kevät on rakkauden aikaa...
mikä on sinusta kaunein rakkausruno? anna siitä säe tai pari tai enemmän...
mikä on sinusta kaunein rakkausruno? anna siitä säe tai pari tai enemmän...
kaunein rakkausruno
keltainen
3846942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Aus dem Walde tritt die Nacht,
Aus den Bäumen schleicht sie leise,
Schaut sich um im weitem Kreise,
Nun gib acht.
Alle Lichter dieser Welt,
Alle Blumen, alle Farben
Löscht sie aus und stiehlt die Garben
Weg vom Feld.
Alles nimmt sie, was nur hold,
Nimmt das Silber weg des Stromes,
Nimmt vom Kupferdach des Domes
Weg das Gold.
Ausgeplündert steht der Strauch,
Rücke näher, Seel an Seele;
O die Nacht, mir bangt, sie stehle
Dich mir auch.
kiva lukea välillä saksankielistä runoutta.
kerro lisää Gilm zu Roseneggistä!
Hermann von Gilm, Ritter zu Rosenegg (1812- 1864)
- itävaltalainen virkamies
- teki varmaan tappavan tylsää toimistotyötä
- esimiehet jotain pikkusieluisia tärkeilijöitä
- mutta eipä tuo runoilua estänyt, eikä rakkaudesta haaveilua
rakkaus niin kaunista ja suloista on*
sut ku omistaa jo saisin sut jo pullooni jo sulloisin ja omakseni jo saisin*
sua ma niin hyväilisin ja hoivaisin ma*
ja hyvän huolen ma susta rakkain ma pitäisin.*
Jos joku nainen sanoisi minulle, että haluaa sulloa minut pulloonsa, niin kyllä siinä tulisi jokseenkin ahdistava olo. Ei kuullosta ollenkaan romanttiselta, paremminkin joltain äärimmäiseltä sitomisleikiltä.
Mun pitkällä saksalla(lukiossa tokalla lopetin) aika vähänhän tossa itse rakkaudesta puhuttiin. :)
Istumme bussissa,
vierekkäin.
pidämme käsistämme kiinni,
sinä lujennat otettasi.
Sitten nouset ylös,
jäät seuraavalla pois.
Minä kysyn,
minne menet?
Sinä vain vastaat,
sellaiseen paikkaan,
josta en pysty vahingoittamaan,
sinua.
Yritän huutaa perääsi,
mutta herään.
Se kaikki,
olikin vain unta.
Mutta toivoin,
että se olisi ollut todellista.
By:Kristalli
Ps:Arvostelkaa tämä runo numerolla & mielipiteenne runosta,ja jos teidän mielestä olisi jokin kohta pitänyt olla erilainen,sanokaa,otan kaikki kommentit vastaan...
Tämä japanilaisen Fukayabun runo on 900-luvulta:
Miten mieletön
voi olla ihmissydän -
että silloinkin
kun olemme yhdessä
on ikävä sinua!
tuota runoa tai säettä pitää miettiä
onko se rakkautta?
kaipuuta omaan sisimpään?
miten voi olla ikävä rakkaintaan jos on jo hänen luonaan?
mitä silloin oikein kaipaa
Kysynpä vaan...
kaivannut rakastani hänen lähellään. Minulla on ollut ikävä vielä lähemmäksi häntä. Kun kaksi on ihan yhdessä, voi tietysti olla, että siinä kaipaa ykseyttä, minua. Mutta rakkaudesta se syntyy.
Ilahduin, kun huomasin, että samoin on tuntenut muuan runoilija tuhansia vuosia sitten.
Tää oli kyllä just niinku mun elämästä! Alko rintaan puristaa ku oli niin osuva...
[tätä pitäisi kait tiivistää mutta ei nyt jaksa]
Onpas hieno!
Jonkun Fukayabun runo 900-luvulta...
Inspiroidun.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Hmm.
En vielä ole... En vielä...
yksi ja sama ruumis - kanssasi?
samaa merta?
Ja tämä Fukayabu.
