Olen itse vasta vauvahaavailuvaiheessa. Olen hoitoalan opiskelija, ja opintoihini liittyen olen ollut synnytyssalissa joitain kertoja. Minusta oli järkyttävää huomata, miten epäyksilöllistä, kankeaa, kätilöjohtoista ja kliinistä toiminta oli. Ihmisiä kulkee sisään ja ulos äidin yksityisyydestä piittaamatta, isiä ei kannusteta osallistumaan salissa, vauvaa ei saa heti rinnalle, lapsi kuivataan kovin kovakouraisesti (toki siinä pitää olla reipas ja joskus ärsykkeillä testataan vauvan reagointia, mutta silti...). Äidin kanssa ei juurikaan keskustelu lääkkeistä tai toimenpiteistä, vaan ne pikemminkin ilmoitettiin. Sama tuntui koskevan synnytysasentoakin. Vaikka toki ammattilainen tietää usein sen turvallisimman tavan, niin voisi edes esittää, että vanhemmankin mielipide kuullaan. Jos jokin on pielessä, vanhemmille ei puhuta, heiltä ei kysytä. Kun kätilön mielestä oli sopiva aika kylvettää vauva, hän otti vauvan äidiltä kesken ensi-imetyksen (!!!) ja kylvetti vauvan omatoimisesti kysymättä esimerkiksi olisiko isä halunnut sen tehdä (isä oli sillä hetkellä käytävässä soittamassa tuoreille isovanhemmille). Ja voi hyvä luoja sitä puhetta kansliassa, jos joku äiti kehtasi olla jostain asiasta jotain mieltä tai ehkä kyseenalaistaa varovasti jotain käytäntöjä... missä lakikirjassa esimerkiksi sanotaan, että synnyttänyt ei saisi suihkun jälkeen pukea omia vaatteita, jos niin tahtoo? Kamala narina siitä miten jotkut äidit tulevat liian aikaisin tai ruikuttavat liikaa kivusta. Mistä ensisynnyttäjä (tai toissynnyttäjäkään) voi aina tietää milloin on se oikea aika ja miten oma synnytys etenee? Ja eikö asiakkaan yksilöllistä kivun kokemusta tulisi kunnioittaa, vaikkei siitä ehkä olisikaan samaa mieltä?
En tiedä olenko niuho, mutta minä petyin todella pahasti. Äidit, pitäkää puolenne. Puhukaa, sanokaa etukäteen. Älkää eläkö harhassa, että teiltä kysytään tai teidät huomioidaan, jos ette sitä itse jaksa vaatia. Jos haluatte vauvan heti rinnalle (voi sen vauvan siinäkin kuivata ja napanuoran leikata), sanokaa, ja jos isä haluaa kylvettää, ilmoittakaa että niin toimitaan. Ja henkilökunnan tulee kunnoittaa näitä toiveita ellei lapsen hyvinvointi muuta edellytä.
En tiedä olenko niuho, mutta minä petyin todella pahasti. Äidit, pitäkää puolenne. Puhukaa, sanokaa etukäteen. Älkää eläkö harhassa, että teiltä kysytään tai teidät huomioidaan, jos ette sitä itse jaksa vaatia. Jos haluatte vauvan heti rinnalle (voi sen vauvan siinäkin kuivata ja napanuoran leikata), sanokaa, ja jos isä haluaa kylvettää, ilmoittakaa että niin toimitaan. Ja henkilökunnan tulee kunnoittaa näitä toiveita ellei lapsen hyvinvointi muuta edellytä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuollaista se homma on tällä budjetilla. Ja lapsi kuivataan rivakasti koska se lisää hapettumista ja verenkiertoa. Onhan se meno kuin venäjällä ja sairaalakohtelusta saa toipua pitkän aikaa mutta minkäs teet. Vahvat selviää. Ja kätilöt tekee minkä parhaaksi näkee, äiti ei tuskissaan yleensä osaa päättää tai tajua parastaan. Puhukoot hoitsut mitä puhuu (on sitä itsekin kuultu...kun eksynyt kansliaan yöaikaan).
Kun synnytin puolisen vuotta sitten, sain niin ala-arvoisen kohtelun ettei tosikaan... jos suomessa olisi yksityinen synnytyssairaala, menisin sinne seuraavan kerran. Mutta lyhyt aika se on ihmisen elämässä tuo synnytys ja sairaalassaolo.
