielellään erityisoppilaan tai kaksi.
Pienillä paikkakunnilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sijoittaa ne "oppilas tai kaksi" luokkaan. Eikös niin?