Minulla on henkisellä tasolla ihan hyvä suhde mieheni kanssa ja olen ihan äärettömän kiintynyt häneen ja voin sanoa että rakastan häntä. Henkisellä tasolla olen jo tajunnut jo eroavaisuutemme tässä vuosien varrella ja välillä tuntuu siltäkin puolelta että onkohan minulle oikea ihminen. Aloimme seurustelemaan niin nuorena, että välillä tulee miettineeksi onko tämä nyt sitä mitä haluan loppuelämän. Vaikka sanotaankin, että eroavaisuudet suhteessa tasapainottavat, mutta olemme omissa elämäntoiveissamme ihan erilaisia. Olen itse hyvin menemisestä pitävä ihminen, hän taas on kotihiiri eikä halua kokea oikeastaan mitään uutta. Tuntuu välillä että olen henkisellä tasollakin turhautunut. Olen vielä nuori ja en oikein tiedä mitä tekisin.
Seksi oli joskus alussa ihan ok:ta, tosin eka kerta oli todella epäonnistunut (siis eka kerta suhteessamme),koska hänellä ei ollut minkäänlaista tajua miten tyydyttää nainen.
Sitten nyt koen, että en enää halua häntä. Hänen hajunsa ällöttää, pienet piirteet hänessä ällöttävät. Hänen lihomisensa ällöttää. Seksiä harrastamme enää kerran kuukaudessa tai harvemmin. Seksin aikana pidän silmäni kiinni ja olen oikeasti ahdistunut, koska seksi tuntuu niin luonnottomalta hänen kanssaan. Ihan niinkuin hän olisi kaverini, jonka kanssa puuttuu sellainen "seksuaalinen värinä." Ehkä vika on minussa, minulla on ongelmia seksin kanssa, mutta.. TIedän, että on normaalia, että seksielämä heikentyy tavalla monen vuoden suhteessa. Mutta olen oikeasti ollut hyvin seksuaalinen ihminen joskus.
Mietin siis tässä pitäisikö minun lähteä suhteesta... Meneekö välittäminen seksin ja halujen edelle? Kokemuksia.
Seksi oli joskus alussa ihan ok:ta, tosin eka kerta oli todella epäonnistunut (siis eka kerta suhteessamme),koska hänellä ei ollut minkäänlaista tajua miten tyydyttää nainen.
Sitten nyt koen, että en enää halua häntä. Hänen hajunsa ällöttää, pienet piirteet hänessä ällöttävät. Hänen lihomisensa ällöttää. Seksiä harrastamme enää kerran kuukaudessa tai harvemmin. Seksin aikana pidän silmäni kiinni ja olen oikeasti ahdistunut, koska seksi tuntuu niin luonnottomalta hänen kanssaan. Ihan niinkuin hän olisi kaverini, jonka kanssa puuttuu sellainen "seksuaalinen värinä." Ehkä vika on minussa, minulla on ongelmia seksin kanssa, mutta.. TIedän, että on normaalia, että seksielämä heikentyy tavalla monen vuoden suhteessa. Mutta olen oikeasti ollut hyvin seksuaalinen ihminen joskus.
Mietin siis tässä pitäisikö minun lähteä suhteesta... Meneekö välittäminen seksin ja halujen edelle? Kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla oli joskus ihan samanlaisia kokemuksia seurustelusuhteessa, joka alkoi 15-vuotiaana ja jatkui 5 vuotta. Aloin huomaamaan pieniä, ärsyttäviä asioita poikaystävässäni enkä enää halunnut häntä. Pienikin hien haju, pieni sänki, pahalta tuoksahtava hengitys, vähänkään likaiset hiukset.... Asioita, joihin en ennen ollut kiinnittänyt edes huomiota. Seksi oli mulle "velvollisuus", harrastimme sitä loppuaikoina enää ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Hän oli mulle kuin kaveri ja sen sitten lopulta kerroinkin päättäessäni suhteen. Halusimme myös ihan eri asioita - hän lapsia ja työn, minä opiskella.
usein näyn käy, onneksi olen miehenä tunnistanut tapaukset ajoissa ja saanut henkisiä voimia toivottaakseni tällaiset naiset hevon kuuseen, tekokynsineen ja meikkipyttyineen.
Olen mies, mutta ymmärrän ongelmasi. Olin joskus suhteessa, jossa naista kiinnosti baari ja televisio-ohjelmat, minua olisi kiinnostanut ihan kaikki muu. Kyllä siinä halut jäivät, kun katsoi pöhöttynyttä salkkarifania. Olin kyllä seksuaalinen ennen tätä suhdetta, ja kun siitä lähdin huomasin seksuaalisuuteni palaavan. Eli vaihtoon ja uusi aktiivisempi malli tilalle.
Itse olen eronnut kaksi kertaa pitkästä suhteesta, ensimmäisestä näistä tunnistan kovasti samoja piirteitä kuin sinulla. Toinen liitto onkin sitten oma lukunsa.
Mutta... Voin kuitenkin sanoa, että olisin toivonut jonkinlaisen herätyksen (pariterapia tai joku hyvin voimakas persoona) joka olisi estänyt tämän eropäätöksen teinirakkaudestani. Ja ehkä herättely puolisollesi ei myöskään tekisi pahaa. Pitkässä suhteessa jämähdetään rutiineihin, painoa kertyy, henki haisee tms.
On totta että ihmiset muuttuvat iän karttuessa sekä elämäntilanteiden vaihtuessa. Mutta, mieti mitä hyviä puolia miehessäsi on? Itse voin sanoa, että en ole saanut sellaista "kytköstä" kehenkään ihmiseen tuon ensimmäisen rakkauteni jälkeen. On monenlaisia ihmisiä, mutta silti aina jotain puuttuu.
Ulkoiset seikat saattavat ärsyttää, mutta olette yhdessä saaneet aikaan luottamuksen keskenänne sekä muovanneet ainakin osittain toisenne juuri sellaiseksi kuin olette.
Elämä on hyvin lyhyt aika, eikä kukaan voi sanoa, odottaako nurkan takana joku parempi vaiko ei. Uskon, että kaikki on kiinni halusta yrittää, ihan molemilla. Tee selväksi parillesi, mikä sinulle oikeasti merkitsee ja katso pystyykö hän vastaamaan kutsuusi.
Kannattas panostaa masturbaatioon, tohon tyyliin
http://hottestamateurvideos.blogspot.com/2009/12/triple-voyeur-masturbation-compilation.html
naisia, ei tuossa ole mitään harvinaista.