Ihana tunne, pakko myöntää, mutta nyt olen enemmänkin toivoton kuin onnellinen. Oon tienny tän kyseisen naisen jo pidemmän aikaa, mutta ei olla vietetty lähes ollenkaan aikaa yhdessä. Viime viikonloppuna oltiin yhdessä juhlimassa, ja kummallakin oli tosi kivaa. Vasta sen illan jälkeen aloin miettimään tätä naista enemmän, ja päivä päivältä tunsin aina vain kovemmin, että voisin ihastua... Ja taisinkin ihastua. Eilen oltiin taas juhlimassa, mutta huono juttu oli se, että olin ottanut ehkä vähän liikaa... Ja hän ei. Ja aamulla oli morkkis ja ajattelin, että oon nolannu itseni kännipäissäni ja menettänyt kaikki mahdollisuudet tähän naiseen (johon eilen ihan viimeistään ihastuin). En ole muutenkaan jutellut (kasvotusten) hänen kanssaan täysin selvinpäin, ja se häiritsee. Olen nimittäin erittäin tunteellinen ja herkkä ihminen, mutta se puoli jää täysin varjoon, kun olen ottanut alkoholia. Uskon, että hän voisi hyvinkin ihastua tähän herkempään, arkisempaan minääni.
Lisäksi olen nyt ollut tähän naiseen yhteydessä aika paljon, kun ottaa huomioon, ettei reilu viikko sitten puhuttu lähes koskaan. On tullut jopa vähän "tyrkky" olo. Haluaisin tutustua paremmin, mutta niin, etten "häiritsisi"... Pelottaa, koska ihastun ihan älyttömän harvoin... Mutta jos ihastun, niin ihastun täysillä ja meen ihan sekaisin. Ja kun jännitän, peitän sitä yltiösosiaalisuudella ja räväkkyydellä, mikä ei välttämättä ole niin viehättävää. Ainakaan romanttisessa mielessä.
Miten mun kannattaisi edetä? Ollaan taas tulevana viikonloppuna menossa samaan paikkaan juhlimaan, vaikkakin eri seurueissa. Pitäisikö mun soittaa joku päivä tällä viikolla ja kysellä kuulumisia tms? Pelkään niin paljon, että mun sydän särkyy, ja että mut torjutaan. Ja onko tyhmää puhua syvällisiä asioita / kertoa henkilökohtaisia juttuja esim baarissa röökillä? Joo tiedän, tyhmiä kysymyksiä, mutta oon vaan ihan sekaisin enkä osaa ajatella mitään järkevää...
Lisäksi olen nyt ollut tähän naiseen yhteydessä aika paljon, kun ottaa huomioon, ettei reilu viikko sitten puhuttu lähes koskaan. On tullut jopa vähän "tyrkky" olo. Haluaisin tutustua paremmin, mutta niin, etten "häiritsisi"... Pelottaa, koska ihastun ihan älyttömän harvoin... Mutta jos ihastun, niin ihastun täysillä ja meen ihan sekaisin. Ja kun jännitän, peitän sitä yltiösosiaalisuudella ja räväkkyydellä, mikä ei välttämättä ole niin viehättävää. Ainakaan romanttisessa mielessä.
Miten mun kannattaisi edetä? Ollaan taas tulevana viikonloppuna menossa samaan paikkaan juhlimaan, vaikkakin eri seurueissa. Pitäisikö mun soittaa joku päivä tällä viikolla ja kysellä kuulumisia tms? Pelkään niin paljon, että mun sydän särkyy, ja että mut torjutaan. Ja onko tyhmää puhua syvällisiä asioita / kertoa henkilökohtaisia juttuja esim baarissa röökillä? Joo tiedän, tyhmiä kysymyksiä, mutta oon vaan ihan sekaisin enkä osaa ajatella mitään järkevää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äläkä juo niin paljon ensi kerralla kun olette juhlimassa!
Sulla ei näemmä ole hirveesti menetettävää (ette ole kauaa olleet ystäviä), joten miksi et tekisi siirtoa hänen suuntaan? Tiedätkö hänen suuntautumisestaan?