Istuiko hänkin työhuoneen hämärässä,
sormet tietokoneen näppäimistöllä.
Tai, kirjoitti riisipaperiin.
Raaps raaps.
Sommittelen lauseita yleisön huviksi.
rannalla istun
kuunnellen kuinka kivi
aaltoa vasten
laulaa kaipaavan laulun
unohtua syliisi
Jep.
Tämä on aika hyvä.
Ja Fukayaby kirjoittaa:
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Mmm?
Katselen ulos
missä talonpojat kuluneissa vaatteissa
paljain säärin kahlaavat peltoa.
Heilläkin on rakkaansa.
He tekevät työtä elättääkseen perheensä.
Ei heillä ole aikaa runoilla.
Minä jatkan.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
sylisi syvyydessä
hiljaa tyyntyvä meri
Äh. Aivan liian eroottinen.
Juon kupin teetä...
lähellä istun
katselen ihoasi
en ole vielä
yksi ja sama ruumis
kaipaan ihosi alle
Aivan liikaa ihoa,
katselen ihoasi ja kaipaan ihosi alle.
Tautologiaa!
Katselen rintojasi?
lähellä istun
katselen rintojasi
Katselen kasvojasi?
lähellä istun
katselen kasvojasi
Jos olisinkin nyt äitiparta.
Leikitään niin,
olen äitiparta joka kuvittelee olevansa Fukayabu.
Fykayabu joka kirjoittaa runoa.
Ja hänen vaimonsa odottaa vuoteessa
jakkaran vierellä.
En siis oikeasti kuvittele mutta leikin että kuvittelen.
Ja se onkin hyvin tyypillistä.
istun lähellä
vastapäätä sinua
sinä et ole
samalla jakkaralla
kaipaan ihosi alle
No niin,
meitä alkaa väsyttää?
Pääni nuokkuu näppäimistön äärellä...
Palaan vielä rannalle, palaan aaltoilevaan mereen.
rannalla istun
vastapäätä sinua
olen kallio
joka kaipaa hukkua
kuohujesi syvyyksiin
No niin! No niin!
Fukayabu sammuttaa valon.
Sanat katoavat,
turhanpäiväinen runous katoaa.
On vain kaksi toisiinsa hammastuvaa kehoa.
Siipipyörän liike.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
vasten kämmentä sielun
huimaava tähdenlento
Etten paremmin sano, rakkaani, etten paremmin sano.
Aikaisempaa runoani siteeraten:
Pure minua.
Silloin siinä oli huutomerkki.
Ei nyt enää.
Avoimesta ikkunasta
kypsyvän viljan siunattu kahina!
Maan ja taivaan välillä
kun sulauduimme
avaruuden herkimpään
tanssiin.
Tai jos ehkä...
Muistelen millaista se oli.
Miltä se tuntui.
Siirrän kokemukseni vuosisatojen taakse.
Teen niistä jonkun runoniekka Fukayabun elämää.
Ehkä tällä tavalla.
kämmentä vasten sielun
huokaava tähdenlento
Tai ehkä tällä tavalla:
toisen kämmentä vasten
oman sielunsa lento
Ja ettet pitkästyisi rakkaani, ettet pitkästyisi
minun täytyy lopettaa,
aamu on saapumassa ja kohta
rinteet kylpevät kajossa.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
toisen kämmentä vasten
päättymätön ikävä
päättymätön ikävä
[Vuorokauden vaihtuessa 20.-21.11.2009 klo 23:17-00:32.]
Kuinka voit sanoa että rakastat, kun et tiedä mitä rakkaus on?
Rakkauden kieliä on useita, hyvä typyläinen!
Jos SANON "en tiedä mitä rakkaus on" ei kai se kiistä mahdollisuutta sanöa myös: "minä rakastan".
Ei missään nimessä!
