Helsinkiin ilman valmennuskurssia

Ja kilpailua riittää ihan kirjastossa. Näet vain niitä mukajuristeja kirjastot pullollaan valmennusmateriaalia. Mikä sen hienompaa kuin voittaa nämä, jotka lukevat käytännössä täysin turhaa materiaalia.

lisäys kirjoitti:

Ja kilpailua riittää ihan kirjastossa. Näet vain niitä mukajuristeja kirjastot pullollaan valmennusmateriaalia. Mikä sen hienompaa kuin voittaa nämä, jotka lukevat käytännössä täysin turhaa materiaalia.

Lue lisää

Pääsin melkein ekalla ilman valmennuskurssia. Mutta olin töissä keskimäärin 50 h/vko. Joka toinen viikonloppu juhlimassa ja joka toinen viikonloppu kahden lapseni kanssa. Olen 32 v. Minulla ei ole oikeustiedettä tukevaa taustaa. Hain ensimmäistä (ja viimeistä kertaa) 47 p tuli. Tätä taustaa vasten pidän erittäin realistisena päästä ekalla ilman valmennuskurssia. Mutta kyllä se lähes hysteeristä pänttäämistä vaatii.

Entinen hakija kirjoitti:

Pääsin melkein ekalla ilman valmennuskurssia. Mutta olin töissä keskimäärin 50 h/vko. Joka toinen viikonloppu juhlimassa ja joka toinen viikonloppu kahden lapseni kanssa. Olen 32 v. Minulla ei ole oikeustiedettä tukevaa taustaa. Hain ensimmäistä (ja viimeistä kertaa) 47 p tuli. Tätä taustaa vasten pidän erittäin realistisena päästä ekalla ilman valmennuskurssia. Mutta kyllä se lähes hysteeristä pänttäämistä vaatii.

Lue lisää

Itselläni on yksi lapsi, 40 tuntia töitä viikossa ja ikää 26. Eli vähän vähemmän "häiritseviä tekijöitä",
joten eiköhän se pääsyyn vaadittavat n. 50 pistettä irtoa ;).
lLisäksi yksi yliopistotutkinto gradua vaille valmis, mutta ala ei tunnu omalta.
Aikaisempaan kysymykseen vastataksesi: luotto omiin oppimiskykyihin on niin kova, että luulen pärjääväni ilman valmennuskurssia. Saas nährä miten äijän käy :).

Helppohan se on sisäänpäässeiden ja hieman tavallista lahjakkaamipien sanoa, että "ei tuo sisäänpääseminen mitään ihmeitä vaadi". Pääsin itse tokalla hakukerralla ja voin sanoa, että lukuprosessi oli erittäin vaativa ja aineisto on juuri valmistuneelle lukiolaiselle/nuorelle ihmiselle suhteellisen hankala sisäistää.
Valmennuskurssi antaa loistavat eväät ymmärtää, muistaa ja sisäistää pääsykoekirjojen asiat.
Monet näistä "ekalla kerralla sisään lukematta" -ihmisistä ovat vanhempia ja monissa eri työtehtävissä olleita, joita kokemus on opettanut aikalailla. Heidän on luonnollisesti helpompi ymmärtää pääsykoealueet, eikä tekstiä tarvitse lukea sivistyssanakirjan kanssa.

Minusta on idioottimaista levittää harhakuvaa siitä, että pääsykoerupeama olisi "kaikkien hallittavissa".
Oikikseen (Stadiin) pääseminen on vaikeaa ja vaatii miltei jokapäiväistä puurtamista.
Valmennuskurssi auttaa ainakin näillä tavoin:
1) Antaa tukea opettajien ja muiden lukijoiden kautta
2) Auttaa avaamaan vaikeat aiheet ja sisäistämään vaikeasti selitetyt asiat
3) Rytmittää luku-urakkaa, jolloin ihan kaikki aika päivästä ei mene lukemiseen vaan aikaa jää myös kurssikavereiden kanssa jutteluun ja asioiden hahmottamiseen
4) Kursseilta saat oikeasti hyviä käytännön neuvoja

Mutta jos joku jääräpää haluaa tehdä asiat vaikeasti ilman valmennuskurssia vain siksi, että se on hyvin pienen vähemmistön mukaan mahdollista niin antaa mennä vaan. Toisilla rahatilanne ei tietenkään anna periksi, mutta sille ei taasen voi mitään.

