Minulla on suorastaan helvetillisiä luonteenpiirteitä muiden mielestä?: olen hyvä sekä viisas. Olen aina auttamassa, jos muut tarvitsevat apua, vaikkeivät sitä pyytäisikään! Se ei ole varmaankaan kovin toivottua, koska sitten valitetaan että "ei kuulu sulle mun ongelmat!". Olen myös hyvä kirjoittamaan runoja ja tarinoita, kuulemma.
Minusta on outoa, kun seurani ei kiinnostakaan ketään, ei ketään. Olenhan aina se, joka ensimmäiseksi kertoo tuoreimmat uutiset ja jolla on moneen pulmaan ratkaisu. Keksin aina jotain uutta, kun samat asiat alkavat kyllästyttää. Olen myös rohkea monen "järkyttävän" asian edessä, ei pelota nyljetty elukka eikä maailmanloppu tai sikanuha. Noista osa on mielenkiinnon kohteitani tällä hetkellä.
Olen kaikkea muuta kuin tylsistyttävä, olen jatkuvasti miettimässä jotain uutta. Ihmettelen, miten vanhoillisia muut ovat, kun eivät kestä tällaista "monipuolista" ihmistä. Itseäni en kuitenkaan aio tylsistyttää, sillä eriskummallinen luonteeni auttaa minua pysymään järjissäni täyden yksinäisyyden keskellä.
Minusta on outoa, kun seurani ei kiinnostakaan ketään, ei ketään. Olenhan aina se, joka ensimmäiseksi kertoo tuoreimmat uutiset ja jolla on moneen pulmaan ratkaisu. Keksin aina jotain uutta, kun samat asiat alkavat kyllästyttää. Olen myös rohkea monen "järkyttävän" asian edessä, ei pelota nyljetty elukka eikä maailmanloppu tai sikanuha. Noista osa on mielenkiinnon kohteitani tällä hetkellä.
Olen kaikkea muuta kuin tylsistyttävä, olen jatkuvasti miettimässä jotain uutta. Ihmettelen, miten vanhoillisia muut ovat, kun eivät kestä tällaista "monipuolista" ihmistä. Itseäni en kuitenkaan aio tylsistyttää, sillä eriskummallinen luonteeni auttaa minua pysymään järjissäni täyden yksinäisyyden keskellä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minäkin olen (ainakin omasta mielestäni) hyvä ihminen ja tiedän minäkin jotain maailmanmenosta. Psykologia, filosofia ja historia ovat suosikkejani. Kirjoittelen runoja ja fantasiatarinaa. Possunuhaan ja maailmanloppuun suhtaudun väheksyvästi, koska en juurikaan sairastele ja koska maailma kuitenkin loppuu aikanaan, joten miksipä sitä murehtimaan. Kavereiden kanssa yritän monesti keksiä jotain uutta tekemistä ettei olisi aina samaa tylsää. Kuitenkin tuntuu että kukaan ei voisi ihastua minuun.
Olen huomannut sen, että ihmiset muuttuvat heti kateellisiksi jos väläytän taitojani asiassa kuin asiassa olematta kuitenkaan leuhka. Ensin ovat hyvää pataa, mutta sitten muututaan pyttymäisiksi, voi raukkaparkoja. No, en minä sellaisten ihmisten seuraa kaipaa. He ovat tylsiä ja persoonattomia. Olen huomannut, että lyöttäydyn yhteen hyvin erikoisten ihmisten kanssa... Joko symppisten tai älykkäiden parissa viihdyn.
..vaan ÄLYKKÄÄT jäävät yksin. VIISAAT eivät jää yksin.
Kunhan kasvatte isoiksi niin ymmärrätte kuinka typeriä olette.
En enää kasva.
No se kasvaminen tarkoitti, että kun tulee vanhemmaksi ymmärtää asiat syvällisemin.. Vielä nuorena sitä ei ole niin oivaltanut asioita kypsästi, niinkuin vanhemmiten. Elämän kokemuksenkin myötä oivaltaa..
Toisaalta kukaan ei ole täydellinen..
"Kun sinua kehoitetaan kasvamaan,
tarkoitetaan kasvamisen lopettamista."
Tom Robbins
Harva tahtoo sellaista ystävää, joka pitää itseään muita parempana. Voin tietysti olla väärässä, mutta sellainen ylimielinen asenne viestistäsi välittyi. Ehkä se välittyy myös livenä...