Empaattinen työote ja asiakkaan oikeuksien kunnioittaminen ei juurikaan maksa. Kiire on joskus sellainen, että se rokottaa työn laatua, mutta kertomissani tapauksissa kiire ei vaivannut, päin vastoin.
Mutta ymmärrän pointtisi.
Minusta tuntuu, että naiset eivät osaa vaatia hyvää kohtelua synnytyksessä. Tällä palstalla lukee jatkuvasti, että synnytys oli aivan kamalaa, mutta palkinto sen arvoinen. Jotenkin ohitetaan kaikki se kärsimys.. Tuntuu että asenteena on se, että ihan mitä tahansa voi kestää, kunhan sen lapsen saa. Naisten tulisi ehdottomasti vaatia, että saisivat synnyttää juuri niin kuin tahtovat! Olipa kyse sitten asennoista, tavasta, kivunlievityksestä tms.
Tuossa yksi asia, jota normaalissa alatiesynnytyksessä pelkään. Takana suunniteltu sektio perätilan takia, ja silloin olin todella tyytyväinen kohteluuni laitoksella. Nojoo, oli siellä yksi laitoshuoltaja(?), jolla oli nakki otsassa koko ajan, eikä sitä ollut kiva katsella tai kuunnella kun tiuski kaikille.
Joka tapauksessa, en yhdy tuon toisen kirjoittajan mielipiteeseen, että mitä väliä, kun vain lyhytaikaisesti keljua kohtelua saa ja vain sen 1-3 kertaa elämänsä aikana...
Nimenomaan siksi, että synnytys on ainutlaatuinen ja valtavan mullistava tapahtuma naisen elämässä, ei mielestäni kenenkään tulisi sallia huonoa tai mielivaltaista kohtelua sinä aikana. Johan siitäkin syystä vain saattaa jäädä paska maku suuhun, vaikka itse synnytys menisikin ok. Kyllähän huono kohtelu ja siitä johtuva huonompi synnytyskokemus jättää jälkensä äitiin ja sitä kautta myös uuteen vauvaan. Jos äiti on juuri jyrätty yli henkisesti ja fyysisesti, kuinka helppoa on heti kiintyä vauvaansa ja nauttia ansaitusta onnesta?
Ja juuri siksi, että nainen synnyttää keskimäärin 1-3 kertaa elämänsä aikana, olisi suotava hänelle mahdollisimman positiivinen kokemus (jo lastenkin tulevan hyvinvoinnin takia), eikä ole tarpeellista käskyttää, solvata, halveksia (esim pelon tai kivun takia) tai olettaa, että äiti tietää ja osaa jo valmiiksi kaiken. Jotenkin hävytöntä puhua elämänsä suurimpaan tapahtumaan valmistautuvasta tai jo synnyttäneestä äidistä paskaa selän takan, tai muutoin käytöksellään osoittaa halveksuntaa tms.
Lääkärit ja kätilöt (ja hoitajat) ovat yhtä lailla asiakaspalvelijoita kuin oman alansa ammattilaisia(toivottavasti), ja toivon, ettei itselleni osu jatkossakaan moisia mulkvisteja, jotka viis veisaavat äidin hyvinvoinnista. Johan henkilökunnan asenteiden ja toiminnan takia perseelleen mennyt synnytyskokemus lisää huomattavasti riskiä synnytyksenjälkeiseen masennukseenkin. Ja tosiaan, ei voi tehdä hyvää äidin ja vauvan suhteelle ainakaan ensihetkillä.
Vaikka palkinto olisi mikä, ei mikään oikeuta aiheuttamaan turhaa kipua tai kärsimystä äidille, jos se kerta olisi helpostikin vältettävissä.
En voisi enempää olla samaa mieltä.
Vain se, että joku asia tapahtuu kerran tai muutaman elämässä, ei oikeuta huonoon kohteluun.
Missään pumpulissa kukaan tuskin kuvittelee voivansa synnyttää, mutta rajansa kaikella.
Ymmärrettävä on tietysti se, että varsinkin suurissa sairaaloissa on hirveä kiire ja liian vähän henkilökuntaa, joten mitään kovin henkilökohtaista kohtelua on turha odottaa.
Mutta kuten jo ketjun aloittajakin totesi, tylyydellä on rajansa.
Synnyttäjällä on oikeus tietää missä mennään, sekä mahdollisuuksien rajoissa vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Se, että kätilö on ammattitaitoisempi, ei ole mikään syy jättää äiti tiedottomaksi ja käskyttää armeijatyyliin.