Tämän kokenut kirjoitti:

Helppohan se on sisäänpäässeiden ja hieman tavallista lahjakkaamipien sanoa, että "ei tuo sisäänpääseminen mitään ihmeitä vaadi". Pääsin itse tokalla hakukerralla ja voin sanoa, että lukuprosessi oli erittäin vaativa ja aineisto on juuri valmistuneelle lukiolaiselle/nuorelle ihmiselle suhteellisen hankala sisäistää.
Valmennuskurssi antaa loistavat eväät ymmärtää, muistaa ja sisäistää pääsykoekirjojen asiat.
Monet näistä "ekalla kerralla sisään lukematta" -ihmisistä ovat vanhempia ja monissa eri työtehtävissä olleita, joita kokemus on opettanut aikalailla. Heidän on luonnollisesti helpompi ymmärtää pääsykoealueet, eikä tekstiä tarvitse lukea sivistyssanakirjan kanssa.

Minusta on idioottimaista levittää harhakuvaa siitä, että pääsykoerupeama olisi "kaikkien hallittavissa".
Oikikseen (Stadiin) pääseminen on vaikeaa ja vaatii miltei jokapäiväistä puurtamista.
Valmennuskurssi auttaa ainakin näillä tavoin:
1) Antaa tukea opettajien ja muiden lukijoiden kautta
2) Auttaa avaamaan vaikeat aiheet ja sisäistämään vaikeasti selitetyt asiat
3) Rytmittää luku-urakkaa, jolloin ihan kaikki aika päivästä ei mene lukemiseen vaan aikaa jää myös kurssikavereiden kanssa jutteluun ja asioiden hahmottamiseen
4) Kursseilta saat oikeasti hyviä käytännön neuvoja

Mutta jos joku jääräpää haluaa tehdä asiat vaikeasti ilman valmennuskurssia vain siksi, että se on hyvin pienen vähemmistön mukaan mahdollista niin antaa mennä vaan. Toisilla rahatilanne ei tietenkään anna periksi, mutta sille ei taasen voi mitään.

Lue lisää

Se etten koe sisäänpääsyn ilman valmennuskurssia olevan mitenkään ihmeellistä, ei tarkoita, etteikö se vaatisi aivan samalla tavoin kovaa työtä ja hyvää itsekuria. Ihan tavallinen kuolevainen minäkin olen ja luin ja hikoilin pääsykoekirjojen ääressä kuin kuka tahansa muu. Minulla ei ollut mitään pohjatietoja oikeudellisista kysymyksistä, eikä ikää ja (työ)kokemusta juuri ole. Omakohtaisesti ei siis ole kyse "ekalla kerralla lukematta sisään"-tapauksesta, ja uskallan väittää, että tuskin on kovin monella muullakaan ilman valmennuskurssia päässeestä.

Varmasti kurssilta saa hyvin vertaistukea ja toisaalta se nostaa myös kilpailuhenkeä, mutta edelleenkään kukaan muu ei sinua voi pistää oleellista sisältöä ymmärtämään. Toki joku toinen voi avata vaikeita asioita, mutta ei se mikään tae ole sille, että itse ymmärtäisit ne. Ei kukaan muu voi ymmärtää olennaista sisältöä puolestasi. Missään vaiheessa en ole väittänyt, että pääsykoerupeama olisi kaikkien hallittavissa, mutta ei se ole sitä myöskään vaikka kaikki kävisivät valmennuskurssin. Suurin osa kurssin käyneistäkin karsiutuu pois, jolloin valmennuskurssi ei kerro mitään omasta välttämättömyydestään, vaan sisäänpääsyä selittävät muut tekijät. Jos kuitenkin käytännössä lähes kaikki oikikseen tosissaan hakevat kurssin käyvät, niin helppohan se on alkaa satuilla kurssin välttämättömyydestä, vaikka se ei millään tavoin selitä kuka sisään pääsee ja kuka ei.