Ei aloituksessa mielestäni ollut yhtään ylimielisyyttä. Aloittaja kertoi niistä puolistaan, joita pitää hyvinä, ja ihmetteli, mikseivät muut saata niitä arvostaa. Ihminen joka on vakaa ja tyytyväinen itseensä, herättää muissa vihaa ja katkeruutta. Etenkin niissä, jotka elävät enemmän muille kuin itselleen.
Viisaat jäävät usein yksin. Koska hyvyyttä on helppo käyttää hyväksi ja koska toisen hyvyys korostaa omaa heikkoutta, jota harva kykenee kestämään.
Aluksi aloittaja arveli, että muut pitää avuliaisuutta ja viisautta suorastaan helvetillisinä luonteenpiirteinä. Mitä se on ellei muiden pitämistä vähän tyhminä, jos on sitä mieltä ettei ne selvästikään osaa arvostaa hienoja luonteenpiirteitä vaan pikemminkin halveksii niitä? Mielestäni viesti kokonaisuutena viittasi siihen, että aloittajan mielestä syy hänen yksinäisyyteensä on pelkästään muissa.
Tekstin tulkintaan vaikuttaa tietysti omat kokemukseni, mutta mulle tuli siitä vahvasti mieleen sellainen nokkansa joka paikkaan tunkeva besserwisser, joka yrittää jatkuvasti päteä tiedoillaan... Tai oikeastaan joku joka ei ihan oikeasti ymmärrä, että ystävyyden kannalta on lopulta aika yhdentekevää, tietääkö aina ensimmäisten joukossa tuoreimmat uutiset ja onko taitava ratkaisemaan kaikenlaisia ongelmia. Sellainen jää helposti yksin hyvistä puolistaan huolimatta, ei niiden takia.
Tunnen ihmisiä jotka pitää itseään muita parempana, mutta porukassa olemme kaikki yhtä hyviä ja opimme toisiltamme, lisäksi arvuuttelemme ulkopuolisten älykkyyttä/tyhmyyttä :D
Vaikka ketjun aloittajalla on hyvä motiivi toimissaan, hän ei ehkä osaa lukea, että ihmiset eivät kaipaa neuvoja, kun uskovat toimivansa moitteettomasti. Ehkä sitä kannattaa varoa saattamasta muille sellaista uskoa, että tässähän koitetaan jatkuvasti leikkiä fiksua. Anna heille, muille ihmisille vapautensa astua lätäkköön ja ajatella itseään fiksuina, vaikka eivät sitä olisi. Kunnioitus on se väline, jota pitää pitää yllä antamalla vastuuta toiselle, jottei hän pidä itseään alempana tai huononveroisena. Sanoisin, että mielekkäissä ystävyys- ja parisuhteissa on tärkeää se, että molemmat pitävät toisiaan tasaveroisina.
Sanoisin myös, että jäät yksin ehkä, koska muut eivät tunne olevansa sinun veroisia tai pärjäävänsä sinun kanssa tasaveroisina.
Ongelman ydin on varmaan tässä yhteiskunnassa tai sosiaalisessa maailmassa, jossa lähinnä on helpointa, jos on tyhmä ja jossa kehotetaan olla itsenäinen. Noh, fiksu keinot keksii. Pitkällä on jo, jos tajuaa, mikä ei toimi.
Itsellä on vähän samantapaisia huonoja kokemuksia auttamisesta, joskin olen oppinut pehmentämään käytöstäni, etten vaikuttaisi ylimieliseltä tai pitävän toista tyhmänä. Tuon myös itsestäni aktiivisesti negatiivisia asioita esiin ja teen tahalleen virheitä, jos ne vaikuttavat huvittavilta, jotta vaikuttaisin enemmän kuolevaiselta. Aina joskus kuitenkin tapaan ihmisen, jonka takia koitan olla mahdollisimman avulias ja läsnä, vain huomatakseni, että tämä yrittäminen tekee pahan olon ja huonon itsetunnon toiselle. Luultavasti tässäkin viestissä mokasin pahasti ironiselta kantilta.. :D
Tai sitten ketjun aloittaja menee ulkopuolisena tarjoamaan muille neuvojaan tilanteissa, joissa esim. kaksi kaverusta juttelee toisilleen. Vaikea kuvitella, että jos joku vuodattaisi vaikeaa tilannettaan suoraan ketjun aloittajalle ja aloittaja yrittäisi auttaa, se saisi vastaukseksi jotain "ei kuulu sulle mun ongelmat!" tyyppistä tiuskimista.
