En oikein ymmärrä abortinvastustajien tarvetta pelotella naisia, jotka aborttiin päätyvät. Uskoisin, että nainen, joka harkitsee tarkasti omaa elämäntilannettaan ja päätyy aborttiin, on ratkaisuunsa useammin tyytyväinen kuin epätyytyväinen. Tietenkin poikkeustapaus on sellainen, jolloin nainen ei varmasti tiedä mitä haluaa, katuminen silloin mahdollista. Omalla kohdallani teen päätökset tarkkaan itseäni kuunnellen ja kysyen, mitä todella haluan. En usko sen olevan kovinkaan vaikeaa.
Kyllä elämässä on pakko kuunnella itseään ja tehdä oikeita, vaikeitakin päätöksiä. Miksi olemme niin epävarmoja? Miksi kadumme ja toimimme itseämme vastaan? Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi opetella paremmin kuuntelemaan itseään! Ensin itseään ja sitten muita.
Enkä nyt väittele abortin oikeudellisuudesta, kaikilla on oikeus omiin näkemyksiin. Pelottelu on silti väärin, se ei varmasti nuoria naisia auta. Jos on voimakas halu saada lapsi, huonostakin elämäntilanteesta riippumatta, ei aborttia tule tehdä. Jos lapsen saaminen ei mitenkään sovi elämäntilanteeseen, abortti on mahdollisesti hyvä valinta. Äitiys on ihanaa, vaikeaa ja muuttaa koko elämän, maailma on pullollaan onnettomia äitejä, isiä ja kärsiviä lapsia.
Mielestäni naisen on hyvä asettua lapsen asemaan ja kysyä, haluaisinko minä elää tässä perheessä, haluanko tämän äidin, kohteleeko hän minua hyvin? Kun lapsi on olemassa siitä tulee pitää koko loppuelämä parasta mahdollista huolta!
Kyllä elämässä on pakko kuunnella itseään ja tehdä oikeita, vaikeitakin päätöksiä. Miksi olemme niin epävarmoja? Miksi kadumme ja toimimme itseämme vastaan? Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi opetella paremmin kuuntelemaan itseään! Ensin itseään ja sitten muita.
Enkä nyt väittele abortin oikeudellisuudesta, kaikilla on oikeus omiin näkemyksiin. Pelottelu on silti väärin, se ei varmasti nuoria naisia auta. Jos on voimakas halu saada lapsi, huonostakin elämäntilanteesta riippumatta, ei aborttia tule tehdä. Jos lapsen saaminen ei mitenkään sovi elämäntilanteeseen, abortti on mahdollisesti hyvä valinta. Äitiys on ihanaa, vaikeaa ja muuttaa koko elämän, maailma on pullollaan onnettomia äitejä, isiä ja kärsiviä lapsia.
Mielestäni naisen on hyvä asettua lapsen asemaan ja kysyä, haluaisinko minä elää tässä perheessä, haluanko tämän äidin, kohteleeko hän minua hyvin? Kun lapsi on olemassa siitä tulee pitää koko loppuelämä parasta mahdollista huolta!
Vastaukset 14
Vanhimmat
..pelottelet heitä synnyttämään, ja valitsemaan lapselleen elämän.. ja itselleen mielenrauhaisan, syyllisyydesta vapaan, laadukkaan loppuelämän..?
AAAAAHAHAHAHAHHAHAHAHAHHAHAAAA Viikonlopun paras viesti xD
EI VOI MUUTAKUN NAURAA!
Toisin sanoen viestisi menee näin: "ja itselleen vittumaisen, paskavaippoja ja sinappikoneen sisältävän, ei-enää-niin-vapaan, ja hirveän loppuelämän.. ?"
että sinuun ainakin osui ja upposi - sinne syvälle ja kivulloisesti :)
Siis mitä kummaa tarkoitat 'osumisella ja uppoamisella'?
...tarkoitus pyhittää keinot. Muuta syytä en tähän keksi.
Pelotellaan traumoilla tai jollakin muulla, haukutaan pystyyn, julistellaan kuolemantuomioita jne...
Vaikka nämä ovatkin järjettömiä keinoja ajaa asiaansa, niin uskallan väittää että meillä Suomessa nämä abortinvastustajat ovat kuitenkin siitä fiksuimmasta päästä.