Jos logiikkaa vaaditaan voidaan toki perustellakin, esimerkiksi romanttisesti/teologisesti:
rakkaus on se tuntematon suuri, rakastaminen on tuntemattoman suuren puoleen kurottamista;
jos jumala on tuntematon kuinka hä muuten voisi olla rakkaus; tai kuinka voisin rakastaa itseäni, joka on minulle tuntematon.
SUMUN LAHDELTA
LIPUVAT LAINEET RANTAAN.
YÖSSÄKIN SAAVUN LUOKSESI
UNIEN KÄYTÄVITSE.
Olet yöllä nähty uni
jota ei aamulla enää muista
Olet muutama kala ja muutama leipä
ja käsi joka ne jakaa
Olet se joka ei anna lepoa ja rauhaa
vaan nautintoa
ja ihanaa tuskaa
Olet liian lähellä tai liian kaukana,
olet vielä edessä tai takana
Olet niin että jokin osa minusta
on aina sinussa, sinun mukanasi:
varvas, sormi, uni, murunen sydäntä,
kourallinen huolta, murhetta, kuvitelmaa
saada kulkea elämän halki
kuin terälehtien päällä
tai niin kuin iho liikkuu ihoa vasten
-Tommy Tabermann -
"Oodeja kahdelle iholle"
hyvää juhannusta!
kun en aina lue näitä. Ja tämä oli nostettu tänne.
Tabermann osaa sanoa asiansa.
Kaunis. Toi kyyneleet silmiini.
Minä Sinua Rakastan/ A-M Kaskinen
"Minä sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole hetken huumaa,
se on nuotion hehkua hiljaista
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa.
Minä sinua rakastan – katsothan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet!
Ne sinulle yksinään lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
kun aika tuo murheita tupaan,
pidän sinua kädestä silloinkin
ja yhä rakastaa lupaan."
ehkä eniten, eri vaiheessa elämää eri runo koskettaa, joskus kevyempää ja onnelisempaakin
olipa vanha viesti nostettu esille...
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Mulla on ikävä sua aina kun katson sua
ainakun katson kuvia susta mä tunnen kaipausta
ainakun katson kuvia susta mä haluun alottaa alusta
en alottais enää angstausta enkä näyttäis sairastavani masennusta
haluun vaan sanoo et välitän susta
Onhan tää teksti aika perseestä
mut nää sanat tulee suoraan sydämmestä
sut toivon vielä löytäväni mun vierestä
ja toivon sut löytäväni tästä hauraasta elämästä.
Tuut ikuisesti oleen mun sydämmessä vaikken olisikaan vieressä
ja vaikka mätänisin helvetissä tuut oleen ikuisesti mun sydämmessä
Kunpa voisinkin syliisi painaa pään
huulet kurottaa läpi verhon tään.
Mutta sydämeni yksin jää pimeään
jollet luokseni tule ja tänne jää.
Olet kaukana siinä vieressäkin
kun kumarrut ylle pulpetin.
Joskus katseeni kohtaa katseesi sun
ja tiedän että hyvä olla on mun.
Kuuletko ääneni hiljaisen
minä huudan, kuiskailen.
Onko se sulle vain metsien huminaa
vaiko jo yrität sen kokonaan unohtaa?
Rakkaani, minä puoleesi huokailen,
olet matkani varrella onnellisen.
Kun päiväni vaipuu ehtooseen,
sinä saavut mun pieneen sydämeen.
Olenko uinunut vuodet nuo
jolloin ei katseesi rakkaus tuo
seurannut mun yötäni, päivääni
eikö se ollut silloin elämäni?
jotenki ehkä vaikeselkoinen ja ristiriitainen, mutta mitä muuta voi odottaakaan kun se tuli suoraan ja kiertelemättä sydämestä asti?
Kaunis, erittäin kaunis runo,
sydämellä kirjoitettu, tunteella tulkittu,
hyvin riimitetty, pidin todella paljon!
aivan ihana runo,en voi muuta sano, kyyneleet vierivät poskia vasten kun luin tuota taivaallista tekstiä,joka tuli varmaan sydämmestä asti!
pakko sanoa että hector omistaa kappaleellaan"Jos sä tahdot niin" yhdet kauneimmat rakkauden sanat mitä tiedän.
http://www.youtube.com/watch?v=bvOC5wcUL_Q
http://netti.nic.fi/~riti11/aforrak.htm
Rakkauden kutsu 18.8 2006
Äänesi kuulin jo eilen,
silmäsi silloin myös näin,
mutta nyt vasta kuulen oikean soinnun,
kun kertailen mielessäin.