Etkös sitten juuri itse besserwisseröi...? Kuvittelet jonkun viestin pohjalta tietäväsi, millainen ihminen on kyseessä. Tai sitten pahimmillaan kuvittelet, että siellä nyt muka kirjoittelee juuri se sinua ärsyttävä tyyppi...
Sekin, että jokin asia sinua noin kovin ärsyttää, kertoo jotain sinusta. Miksi esimerkiksi jonkun laajat tiedot häiritsevät? Koetko itsesi vähemmän älykkääksi? Harmittaako sinua jonkun sanavalmius ja saama huomio? Pitäisikö sen huomion kohdistua sinuun?
Sinähän olet ilmeisesti kuitenkin kaikin tavoin parempi, koska tiedät, että aloittaja on jotenkin huonompi. Huomaatko... samoin ylennät itseäsi. Teet sen vain rivien välissä...
"VOIN TIETYSTI OLLA VÄÄRÄSSÄ, mutta sellainen ylimielinen asenne viestistäsi välittyi."
"TEKSTIN TULKINTAAN VAIKUTTAA TIETYSTI OMAT KOKEMUKSENI, mutta mulle tuli siitä vahvasti mieleen sellainen nokkansa joka paikkaan tunkeva besserwisser, joka yrittää jatkuvasti päteä tiedoillaan..."
Miksi väität että kuvittelen tietäväni, millainen ihminen aloittaja on, kun olen noinkin selvästi sanonut että kirjoituksissani on kyse pelkistä omista vaikutelmistani? Miten besserwisseröintiin sopii sen oma-aloitteinen myöntäminen, että tulkitsen asioita omien kokemusteni pohjalta ja saatan olla väärässä? Olen pelkästään kertonut saamiani vaikutelmia, siinä kaikki.
Jätän lopun viestistäsi huomiotta, koska olet selvästikin tulkinnut viestini väärin.
Ilmeisesti ihmiset täällä pelkäävät olevansa jotenkin huonompia ap:n rinnalla, joten he syyttelevät tätä milloin ylimielisyydestä, milloin mistäkin
Mut onko sillä väliä jos ihminen pitää itseään muita parempana? Jos se ei ole oikeasti muita parempi, niin mitä pelättävää siinä on?
En tajua :(
"Jätän lopun viestistäsi huomiotta, koska olet selvästikin tulkinnut viestini väärin. "
No, minä jätin kaiken tuon edeltä. Taitaa sinulle olla vain yksi vastaus maailmassa - ja se on omasi.
Kyllähän edellinen tosiaan besserwisseröi, koska hänellä on tietenkin omasta mielestään tässä asiassa viisaampi pointti. Aloitko tykätä edellisestä tämän besserwisseröinnin takia? Joten?
"Suuri ihminen säästää sanoissa mutta tuhlaavainen teoissa."
"Etenkin niissä, jotka elävät enemmän muille kuin itselleen.
olen tullut tuosta tulokseen, että kyse on ihmisistä jotka elävät toisten kautta. He tajuavat vajaavuutensa haluamatta muuttua tai kasvaa..
Jos olet hieman liian "viisas", kohtelias sekä harkitsevainen ihminen niin voisinpa sanoa että varsinkin Suomessa sitä jää todella herkästi sen "ydinjoukon" ulkopuolelle.
On ihan omakohtaista kokemusta sekä myös nähnyt miten "äijien" käy jos on tietyllä tavalla nykyään "pikkuvanha" eikä tarpeeksi "teini".
Osalle myös tuo sinun auttamishalu on todennäköisesti "tarve miellyttää toisia" eikä siis aitoa koska he itse ovat niin itsekkäitä etteivät koskaan toimisi niin. He kokevat sinut sen vuoksi epämiellyttäväksi että muistutat heitä omasta paheellisuudestaan ja itsekkyydestään pilaten heidän tunnelmansa.
Sen näkee jo tästä ketjusta että sinua pidetään heti ylimielisenä.