Esim. Hyvin monessa sairaalassa tehdään abortit tiettynä/tiettyinä viikonpäivänä/päivinä. En ole kuullut että täällä Suomessa oltaisiin koskaan tehty terroristi-iskua sairaalaan ainakaan aborttien vuoksi. Kaikista järjetön keinohan on puolustaa elämää tappamisella, vaikka toisaalta hyvin moni abortin tekijä puolustaa omaa elämäänsä abortilla.
En ole kuullut että täällä oltaisiin tapettu lääkäriä sen vuoksi että tämä olisi tehnyt ta mahdollistanut toiselle abortin tai tapettu/hakattu naista siksi että tämä on tehnyt abortin, ottamatta lukuun näiden naisten miestä joka on sattunut olemaan jo valmiiksi väkivaltaista sorttia.
Ja muistetaan kuitenkin sekin että kaikki abortinvastustajat eivät ole niitä suun pieksijöitä, jotka mollaavat abortin tehneitä, aborttia harkitsevia tai abortin ns.puoltajia. Kaikki abortinvastustajat eivät pelottele traumoilla tai millään muullakaan.
"vaikka toisaalta hyvin moni abortin tekijä puolustaa omaa elämäänsä abortilla."
Suomen aborteista 0,4% on tehty naisesta johtuvista terveydellisistä syistä, ja näihinkin sisältyy vielä ne joilla ei ollut hengenvaaraa.
Tarkoitin lähinnä elämän laatua ;)
Ja kuinka elämänlaatu huononee lapsen eläessä syntymän jälkeen jossain ihan muualla?
Näistä on keskusteltu moneen otteeseen ja ihmettelen että asia on jäänyt edelleenkin epäselväksi.
Eiköhän sekin kerro jotain se että adoptioon antaminen ei ole kovinkaan suuressa suosiossa ja hyvin moni abortin tekijöistä on päältä 20 vuotioita opiskelijoita. Päättele siitä sitten jotain jos osaat.
Vastasin ap viestiin ja totesin että kaikki abortinvastustajat eivät ole mitään suun pieksijoitä jne, eli tarkoitukseni oli kertoa ettei pidä yleistää varsinkaan yhden tai muutaman törkyturvan vuoksi.
Kuten aloittaja, en minäkään tullut tähän keskustelemaan muista vaihtoehdoista tai siitä onko abortti oikein vai väärin jne...
myös miksei adoptio ole suositumpi vaihtoehto ja pitäisikö sen olla.. olisiko sillä tuhoisaa vaikutusta asiaan, että jotkut vääristelee sitä lapsen 'hylkäämiseksi'..?
...sitä, että suuri osa aborteista tehdään naisille joilla on jo lapsia.
Heillä on siis myös käsitys siitä mitä on olla raskaana.
Itse olen ensimmäsitä kertaa näin pitkällä raskaana ja ja täytyy sanoa, että koska biologinen lapsi ei ollut minulle mikään välttämättömyys, niin sitä miettii lähes päivittäin miksi tähän lähti. Oletin raskaus ajan olevan miellyttävämpi kuin se on. Perustin oletuksen tietenkin siihen mitä naiset kertovat raskaus ajasta. nyt tajuan, että he esimerkiksi nauttivat siitä, että heitä potkitaan, koska he pitävät niin paljon ajatuksesta tulevasta lapsestaan, he ovat siis mahdollisesti enemmän lapsirakkaita kuin itse olen. Mä en siis odota tätä lasta suurella intohimolla, jolloin kaikki raskauteen liittyvät ikävät asiat olisivat vain pieniä sivujuonteita, nyt tiedän, että ne ikävät sivujuonteet hallitsevat elämääni vielä joitakin kuukausia. Nyt odotan vain, että tuleva äitiys kultaa muistot tästä erittäin ikäväksi kokemastani ajasta.
Jos nainen tietää miltä tuntuu olla raskaana, niin kuka hölmö tähän lähtee ilman, että odottaa sitä lopussa olevaa palkintoa: päästä lapselleen äidiksi?