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että parempi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain, ennenkuin on liian myöhäistä. Ei siinä menetä mitään.
joo, en juo enää yhtä paljoa... niin on yleensä loppujen lopuksi kaikin puolin hauskempaa. :)
tiedän että tää nainen on lesbo, ja sinkkukin vielä, joten siitä ei ole huolta. :D ei mulla tosiaan oo periaatteessa paljoa menetettävää, mutta meillä on useita yhteisiä ystäviä, joille en haluaisi sanan leviävän ainakaan vielä tässä vaiheessa... :) ja enhän tietenkään halua menettää mahdollisuutta ystävyyteenkään! sen verran ihanalta tämä tyyppi vaikuttaa.
se on totta, että kannattaa toimia, eikä jäädä vain odottamaan että ihme tapahtuisi. se tuntuu vaan niin ylivoimaiselta ja vaikealta. liian paljon pelottaa ne toisen ihmisen reaktiot, ja mahdollinen torjunta... :/ ehkä otan yhteyttä ihan vaan kaverimielessä ja kysyn esim kahville. jos se ei haluu lähtee, niin loukkaannun aika varmasti, mutta pakkohan se kai on ottaa riski... :D
ihastuminen on ihan tyhmää! itte otin ihastukseeni yhteyttä ja edelleen vastausta venailen, mutta eipä taida sitä olla tulos. olis kyllä oikeesti kivempi reilusti sanoo, että ei kiinnosta eikä vain olla reagoimatta mitenkään.
tuttu tunne,itse olen seurusteleva tyttö..tapasin ensimmäisen ihastukseni baarissa viikko takaperin,ihastuin uudestaan.juteltiin ja ihastuin,osaan hyvinkin kuvitella tunteesi:) itse samanlainen,jos tapaan kivan tyypin ihastun kunnolla..toisaalta olen onnellinen nykyisen naiseni kanssa ja en ole pettävää tyyppiä. ota yhteyttä kyseiseen naiseen,mutta älä ole liian "hyökkäävä",sillä usein niin tulee torjutuksi.:) tsemiä!:)
mä tapasin aivan ihanan naisen täällä.Ei koskaan tavattu mutta ihastuin ihan pöpisti.Siitä ei tullut mitään sen enempää.Sitten toinenkin nainen hollilla mutta hän ei vasta mun odotuksiani ollenkaan ja taitaa jäädä ystävä asteelle jos sitäkään.
En aina ymmärrä näitä kuvioita ja tuntuu että sitä oikeaa ei vain mistään löydy sittenkään.
älykkään ja suht normaalin naisen löytäminen näyttää olevan tässä lepakkomeressä täysin poissuljettu.
kyllä mä uskon, että on monia älykkäitä ja ihan normaaleja lesbonaisia, mutta mikä on se juttu että silti joku ei vaan sytytä? vaikka ois ihan hyvännäköinen ja huomaavainen ja kiva yms... ja joku toinen taas sytyttää vähän liikaakin, mutta se ei taas välttämättä oo kiinnostunu itsestä? :/ on tää niin vaikeeta.
tiedän, että oon hyvä tyttöystävä. olen ehdottomasti yhden naisen nainen, kivannäköinen, pirteä, pidän itsestäni huolta ja oon kuulemma hauskaa seuraakin. :D lisäksi olen hyvin empaattinen. silti olen yksin... ne, jotka ihastuvat muhun, ei ole sen sijaan mun mieleen... oonkohan vaan turhan nirso? ;o
nyt kyllä haluun iskee mun ihanan ihastuksen.
Niinhän se vaan usein menee. Se kiva, kaunis, älykäs,huomaavainen ja ihana ns. hyvä tyttöystäväainesta oleva ei kiinnosta.
Mutta se mitä ei välttämättä voi saada tai joka on vaikeasti tavoitettava tms., kiinnostaa ihan tuhottoman paljon.
niinhän se menee... :) sellaiset "helpot" ei oo kiinnostavia. haastetta täytyy olla... siitä tulee se tietynlainen jännitys, että mitäköhän käy. jotenkin masokistista....
pitäisköhän vaan itsekin ruveta sellaiseksi vaikeasti tavoiteltavaksi. hah. jos sitten kävis parempi flaksi. :D no ei, se ei sopis mulle.
hmm, naiset naiset...