Ammattitaitoisuus ei koske ainoastaan kirjatietoutta, vaan se käsittää myös asiakaspalvelun.
Itselleni osui synnytyssaliin vaikean synnytyksen aikana oikein ammattitaitoiset kätilöt, sen sijaan synnytysvastaanotossa sain osakseni todella törkeää kohtelua. Synnyttäjälle ei nälvitä kivusta, koska se on jokaisella yksilökohtaista, kuten on myös kivunsietokyky. Hitaasti kulkeva synnytys ei myöskään oikeuta kätilöä esimerkiksi vittuilemaan siitä, että kotiinkin voisi mennä autolla odottelemaan, kun on kerran autolla sairaalaankin asti päässyt.
Nyt kun kaiken lisäksi pienet synnytyssairaalat suljetaan, ja kaikki keskittyy jo ennestään tupaten täynnä oleviin suuriin sairaaloihin, tämä asia tulisi ottaa vakavasti hoitohenkilökunnan parissa.
Yksittäinen kätilö ei varmasti pysty työolosuhteisiinsa vaikuttamaan, mutta jonkun on oltava vastuussa siitä, ettei synnyttäjän tarvitsisi pelätä sairaalaan menemistä!
Itse odotan toista lasta, ja pelkään synnytyksen käynnistymistä jo ihan siitä syystä, että pelkään meneväni taas liian aikaisin sairaalaan ja saavani samat nälvimiset osakseni.
Minusta tällainen pelko on ihan turhaa, mutta sille ei näinä aikoina voi mitään, kun tietää mitä on odotettavissa. Ja pahimmillaan käytäväpaikka tuoreen vauvan kanssa.
Sekin on tosi kurjaa, että tunnen onnellisuutta siitä, ettei minun tämän jälkeen koskaan enää tarvitse mennä synnyttämään, koska lapsilukumme on täynnä.
Mielestäni jotain on todella pahasti vialla, jos lapsien määrää suunnitellaan sen mukaan, montako synnytyskokemusta äiti kuvittelee kestävänsä, pelkästään henkilökunnan takia!
Suomessa ei kai edes voi yksityisellä synnyttää.
olen täysin samaa mieltä!! :) itse kun sain lapseni, ja sen jälkeen oltiin osastolla, niin siellä oli yksi aivan kamala hoitaja. itselläni ei ollut mitään kokemusta vauvoista ja kyselin apua ja neuvoja vaipan vaihtoon, no tää akka vaihto sen vaipan äkkiä, sanaakaan sanomatta. ja siis kysyin neuvoja.. huomasin myös että ei siellä osastolla oikein työntekijöiden välillä tiedot kulkenut. yksi hoitaja antaa vuoronsa lopulla iltaa varten valmiiksi särkylääkkeet(eppari) ja sitten tulee tää kamala akka joka käskee ottaa ne lääkkeet heti, vaikka ei siis ole tarvetta vielä, enkä kovin monia lääkkeitä viitsisi vetää vaikka kyseessä onkin vain särkylääke. tarkoitus oli ottaa silloin kun alan nukkumaan, jotta saisin nukuttua.
ja toinen asia mikä ottaa niin päähän. se että valvot viisi yötä, synnytät ja sitten ne hoitajat ei voi pitää sitä vauvaa siellä hoidossa yhtä ainoota yötä että äiti saisi yhden yön nukuttua! voitte kuvitella ja jotkut tietää miltä se tuntuu kun on valvonut monen monta yötä ja päivää putkeen ja sitten synnytys päälle eikä saa edelleen nukkua.
kolmas asia: syöminen siellä osastolla ollessa lapsen syntymän jälkeen. olin sen verran huonossa hapessa synnytyksen jälkeen, en pysynyt pystyssä koska ei ollut voimia. lapsi syö 7tuntia putkeen ja siis todellakiin syö, eikä vain käytä huvituttina. no tulee ruoka-aika. imetän ja imetän ja imetän, hoitaja käy kysymässä joko olen hakenut ruokaa, sanoin etten ole vielä ehtinyt koska neiti syö nyt. no tää hoitsu vaan lähtee meneen. ja siis ruokailu oli tuossa vaiheessa jo loppupuolella.. en siis syönyt. koko sairaalassa oloaikana en ehtinyt syödä ensimmäistäkään lämmintä ruokaa. ainoat mitä siellä söin, oli aamupala ja iltapala ja hyvällä tuurilla välipala.