Mutta lasten hylkäämisen näkökulma on myös hyvä, vaikkakaan se ei edellisen perusteluni takia mielestäni situ adoptio asiaan. Mielestäni yhteiskunnassa pitäisi kovasti panostaa siihen, että käsite "huono äiti" saataisiin pois. Jos haluaa viedä puoli vuotiaan päiväkotiin ja päästä jatkamaan elämässään asioita joista nauttii (silloin nauttii myös lapsestaan enemmän), niin ei yhteiskunnan pitäisi heti lyödä hylkääjän leimaa naiseen. Se voisi lisätä naisten halukkuutta tehdä lapsia, vaikkakaan senkään ei tietenkään pidä olla tavoite ekologisesti ajateltuna...
"olisiko sullä tuhoisaa vaikutusta asiaan, että jotkut vääristelee sitä lapsen 'hylkäämiseksi'..?"
Kyse ei ole vääristelystä vaan mielipiteestä. Adoptio = hylkääminen on saman kaltainen mieleipide kuin abortti = murha.
Tällä toki saattaa olla osuutta asiaan, mutta täytyy kuitenkin muistaa että odottava nainen voi itse olla sitä mieltä ettei halua hylätä lastaan, vaan abortti on parempi.
Ja luulempa että tämä "hylkääminen" ei ole useinkaan kovinkaan painava peruste(jos tätä perustetta edes on) sille miksei anneta mielummin adoptioon.
Onkohan muuten adoptioon antaneille järjestetty edes mitään vertaistukea täällä suomessa?
Jenkkilässä ainakin jotkut tahot järjestävät ja se on hyvä se...
Itse en kuitenkaan usko että myönteisempi suhtautuminen adoptioon ja adoptioon kannustaminen vähentäisi abortteja ainakaan mitenkään merkittävästi, sillä abortit tehdään suurimmaksi osaksi muista syistä kuin siitä että adoptioon antaminen tuntuisi hylkäämiseltä.
Adoptiokielteisyys ei ole syypää abortteihin. Pitäähän toki muistaa sekin että näitä abortteja ei tarvitsisi niin paljoa tehdä jos nämä raskaudet eivät edes alkaisi ja pidän hyvänä asiana sitä että täällä tehdään hyvin vähän abortteja moniin muihin maihin verrattuna ja aborttiluvut eivät ainakaan ole kasvaneet, vaan jopa laskeneet.
Tulevaisuudesta on kuitenkaan paha mennä sanomaan, laskevatko luvut yhä, pysyvätkö ennallaan vai nousevatko ne.
onkaan julmempaa, "hylätä" lapsi hyvään kotiin vaiko tappaa..? Kumman kohtalon sinä itsellesi haluaisit?
Eiköhän tässä ole kyse vain siitä naisen mukavuudenhalusta ja itsekkäästä viitsimättömyydestä viedä raskautta loppuun, ja tätä yritetään kätkeä jonkin muka ylevämmän ja hyveellisemmältä näyttävän tarkoituksen (lapsen "parhaan") taakse.
Ite vastustin henkeen ja vereen aborttia. Muut tehköön mitä haluaa, mutta minä en siihen rupoea asenne oli pennusta pitäen päällä. Sitten olinkin parikymppinen, työtön, juuri asunnon irtisanonut ja poikaystävästäni eronnut kun kuulin olevani raskaana.. Päätös tuli yllättävän helposti, ABORTTI. Siitä alkoikin reilu kuukauden helvetti kun päädyin lääkkeilllä tehtyyn keskeytykseen. Tuo kokemus vahvisti minua siinä määrin, että nyt olen äärimmäisen tarkka ehkäisyn kanssa ja todellakaan en enää kykenisi aborttia tekemään. Siinä ei edes ollut pahinta fyysinen kipu, vaan se tieto että tapan jotain mikä olisi voinut olla lapseni. Tyhjä syli on vieläkin nyt vuosien jälkeen kun katson ystävieni lapsia :'( mutta päätös oli tuolloin paras ja minun oli oltava itsekäs. Nyt kun 30 lähenee koen olevani valmis äidiksi ja pikkuhiljaa olen alkanut järjestämään elämääni siten että voin tarjota lapselle hyvän ja tasapainoisen elämän. Siltikin vaikka kadun aborttiani tänäkin päivänä ja se jätti minuun henkiset arvet, en usko että päättäisin toisin jos saisin valita uudelleen, joskus on vain tehtävä päätöksiä vaikka ne kuinka sattuisivat.