HEI kaikki unissa LENTELIJÄT!

itse olen nähnyt lento unia pienestä pitäen,mutta nykyään en enää näe niitä kovin usein.eritoten pystyin lentämään unissani vain vaaratilanteissa,jos joku jahtasi minua ja piti päästä pakoon niin minun oli aina otettava tavallaan vauhtia hyppäämällä jostain rotkolta tai kiellekkeeltä että pystyin lentämään ja pääsemään pakoon.monesti lensin ihan älyttömän korkealla,joskus taas vauhti laski enkä enää pystynyt lentämään korkealla.unissani ei kukaan muu osaa lentää kuin minä ja jos unessa olen ystäväni kanssa ja meidän on päästävä pakoon,tiedän että meidän on lennettävä karkuun että saamme etumatkaa mutta kova on suostutteleminen että ystäväni uskaltavat hypätä kanssani kiellekkeeltä alas koska ilman minua he eivät osaa lentää,ainoastaan ottamalla kädestäni kiinni :D yleensä he uskaltavat.

Sitä ihmettelen miten osaan lentää unissani!

Miten muka ihminen, joka ei ole koskaan noussut maan pinnan yläpuolelle, osaa lentää taitavasti unessa?
Lentelen aika usein, muutaman viikon välein unessani. Haluaisin lentää useamminkin!

Olen syntynyt Ounasjoen rannalla, jyrkän jökitörmän äärellä. Juoksen usein unessani törmää alas ja heittäydyn lentoon. En suinkaan kuole rantakivikkoon, vaan nousen liitoon! Liitelen korkeuksiin! Monesti minun kyllä pitää kovasti räpytellä käsiäni, että pääsen uudelleen yläilmoihin. Joskus olen ihan vain muutaman sentin päässä maasta, mutta kun räpytän käsiäni, nousen uudelleen yläilmoihin.

Sitten ihan toinen asia on myös olemassa. Se on paljon todellisempi, näistä em jutuista huomaan heti että ne on vain unia.

Mutta sitten on toinenkin tila.
Se voi iskeä milloin vain, päiväunillani, mutta kuitenkin tavallisesti yöllä:
Herään johonkin valvetilaan, ja kuulen rapinaa vuoteeni viereltä. Rapina voimistuu ja tiedän jo kokemuksesta, että nyt joku on huoneessani. Tunnen selvästi jonkin pienen olennon tulevan kimppuuni. Se tulee selkäni takaa kimppuuni, mutta se ei ole voimakas, ja saan väännettyä sen pois selästäni. Aina tunnen kuitenkin myös sänkyni jalkopäässä olevan jonkin voimakkaamman olennon. Tätä kestää vain muutaman sekunnin. Sitten kaikki sammuu ja olen täysin nukkuva aamuun asti.

Usein tämän rapinan yhteydessä en koe mitään vierailijoita, vaan lähden lentoon. Se on aivan uskomaton tunne. Tunnen selvästi, kun leijun huoneessani. Leijun ulos talostani. Leijun jonnekin korkeuksiin ja tunne on sanoinkuvaamattoman hieno, olen ikionnellinen, en ikinä voi maailmassa kokea sitä tunnetta. Jos haluaisin kuolla joskus, niin tähän haluaisin kuolla!

Mielenkiintoisia unia! :)

Itse olen myös lennellyt unissa pienestä pitäen. ^^ Todella ihanaa puuhaa!
Lentotaitoni on itseasiassa kehittynyt unesta toiseen. Alussa lentäminen oli vaivalloista, oli räpyteltävä päästäkseen maanpinnan yläpuolelle, ohjailu oli kömpelöä ja laskeutuessani yleensä vain rysähdin maahan ja heitin pari kuperkeikkaa. Alussa minua myös huimasi korkealla.
Sitten lentotaitoni alkoivat kehittymään. :D
Nykyisin lento on erittäin sujuvaa, ei tarvitse enää räpytellä, ja saan kyvyn käyttööni lähes missä tahansa unessa, jos vain muistan että "hei, minähän osaan lentää". Olen harjoitellut temppuja, ja viimeksi lentäessäni opin kiihdyttämään johonkin kahteensataan kilometriin tunnissa. :D
Unissani vain minä lennän, muut eivät osaa, mutta pystyn kantamaan heitä lentäen lyhyen matkaa.