neljäs asia: itselläni oli verikokeissa jotain häikkää, josta ei minulle kerrottu, enkä vieläkään tiedä mitä siellä oli. no tulivat ottamaan uutta verikoetta, jotta nähdään että onko kaikki kunnossa, jos on, voidaan seuraavana pvänä kotiutua ja jos ei ole kunnossa niin pitää jäädä sairaalaan. olin ihan että miksi se ottaa verikoetta ja kysyin miksi, mutta vastausta en saanut.
viides asia: synnytystä odotellessa osastolla: sisätutkimus, onko se niin vaikeeta odottaa että se supistus menee ohi ennen kuin yrittää tutkia kohdunsuun tilannetta?? monesti lääkäri valitti mulle että ole nyt rentona, ole nyt rentona(vihaisesti). meinasin sanoa että "ole perkele ite rentona kun on saatananmoinen supistus ja yks yrittää samaan aikaan tutkia kohdunsuuta", kilttinä tyttönä pysyin hiljaa. yhden ainoan kerran oli mukava lääkäri tutkimassa ja hän kysyi onko supistus ja oli just silloin, niin hän vaan ystävällisesti sanoi että ootellaan ihan rauhassa että menee ohi niin tutkitaa sitten.
kuudes asia: olin imettänyt tyttöä' jo sen 7tuntia, kunnes pyydettiin hoitajalta lisämaitoa pullosta että pääsen itse syömään. ja se hoitsu oli tietty se kamala akka josta jo mainitsin. vastaus oli että ensin pitäisi imettää. vastasin siihen että sitähän tässä on 7tuntia tehty, vastauksena oli "imetä nyt vielä" :o siis oikeesti!! sitten kun lopulta saadaan sitä lisämaitoa ja tarkoituksena on että isi syöttää tytön ekaa kertaa, no kysyttiin neuvoja että mitenkäs se tapahtuu näin käytännössä, tää akka ei sanonut yhtään mitään, nappasi tytön isin sylistä ja syötti tytön. oliko liikaa vaadittu että näyttää miten sitä pulloa ja tyttöä pidetään??
näitä ois vielä vaikka kuinka paljon ja kaikki yhdestä synnytyksestä. onneksi sinne oli sekaan sattunut muutama ihanakin ihminen, kuten kätilömme ja eräs harjoittelija jolta myös kysyin neuvoja vaipan vaihtoon ja tää harjottelija siis oikeesti neuvoi: hän hitaasti vaihtoi vaipan ja kertoi samalla mitä tehdään ja miten ja sen jälkeen hän otti vauvalta vaipan pois ja antoi minun laittaa sen uudestaan.
vaatikaa parempaa hoitoa synnytyksessä! itse olin jo sairaalaan mennessä niin väsynyt(n.5pvän valvominen) etten jaksanut sanoa mitään ja tein vain kuten käskettiin ja nielin kaiken paskan mitä niskaan satoi.
Kauheita kokemuksia teillä! Missä päin ootte saanut näin huonoa kohtelua? Ittellä ois kohta synnytys edessä Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Viikkoja nyt 32 2. Ei helvetti jos joku tulee aukomaan päätään ni saa varmaan takasin samalla mitalla, jos ees hiukan oon tajuissani.
ite synnytin esikoisen juurikin tuolla ja tän pikkusen pitäs kans "pullahtaa" siellä ulos kans. Itellä oli ensi synnyttäjäksi hyvä kokemus kanta-hämeestä itse salin puolelta ja sitten synnyttäneiden osastolta. ehkä mulle vaan sattu ihanat hoitajat jotka osasivat ja jaksoivat auttaa ensisynnyttäjää.
itellä oli synnytys enimmäkseen positiivinen kokemus, henkilökunnan(kin) puolesta. Tosin sairaala jossa synnytin oli aika pieni,eikä siellä montaa synny päivän aikana (ei kai välttämättä päivittäinkään) joten ehkä heillä oli sitten aikaa keskittyä minuun enemmän.