Kaiken voi lempi antaa,
kaiken se vie myös pois.
Tuntuu kuin kulkis päin taivaanrantaa-
taakse nähdä ei vois.
On rakkauden kutsu,
kuin ansa joka vie kokonaan,
ja kun saaliinsa joskus se
luotaan heittää,
tuska vain jää
ei näy ystävää.
Aika se haavat täyttää kun maalima rakkauden näyttää ja vihan sydämessä kyttää ja siitä toisetta välittää kun yksin kävellä saa muistoisansa vaan rakkauttaan unelmissa unissa jossa hän suutelee ja omaa raskastaan kuuntelee ja omia sanoja ilon huutelee kun kotka taivaalla lentelee ja sinua päivisin
Puilla on lehdet, taivaalla tähdet,
minulla ei mitään, jos sinä lähdet.
Taabermann tuolla välissä osui ja upposi
ja suosikkia ei kuitenkaan ole koska niitä on useita jokainen koskettaa omalla viehättävällä tavalla.
Keltainen
valon ja rakkauden aikaa
aika kahden on kuin taikaa
Punainen
hyppii sydän
kun löydän se oikean ja hyvän
Vihreä
kuin sydämmen muotoinen lehti
kaste oksille ehti
Ruskea
voimakas kuin vuori
juuret maassa
näkyvillä puun kuori
Rakkaus on
riemu
rakkaus on
aarre
rakkaus on
jokaisessa hetkessä
lähellä tai kaukana
sinua
sopukka ja kaarre.
enkelin-tuli^Å^
Tuoksusi minussa monta päivää
Monta päivää rakastan itseäni
Tuo oli ihana! Onneksi joku nosti sen tähän.
Jos sinä lähdet, haen sinut takaisin luokseni.
Rakasta minua niin,
miten rakastaisit itseäsi.
Anna minun olla oma itseni.
Ei vähempää eikä enempää.
Muista minua aina,
vaikka olisit maailman äärissä.
Anna minun rakastaa sinua silloinkin,
kun kaikki on huonosti, ja olet rikki revitty.
Viritän sinut niin kuin viritetään kielisoitin
- istun odottamaan säveliäsi
Soitan sinua niin kuin kielisoitinta soitetaan
-jälkeenpäin ovat sormet kuin tulessa
Unohdan sinut niin kuin virittämätön soitin on unohdettu
- ja taas hellin sinua polvellani
En pääse eroon sinusta
niin kuin helposti päästään esiin
rikkinäisestä soittimesta
Taas viritän sinut niin kuin kielisoitin viritetään
- ja etsin sinusta säveliä, uusia, ennen kuulemattomia
Viritän sinut niin kuin viritetään kielisoitin
- istun odottamaan säveliäsi
Soitan sinua niin kuin kielisoitinta soitetaan
-jälkeenpäin ovat sormet kuin tulessa
Unohdan sinut niin kuin virittämätön soitin on unohdettu
- ja taas hellin sinua polvellani
En pääse eroon sinusta
niin kuin helposti päästään eroon
rikkinäisestä soittimesta
Taas viritän sinut niin kuin kielisoitin viritetään
- ja etsin sinusta säveliä, uusia, ennen kuulemattomia
että jotta koska kun jos vaikka oisit mun
Kerran kun toisiimme katsottiin, rakastuttiin. Se tuntui oikealta.
Mentiin kihloihin, naimisiin mutta kaikki oli valhetta.
Satutit.
Itkin ja pakenin.
Tein päätöksen.
En sinun olla voi...
Tää on lyhyin "tarina" elämäni rakkaudesta...