Myös Suomessa hiemankaan erikoisia ihmisiä jotka eivät ole "oikealla tavalla erikoisia" siis eivät ole pinnallisen erikoisia niin syrjitään.
Toisin sanottuna ne jotka näyttelevät viisasta ja salaperäistä ovat tosi "cooleja" mutta ne jotka oikeasti ovat tuollaisia eivät ole "cooleja" vaan mitä tahansa muuta.
Viisaat eivät jää tahtomattaan yksin, koska he tietävät, kuinka muiden ihmisten kanssa ollaan. Itseään viisaina pitävät sitä vastoin voivatkin jäädä yksin. Sinulla on todennäköisesti jotenkin harhautunut käsitys siitä, mikä on mielenkiintoista ja mikä tylsistyttävää. Olet kuin tyyppi, joka laukoo jatkuvasti typeriä vitsejä ja ihmettelee, miksi kukaan ei pidä häntä hauskana, vaikka hän vitsailee niin paljon.
En oikein ymmärrä, miksi jotkut ovat ruvenneet niin ärhäkästi puolustamaan AP:tä. Meillähän on vain hänen tulkintansa tilanteesta. Ainakin puolet tarinasta puuttuu.
Ettei vaan monen eri nimimerkillä kirjoitetun viestin takaa löytyisi sama IP-osoite...
Viisaille ei ehkä vaan löydy saman tasoista seuraa niin helposti, joten ennemmin ovat yksin kuin jaksavat vaivautua etsimään seuraa. Sama on muidenkin "ryhmien" kanssa. Hopparit etsivät hopparikavereita, äipät toisia äippiä jne.
"En oikein ymmärrä, miksi jotkut ovat ruvenneet niin ärhäkästi puolustamaan AP:tä. Meillähän on vain hänen tulkintansa tilanteesta. Ainakin puolet tarinasta puuttuu."
Yleensä tällaisten keskustelujen ydin on se että AP:n sanaan luotetaan koska muuten tässä homma ei ole mitään järkeä.
Et taida olla kovin viisas kun et tajua ettei koko keskustelusta tule mitään jos epäilemme AP:ta vaikkapa tietokonebotiksi tai että hän on koulutettu apina näppäillen provoja tänne?
Jos puolet tarinasta puuttuisi niin eiköhän nämä kaikki olisi sitten sama lopettaa ja luottaa niiden toisten ihmisten ajatuksiin joita AP tuo esille että AP on "huono ihminen".
Tämä on keskustelupalsta ja keskusteluun kuuluu se, että asioiden kyseenalaistaminen on täysin sallittua. Erityisesti se koskee kaikkea sellaista, mitä ei ole todistettu aukottomasti... Jos joku tahtoo pelkästään oman mielensä mukaisia vastauksia, joissa kaikki hyväksytään mukisematta Ainoana Oikeana Totuutena, perustakoon oman foorumin ja kirjoittakoon viestinsä sinne.
Mee seurakuntaan tai raittiusseuraan
sieltä saat kavereita ja ennen kaikkea Jeesuksen joka seuraa
sua hamaan katkeraan loppuusi saakka
ja kaiken vitutuksen keskellä lupaa pyyhkiä sulta joka ainoan kyyneleen
jos ei nyt niin ehkä huomenna:)
Jeesuksesta ei ole uskovan päänulkopuolisia havaintoja.
mahtaakohan meidän kenenkään OMAN perseen ulkopuolella esiintyä viisauteen pohjautuvaa älyllistä elämää. ja onkohan toi edes kysymys. tai tää?
Itse koen viestin aloittajan kanssa samoja fiilareita! Mutta valitettavasti se on aiheuttanut sen, etten jaksa nykyisin puhua mitään; kun pitäisi jostain puhua olen mielummin hiljaa. Meinaan joskus sanoa jotain, mutta sitten ajattelen että parempi pitää suu kiinni. En halua mielyttää kaikkia, mutta hieman tyhmemmän kanssa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, 'elää ja keskustella hänen tasollaan'.
Vaikka tietyn alan työntekijänä tiedän valtavasti sen alan asioista ja käytännöistä, olen usein huommanut että minut ohitetaan keskusteluissa ja ihmiset keskustelevat työalastani muka tietäen minua paremmin vallitsevat olosuhteet. Minua pidetäänkin tyhmänä, mitä varmasti jossain asioissa olen, mutta sanotaan että olen alkanut näytellä tyhmää. Kun on blondi, on hyvä kätkeytyä hiusten suojaan ja antaa ulkonäön puhua puolestaan. Pääsee paljon vähemmällä!