Kivunlievityksestä olis voinu ehkä vähän enemmän puhua, siinä tuntu että sanottiin vaan että nämä on nyt ne yleisimmät, otathan sinäkin nämä? Mutta ponnistusvaiheessa ohjeistettiin rauhallisesti hyvään asentoon ja kysyttiin välillä haluanko kokeilla toista asentoa. Isääkin ohjeistettiin tukemaan päätä ja kannustamaan parhaansa mukaan. Vauvan sain heti rinnalle. Sitten oli kylvetys, isälle tarjottiin haluaako kylvettää mutta oli sen verta "tutinoissa" että jätti homman hoitajalle. Sitten sillä aikaa kun minua paikkailtiin isä sai istua kiikkustuolissa vauvan kanssa, kun minut oli tikattu vauva tuotiin minulle ja kokeiltiin imettämistä. Pari tuntia oltiin salissa keskenämme,välillä kävi hoitaja varmistamassa että kaikki on hyvin, sitten mentiin osastolle.
Tietysti nyt kun toista odottaa ja tietää vähän mitä on luvassa kun sinne sairaalaan pääsee niin osaa jotain pyytääkkin. Vaikeetahan se ekakertalaiselle on, mutta juuri siksi mielestäni täytyiskin kertoa koko ajan mikä on tilanne, mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu jne. Meillä homma hoidettiin mielestäni hyvin. Nyt olenkin sitten menossa synnyttämään HUOMATTAVASTI isompaan (yliopistolliseen) sairaalaan ja jännäilen että kuinka erilaista siellä sitten on.
Sanottakoon vielä että siellä pikkusairaalassa jossa esikon synnytin oli tapana että äiti ja vauva viettävät vähintään 4 vuorokautta osastolla ennen kotiin pääsyä. Tykkäsin siitä, koska siinä ajassa kerkesi vähän saada itsevarmuutta siihen että pystyy kotona sitten pienokaisesta huolehtimaan. Mahdollisesti voin haluta nopeammin kotiin lopunkin perheen luo ensikerralla, jos vaan kaikki on kunnossa. tai sitten nautin siitä täyshoidosta jota sairaalassa tarjotaan :) jää nähtäväksi.
...Minulla jo kokemusta kahdesta synnytyksestä,kolmatta odotan.Olen ollut ns helppo tapaus ja saanut ihan ok palvelua,mutta tiedän tuttavani kautta noista ikävistä kanslia puheista yms,yms..Olen ajatellut,että se on kätilöille ns tapa jaksaa työssään..Ja onhan totta,että niinkuin muissakin ammateissa,kätilöissä on eroja,ja toisinaan pieni pirullisuus herättää tulevan äidin tekemään ahkerammin töitä..Omatoimisuus synnytyssalissa,kuten muuallakin,on positiivista.Menen oikein avoimin mielin helmikuussa synnärille,ja uskon että kaikki menee oikein kivasti.Mukavaa odotusta kaikille!!
itse olen sairaanhoitaja ja heräsin tätä lukiessani miettimään ns. kansliapuheita. En ole synnytysosastolla vaan eräällä sisätautiosastolla ja voin olla ylpeä omasta työporukasta , me emme hauku kansliassa tai kahvilla potilaita emmekä heidän omaisiaan.
Synnytyksestä sen verran että olen synnyttänyt itse yhden lapsen. Kaikki meni ihan ok. Sitä vaan voisi toivoa että muistettaisiin yksi perusasia. Synnytys on hyvin henkilökohtainen ja intiimi tapahtuma äidille ja sitä pitäisi edes yrittää kunnioittaa. Kaikki ei halua , että ympärillä on kamalasti ihmisiä jos ei ole ihan pakko esim. hätätilanne.
Aina välillä nämä provoilijat yrittävät heittää lokaa, mitä ihmeellisimmistä syistä, synnytyssaleissa työskelnteleviä päin. Jos ei aina suorin valhein, niin ainakin liioitteluin ja häikäilemättömin yleistyksin. Mitä moitittavaa muten on siinä, jos toiminta on kliinistä? Tiedätkö edes mitä kliininen tarkoittaa?
myös mielelläni positiivisia kokemuksia kauhutarinoiden sijaan.
Kätilöt ym. hoitohenkilöstökin ovat vain ihmisiä, joukkoon mahtuu kaikenlaista taapertajaa, niin kuin mihin ammattiin tahansa.
Synnytys ja lapsen syntymä on tunteikas, intiimeihin asioihin ulottuva tapahtuma. Se myös ehkä osaltaan selittää näitä huonoja kokemuksia, joissa vielä vuosienkin päästä muistellaan jonkun "kamalan akan" ilmeitä ja sanomisia.
