En tiedä...
Miten voin päästä tästä oravanpyörästä. Lähestyn naisia ja jos joku sattuu kiinostumaan, hylkään hänet jonkun ajan kuluttua siinä uskossa että hän ei ole oikeasti kiinnostunut, rakastunut tai että suhde kariutuu jokatapauksessa..
Miksi en voi olla kuin muut ja löytää onnea? Miksi olen niin saatanan ujo ja arka?
Tuntuu ettei tässä oikeen ole enää mitään järkeä. Ei vaan sydän tahdo kestää tätä, jatkuvaa yksinäisyyttä vaikka olen kaverien ympäröimä. Olisi vain helpompaa haihtua pois ja jättää nämä murheet taakseen. Ei sydän murenisi hiljalleen pois, alkaa olemaan vaikeata jo mennä päivästä toiseen, kun tietää että kohta se kaapin paikka näytetään...
Olen pahoillani kaikesta.
Miten voin päästä tästä oravanpyörästä. Lähestyn naisia ja jos joku sattuu kiinostumaan, hylkään hänet jonkun ajan kuluttua siinä uskossa että hän ei ole oikeasti kiinnostunut, rakastunut tai että suhde kariutuu jokatapauksessa..
Miksi en voi olla kuin muut ja löytää onnea? Miksi olen niin saatanan ujo ja arka?
Tuntuu ettei tässä oikeen ole enää mitään järkeä. Ei vaan sydän tahdo kestää tätä, jatkuvaa yksinäisyyttä vaikka olen kaverien ympäröimä. Olisi vain helpompaa haihtua pois ja jättää nämä murheet taakseen. Ei sydän murenisi hiljalleen pois, alkaa olemaan vaikeata jo mennä päivästä toiseen, kun tietää että kohta se kaapin paikka näytetään...
Olen pahoillani kaikesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on sama ongelma vaivannut omia ihmsissuhteitani lähestulkoon aina. En edes tajunnut, että se olisi ongelma, ennen kuin vasta nyt kun olen joutunut tilanteeseen, jossa tuntuu, että en enää pysty olemaan aviomieheni kanssa.. mutta en nyt ala keromaan koko tarinaani, mutta itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on avain siihen, että pystyy rakastamaan toista. Jos et ole itsesi kanssa sinut ja tyytyväinen omaan elämääsi ilman muita ihmisiä, niin et osaa myöskään rakastaua siten, että luottaisit toiseen ja toisen rakkauteen täysin.
Itse "paranin" tuosta rakkaudettomuuden tilasta ensimmäisen kerran parikymppisenä kun elin yksin ja panostin itseeni. Pyri siis elämään itsesi kautta. Älä ystäviesi/sukulaistesi tai muiden ihmisten kautta! Kun olet oma itsesi ja ylpeä siitä niin huomaat, että uskallat antaa itsesi rakastua toiseen ja pystyt ottamaan itsellesi myös vastarakkautta. Mutta se vaatii, että kuuntelet itseäsi.. ja se on vaikeaa.. ainakin minulle. Minun neuvo on seuraava: Tee asioita yksin ja opi nauttimaan asioista yksin, sillä vasta sitä kautta olet valmis antamaan rakkauttasi myös muille! Muutos ei tapahdu päivässä, eikä viikossa, mutta se tapahtuu, jos vaan jaksaa panostaa itseensä ja tekee asioita ilman, että motivaattorina on joku toinen ihminen. Toivottavasti tästä irtosi edes jotain...
http://www.mtkl.fi/koulutus-ja_tapahtumakalenteri/kuntoutuskurssit/