Ainut että ihmiset näyttävät välillä järkyttyneiltä, kun joskus paljastaa 'palan' itsestään..kiva sekoittaa pakkaa ja he eivät enää tiedä kuinka minuun suhtautua =)
Tietysti voisi olla kyse siitäkin, että aloittaja kuvittelee olevansa fiksumpi kuin muut, mutta useimmat tajuavat taas olevansa itse fiksumpia, mutta eivät mainosta sitä ja ärsyyntyvät toisen pätemisen tarpeesta. Useimmiten porukan fiksuin tyyppi ei ole se joka on koko ajan äänessä vaan se, joka ei ehkä viitsi tuoda tietämystään esille syystä tai toisesta. Myös semmoiset "pikkuvanhat" tyypit ovat kanssa ärsyttäviä.
Useinhan fiksuus ei tee ihmisestä sosiaalisesti lahjakasta, minkä luulisin olevan suurin syy siihen, miksi ne kakkein fiksuimmat jäävät yksin. Parhaat työpaikatkaan ei mene älykkäimmille vaan niille joiden kanssa on helppo tulla toimeen.
Olen tuntenut joitain tyyppejä, jotka ovat kovin lahjakkaita ja fiksuja, mutta eivät osaa ottaa muita ihmisiä huomioon ja kohtelevat muita hyvin kyynisesti. Eivät kykene hyväksymään tai myöntämään omia mokiaan ja ilkkuvat toisille heidän tietämättömyyttään. Se alkaa helposti inhottamaan. En myöskään sanoisi, että 2 älykästä tyyppiä tulee toimeen parhaiten. Paras pari olisi varmaan sellainen, jossa toisella on käytännön järkeä ja toisella teoreettista tietoa. Siten täydentäisivät toisiaan.
Samoin, olen vanhempi versio sinusta.
Olin aikanani työosastoni luottamusmies. Luottamusmies selvittää asioita ja sovittelee palkkakiistoja, toki muussakin.
Olin murheiden ja huolien kääntöpaikka, yritin puhuttaa huoliensa kertojaa miettimään ratkaisuja ongelmaansa.
Roolini eristi minut, siten kuulin määritteeni: miesmäinen nainen.
Kysyin perustelut; ei naisen kuulu tietää osata kyetä ja miettiä ongelmia neuvotella niistä tai järjestää omaa elämäänsä. Tuo oman elämän järjestäminen tarkoitti; omaa vuokra-asuntoa itse kalusteltuna ja laskut hoitaen. Suurin osa silloisen työn työkavereista asui vanhempiensa kanssa. Itse asuin 180 km lapsuuskodistani.
Elämänpolkuni kulki eteenpäin. Siirryin yleissivistävään kansalaisopistoon, sitten hakeuduin ammattiin valmistavaan kouluun. Tein opintovelkaa vuosien tulevan tulotasoni verran, perustin perheen kaksi lasta ja erosin. Syy eroon oli, miehen alkoholin käyttö ja ammattityöttömyys.
Avioero tallasi minut pysyvästi kaksosluokan ihmiseksi, suku ilmoitti, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä, olin suvun ensimmäinen eronnut nainen.
Minulla oli koulutus ja työ itse hankittuna, olin 27 vuotta pienen työyhteisön esimies. En kuitenkaan palkannut enkä erottanut ketään, ei kulunut työnjohtajan valtuuksiin. Työnantaja (kunta) vaihtoi työntekijäni 1-5 vuoden välein. Tämä oli työntekijöille katkerapala, syy tietysti minun kun en pidä heidän puoliaan.
Olin yksinhuoltajana suljettuna ulos. Avioliittoon ja parisuhteiden yhteydestä, en kelvannut kaveriksi, koska puuttui pari siis sosiaalisessa kanssa käymisessä.
Suurin ongelma oli lasten kasvatus, joko mahdollisia ongelmia ei ollut, koska ei ollut tätä ongelma pesäkettä > aviomiestä, tai ongelmia oli koska poikalapsillani ei ollut esimerkkimiestä.
No ehkä jatkan joskus...