Itse toivon saavani empaattisen mutta topakan kätilön ensikoitokseen. Saa siis sanoa napakastikin, kunhan tiukan paikan tullen löytyy back-up´ia!!!
Itse olen kolme lasta synnyttänyt, ja yhdyn täysin alkuperäisen kirjoittajan huomiointeihin. Itse olen sen kaiken kolme kertaa kokenut, ja kahdessa eri sairaalassa.
Miksi ihmeessä asioista ei saisi puhua rehellisesti asioiden oikeilla nimilla?
Miksi kaikkea negatiivista pitää hyssytellä ja kaunistella?
Eiköhän nuo neuvolanoppaatkin kaunistele kaikkia mahdollisia raskauteen, synnytykseen, ja parisuhteeseen/vanhemmuuteen liittyviä asioita ihan tarpeeksi. Kaikki on aina niin kaunista, rauhallista, ihanaa, onnelista ja parisuhde voi hyvin ja ihanaa sitä ja tätä.
Perhana, jos joku olisi kaikesta alunperin uskaltanut kertoa asioiden nurjatkin puolet, jotka muuten ovat toooodella tavallisia, olisin minäkin relistisemmin osannut heti alusta asti suhtautua kaikkeen. En muista ainakaan ensimmäisen synnytyksen tai siitä seuranneen vanhemmuuden ja parisuhteen osalta kokeneeni montaakaan oppaissa mainittua onnenhetkeä.
Kyllä kaikkilla on oikeus puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja jakaa myös huonoja kokemuksia. Me muut voimme ehkä niistä ottaa opiksi ja osaamme vaatia ja olettaa parempaa kohtelua.
positiiviseen ajatteluun taipuvainen realisti. Silloin ei joudu pettymään koskaan!
Mulla ei ainakaan oo mitään harhakuvitelmia siitä, etteikö odotus, synnytys ja vanhemmuus olisi rankkaa touhua.
Odotus on jo yllättäny iloisesti, ehkäpä synnytyskin, saati vauvaperheen arki. Tai sitten ei, mutta eipähän tarvitse yllättyä ikävällä tavalla ja jäädä marinoitumaan huonoihin fiiliksiin. Esim. molemmissa uä-tutkimuksissa on ollut sama tympeä kätilö, mutta iloitsin vaan, että moinen ynseilijä on koulutettu tutkimustehtäviin, eli ei varmaan tavata enää synnytyssalissa. Tottakai voisin valittaa kuinka tyly kätilö pilasi herkän hetken, mutta mitä se hyödyttäisi?
Tottakai pitää vaatia hyvää kohtelua, mutta olennaista onkin käsitellä asiat itse ongelmien syntysijoilla, ettei tarvi kantaa turhaa painolastia mukanaa. Joissain kirjoituksissa täälläkin paistaa se, että ihmeteltiin vaan miksi kätilö teki niin ja näin. Olisiko asiaa voinut kysyä siellä, siltä kätilöltä tai muulta henkilökunnalta? Tai antaa palautetta muutoin.
mulla oli ainakin positiivinen kokemus tuo synnytys...kätilö oli mukava mutta käski kyllä kovasti kun olin melkeen luovuttamassa :) mites muuten se lapsi oltais ulos saatu :)
tässä osastolla vielä makailen ja kaikki ollu tosi kivoja, ja ymmärtäväisiä..lääkkeitä oon saanu mitä tarvinnu, ja myös opastusta ihan ilman pyytämistä.
eilen olin ihan voimaton niin ruoka tuotiin mulle aina, koska muualle en pääsyt kun vessaan. ekan yön vauva oli hoidossa mun pyynnöstä. ainoastaan tissille toi vauvan, ja antoi lisämaitoa tuola, ja siihenkin luvan kysyivät. eikä todellakaan voi yleistää mistään ammatista tommosia juttuja.
ja hämmästelin ihan samaa. Etenkin sitä huonoa puhetta äideistä ja mielipiteistään kansliassa. Tuntuu ihmeelliseltä vallankäytöltä. Samaa näkee salissa ja jonkun verran lapsivuodeosastolla.
Valmistun ensi vuonna ja toivon ettei musta tule tommosta!
Ei tule, kun päätät ettei tule :) Voinko soittaa sinulle, sitten joskus jos oma synnytys on ajankohtainen? :D Tsemppiä tulevaan ammattiin, muutama tuore työntekijä uusine asenteineen voi parhaassa tapauksessa parantaa koko työyhteisön henkeä!
