Olen kylmää tuulta
ajtukseni talven luo
en ole ihminen
en edes katseesi arvoinen,
tiedät sääliä en kaipaa
en sitä sanaa tunne
minut luotiin roudasta
mustan mullan maasta varjoista
voimani pimeydestä ammennan
maljani syksyn harmaasta täytän
rakkautta en kaipaa
siinä näen vain heikkouden
riitteistä jäätä ja kuihtuneita liljoja
ne ovat askeleeni
ethän seuraa
sinut luotiin valoon varjoitta kulkemaan
en tahdo olet kaltainen
en ole ihminen.
ajtukseni talven luo
en ole ihminen
en edes katseesi arvoinen,
tiedät sääliä en kaipaa
en sitä sanaa tunne
minut luotiin roudasta
mustan mullan maasta varjoista
voimani pimeydestä ammennan
maljani syksyn harmaasta täytän
rakkautta en kaipaa
siinä näen vain heikkouden
riitteistä jäätä ja kuihtuneita liljoja
ne ovat askeleeni
ethän seuraa
sinut luotiin valoon varjoitta kulkemaan
en tahdo olet kaltainen
en ole ihminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olet väärässä, kyllä Sinä olet ihminen !
Ja suurella sydämellä vielä, runosi puhuu sen
puolesta. Koskettava, puhutteleva on tekstisi.
Mikä lieneekään syy apeuteesi, niin toivon
että löydät vielä valon.
( Olenkohan ihan hakoteillä, mutta jotenkin on
Ppf:n oloinen runo )