Meillä on juuri 7 vuotta täyttänyt poika, joka viime kesästä lähtien valittaa joka ilta, että ei ole mitään tekemistä. Vaikka mitä keksisimme niin mikää ei hänelle kelpaa, ei kylpy, ei legon rakentaminen, ei majan rakentaminen, ei piiloleikki ei mikään, ei siis yhtään mikään. Poika hokee vaan ei mitään tekemistä, ei mitään tekemistä, ei mitään tekemistä. Ja tätä joka ilta. Se alkaa noin klo 18.00 ja jatkuu aina 21.30 saakka kunnes saadaan hänet nukkumaan. Tätä on jatkunut nyt puoli vuotta joka ilta. Siis meillä menee vaimon kanssa hermot tähän kun ei mikään sovi hänelle. Välillä yritämme keksiä jotain mutta mikään ei käy. Jos emme kiinnitä huomiota poika alkaa riehumaan ja repii esim. wc-paperirullia auki pitkin asuntoa...
ei mitään tekemistä, hermot menee
epätoivoinen isä
61179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis joko lukisi itse tai että te lukisitte?
No ku se lukeminen ei käy päinsä, ei meidän eikä hänen oma :(
En osaa suoralta kädeltä auttaa, mutta olisin kysynyt miten olette lasta "viihdyttäneet" tähän asti? Lähinnä tarkoitan, oletteko aina leikkineet lapsen kanssa, vain onko hän saanut leikkiä yksin? Jos lasta aina viihdytetään ja hänelle pidetään seuraa, hän ymmärtääkseni saattaa passivoitua eikä halua keksiä leikkejä itse. Yksin puuhastelu kehittää ainakin mielikuvitusta.
Entä onko lapsella sisaruksia tai kavereita joiden kanssa voisi leikkiä? Oma lapsi on vielä liian pieni vertailuksi, mutta omasta lapsuudestani toteaisin, että leikin useimmiten veljieni tai naapurin lasten kanssa. Vanhemmat leikkivät kanssamme harvoin, mutta olivat kuitenkin koko ajan paikalla ja heidän kanssaan teimme kaikkea muuta esim. pihalla. Poika saattaa ehkä kaivata ikäistään seuraa.
Millaisista leikeistä poika on muuten pitänyt? Rakentamisesta ja näpertelystä, vai enemmän liikunnallisesta menosta? Liikuntaan kannattaa varmaan tuossa iässä motivoida niin että se jää pysyväksi "harrastukseksi". Liikunnalla tarkoitan mitä tahansa pihalla juoksentelua, kiipeilyä, yms. touhuamista. Kun siitä tulee lapsena luonnollista, pysyy nuorenakin liikunnallisempana ja hyväkuntoisempana. Lisäksi tuon ikäisen juoksuttaminen pihalla purkaa ylimääräistä energiaa, joten poika on ehkä rauhallisempi sisällä.
Tuossa muutama hajanainen ajatus. Kavereiden kanssa leikkimistä siis kokeilisin, samoin jotain tekemistä ulkona.
Vanhempani eivät koskaan ole leikkineet kanssani, ja muistan kun kerran kysyin esikoiluikäisenä äidiltäni, mitä tekisin (kun ei ollut mitään tekemistä), en saanut tekemiseen mitään "kunnon" ohjetta. Ja sen jälkeen en enää kysynytkään samaa asiaa. Ja aina olenkin keksinyt itse kaikki leikit ja tekemiset eikä vanhempien ole tarvinnyt toimia huvitoimikuntana. Olette ehkä ap tehneet pientä karhunpalvelusta ettekä opettaneet poikaa ajattelemaan itse. Mutta vielä on toivoa! Olkaa nyt tarpeeksi napakoita ettekä anna pienen hyppiä silmille ja sotkea paikkoja - vain siksi että ei ole tekemistä. Sanokaa että jos meidän tekemiset ei miellytä niin sitten on ainoa tapa saada tekemistä keksiä se itse. Miten lällyjä nykyvanhemmat oikein on?
Pienen pojan isän kanssa samoilla linjoilla:)
Kaverit ovat yleensä tuon ikäiselle tosi tärkeitä. Asuukoo teillä lähellä lapsia joita voisi tulla leikkimään, tai kenen kanssa voisi ulkona leikkiä?
Myös harrastuksesta voisi tosiaan olla hyötyä, sieltä saattaisi saada virikettä ihan tavalliseen arkeenkin.
Kun minä itse olin pieni, en leikkinyt KOSKAAN vanhempieni kanssa. He eivät lukeneet minulle iltasatuja tai leikkineet kanssani ollenkaan. En oppinut tuntemaan vanhempiani, olin jokapäivä ulkona hillumassa naapurin lasten kanssa. Riehuimme yhdessä ympäri kylään ja kotiinkin minä ulkoa vasta menin joskus yhdentoista aikoihin. Joskus 11- vuotiaana tokaisin äidilleni ensimmäistä kertaa kunnolla " ei ole mitään tekemistä " äiti ei vastannut siihen mitään.
Nyt kun aikuisena tätä ajattelen, voisinpa melkein sanoa vanhempiani huonoiksi vanhemmiksi. Ei leikkejä, hauskoja retkiä tai mitään. Päivän aikanakin vain pari sanaa vaihdettiin..
Joten lapseen kannattaa kiinnittää huomiota.