..tosiasia, mutta myös tiettyyn rajaan asti suojamekanismi jatkuvaa kitkaa vastaan.
Opiskeluaikana on helppoa määritellä ihanneammattilainen, mutta käytännön työ tuo ammattilaisuuteen viime silauksensa.
Ja nyt en tarkoita todellakaan sitä, että kyynistyminen ja asiakkaiden huonosti kohtelu olisivat jonkinlainen tavoite ja ihannetila. Mutta omat työkokemukseni sosiaali- ja terveysalalta ovat tuoneet tervettä realismia siitä, kuinka empaattinen ja asiakaslähtöinen aina pystyykään olemaan. Esim. toimiston/kanslian turhautuneet purkaukset ja hurtti huumorikin ovat vain elämää. Hyvä työntekijä kykenee pitämään asiakastilanteissa mölyt mahassaan ja tuulettaa huonot fiiliksensä kansliassa tms. tilanteessa, ei toki asiakkaan kuullen. Mutta minusta on naiivia ajatella ettei asiakkaista koskaan sanoisi tai ajattelisi mitään ikävää. Että aina vaan olisi ihanan ymmärtäväinen ja puhuisi kauniisti jokaisesta, joka tilanteessa. Jo itse hoito ja kuntoutustyö tuottaa ristiriitoja, joista esim. minä ja asiakas voidaan olla hyvin eri mieltä ja vielä senkin jälkeen, kun olen perustellut näkökantani huolellisesti ja asiakkaan toiveita myös kuunnellen. Mitä ajattelee ko. asiakas?! Että olipa hemmetin ärsyttävä akka - mutta se on hänen oikeutensa. Ei auttamistyökään ole aina sitä että tehdään kuten asiakas tahtoo.
on oikeus saada kuitenkin hyv'' kohtelua, vaikka se sairaalassa olo onkin niin lyhyt aika kuten eräs kirjoitti. mutta synnytys on kuitenkin niin suuri asia naisen elämässä että ei sen pitäisi olla traumaattinen kokemus. ja siitä pitäisi kuitenkin jäädä hyvä mieli, vaikka siinä heti synnyttäneenä kaikki ei niin hyvältä tunnukaan.
itselläni synnytys kävi juuri päinvastoin kun mitä kuvailit.
Sairaalaan menin pienien kipujen vuoksi. Itselleni ne supistukset tuntuivat kovilta (käyrän mukaan ne olivat kovuudeltaan 30-40 asteisia). Siltikin minut otettiin sisälle ja kysyttiin, miten haluan synnyttää ja mitä kivunlievityksiä tahdon. Synnytyssalia kun kätilöt lähtivät valmistelemaan, sain minä mennä ammeeseen siksi aikaa, kun näin pyysin. Epiduraalin sain heti synnytyssaliin siirryttyä ja salissa kun supistuskäyriä katsottiin, oli kovuus silloin n. 100. Kätilöt kävi vähänväliä huoneessani katsomassa onko kaikki kunnossa ja onko minulla jotakin toiveita.
Ponnistusvaihe kun alkoi, sain ihan itse käännellä itseäni siihen asentoon kun mikä oli itsestäni parhainta.
Synnytys meni siis täysin minun ehdoillani!
Ihanaa, että tuollaistakin toimintaa on! Todella hienoa kuulla. Ja varmaan (toivottavasti) ainakin useammissa paikoissa / useammilla henkilöillä toiminta on edes vähän parempaa kuin tuo minun näkemäni.
Meillä ainanki ekks:ssä oli kyllä muuten ihan ok toimintaa mut kätilö oli töykeä.
Ihan ku olis ollu mun vika et tultii saliin nii viime tingassa..(osastolta kärrättii)
Esikoista vielä synnyttämäs ja sit viel syöksy synnytys osu kohdalle...
meillä kyllä sai kylvettää iskä vauvan, kysyivätkin vielä. Ja sain Pojan heti rinnan päälle ja Sai siinä parisen tuntia ollakin heti ens kättelyssä..Mut kätilö se tuli huutamaa sit et "etkö oo suihkus käyny??" en ollu ees syöny sitä mitä mulle oli tuotu?!
Ehkä parempi onni ensi kerralla.. :) mutta ap:lle. En usko et kaikkialla tuollaista.senki tiedän et ekks:ssä on pari mukavaaki kätilöä :)
Osastolla aivan mahtavia ihmisiä! siis oikeesti, sai apua ja neuvoa just sillo ku tarviit sitä.
Ilmoittakaa Hesarin toimittajille suureen ääneen ja pyytäkää sivun kokoista juttua kuten kulttuurinrikastuttaja eukot urputtavat kaikessa, jopa siitä, etteivät kätilöt osaa kaikkia vinkuintiaanien kieliä synnytyssaleissa ja Suomessa heitä hoitaa mieslääkärit! Ihan hirveää!
No kyllä näillä verorahoilla sopisi asiallisempaa palvelua saada jopa synnytyssalissa. Ennemmin minä sinne rahani suuntaisin palvelun parantamiseksi, kuin yhdellekään maahanmuuttajalle tai spurgulle.
Aika ala-arvoista kohtelua tuntuu olevan, mutta ihana kuulla että monilla on myös positiivisia kokemuksia synnytyksestä ja lapsivuodeajasta. Opiskelen itse alalle, tosin synnärijaksoihin on vielä aikaa. Jokaiseen työympäristöön mahtuu niin paljon erilaisia persoonia. Sen huomaa jo ekoissa harkoissa ja ohjaajissa. Pelkään myös itse mennä synnyttämään jossain vaiheessa, en kivun tms vuoksi vaan kätilöiden. Jos osuu töykeä kätilö kohdalle niin toivon että minulla on voimaa sanoa että haluan toisen kätilön. Alalla on oma paskakastinsa, mutta kyllä sieltä löytyy aivan kultaisiakin kätilöitä. Toivon, että itsestäni tulee jälkimmäinen. Synnytys on kuitenkin niin unohtumaton ja ainutkertainen kokemus, että jokainen väärin valittu sana tai teko jää varmasti mieleen. Kätilöltä vaaditaan empatiakykyä ja hienotunteisuutta, mutta myös napakkuutta ja ammatillista suhtautumista. Kansliakeskustelut ovat monesti hoitohenkilökunnan jaksamista tukevia ja sitä kautta pääsee purkamaan ikäviäkin asioita. Niistä kun ei voi kotona puhua. On kuitenkin vääriin, että niissä mennään henkilökohtaisuuksiin tai loukkauksiin. Jos mieltä painavan asian pystyy selvittämään itse asiakkaan kanssa niin aina parempi. Mielestäni myös asiakkaalla on vastuu antaa palautetta ja perustella omia näkemyksiään, aina ei kannata olla hiljaa ja ottaa vastaan kiltisti kaiken mitä saa. Tietenkin synnyttäjä on väsynyt ja puhki, silloin isä tai tukihenkilö voisi puhua äidin puolesta. Asioista olisi hyvä puhua etukäteen, että isä / tukihenkilö tietää äidin toiveet.
mä olin ainakin tyytyväinen omaan synnytykseeni, tai oiekastaan henkilökuntaan, vaikkei ihan nappiin mennytkään, olin ainoa synnyttäjä sinä yönä ja kätilöllä oli yllinkyllin aikaa ja halua olla meidän kanssa ja hoitaa homma loppuun. loppuvaihe meni hankalaksi kun tyttö takertui hartioistaan ja oli kuolla siinä rytäkässä mutta kun tilanne rauhoittui oli kätilölläkin taas aikaa selittää tapahtunutta ja tyttökin tuotiin elvytyspöydältä minun syliin. muutenkin kohtelu osastolla oli itä parasta, aina oli aikaa auttaa, opastaa ja neuvoa, eikä tarvinnut tuntea itseään tyhmäksi kysyessään neuvoa. eli minun osalta suuri kiitos tammisaaren synnytysosaston kätilöille ja hoitajille, olisin kovasti toivonut että tulevatkin lapsemme olisivat saaneet syntyä siellä.
En pelkää niinkään itse synnytystä mutta tuota kätilöitten/hoitajien kohtelua..
saa yleisesti ottaen huonoa kohtelua...myös liian pahoja tietokatoja on. En enää ikinä tee toista lasta paskan sairaalakokemuksen jäljeen.
minä olen synnyttänyt kaksi kertaa seinäjoen keskussairaalassa ja mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa kenestäkään tai mistään.Nyt odotan kolmatta lastani ja menen synnyttämään hyvillä mielin.