Valmennuskurssilla ei voi ostaa itselleen sisäänpääsyä tai mitenkään taata sitä. Myös yliopiston virallinen kanta on, ettei se millään tavoin sitoudu valmennuskursseihin. Joten kyllä Suomessa pääsee opiskelemaan ihan omilla ansioillaan. Se että purematta nielee kaikki väitteet ja yleisen vauhkoamisen valmennuskurssien välttämättömyydestä kertoo lähinnä jonkinlaisesta arvostelukyvyn puutteesta.

.......... kirjoitti:

Se etten koe sisäänpääsyn ilman valmennuskurssia olevan mitenkään ihmeellistä, ei tarkoita, etteikö se vaatisi aivan samalla tavoin kovaa työtä ja hyvää itsekuria. Ihan tavallinen kuolevainen minäkin olen ja luin ja hikoilin pääsykoekirjojen ääressä kuin kuka tahansa muu. Minulla ei ollut mitään pohjatietoja oikeudellisista kysymyksistä, eikä ikää ja (työ)kokemusta juuri ole. Omakohtaisesti ei siis ole kyse "ekalla kerralla lukematta sisään"-tapauksesta, ja uskallan väittää, että tuskin on kovin monella muullakaan ilman valmennuskurssia päässeestä.

Varmasti kurssilta saa hyvin vertaistukea ja toisaalta se nostaa myös kilpailuhenkeä, mutta edelleenkään kukaan muu ei sinua voi pistää oleellista sisältöä ymmärtämään. Toki joku toinen voi avata vaikeita asioita, mutta ei se mikään tae ole sille, että itse ymmärtäisit ne. Ei kukaan muu voi ymmärtää olennaista sisältöä puolestasi. Missään vaiheessa en ole väittänyt, että pääsykoerupeama olisi kaikkien hallittavissa, mutta ei se ole sitä myöskään vaikka kaikki kävisivät valmennuskurssin. Suurin osa kurssin käyneistäkin karsiutuu pois, jolloin valmennuskurssi ei kerro mitään omasta välttämättömyydestään, vaan sisäänpääsyä selittävät muut tekijät. Jos kuitenkin käytännössä lähes kaikki oikikseen tosissaan hakevat kurssin käyvät, niin helppohan se on alkaa satuilla kurssin välttämättömyydestä, vaikka se ei millään tavoin selitä kuka sisään pääsee ja kuka ei.

Valmennuskurssilla ei voi ostaa itselleen sisäänpääsyä tai mitenkään taata sitä. Myös yliopiston virallinen kanta on, ettei se millään tavoin sitoudu valmennuskursseihin. Joten kyllä Suomessa pääsee opiskelemaan ihan omilla ansioillaan. Se että purematta nielee kaikki väitteet ja yleisen vauhkoamisen valmennuskurssien välttämättömyydestä kertoo lähinnä jonkinlaisesta arvostelukyvyn puutteesta.

Lue lisää

Samanlaisia ajatuksia oli mullakin vielä joku aika sitten, olen yliopistoja käynyt ja työelämää nähnyt eikä mikään lakiteksti ole vaikeaa luettavaa minulle. Useita alan teoksia luettu ammatinkin puolesta. Mutta ei. Ei riittänyt kova usko itseen ja tahto olla paras, muutaman pisteen päässä killuttiin sadan muun joukossa. Tajusin jossain vaiheessa lukemista, etten muista ulkoa lukemaani ja että vastausalueet tulevat todennäköisesti olemaan todella laajoja tai pikkutarkkoja kirjallisuuden sisältö huomioonottaen. Hain viime keväänä. Menetin uskon itseeni, kun huomasin suuret aukot osaamisessani.

Huomaan lukemastani, että olet tosissasi. Kun ensi keväänä jumppaat aivojasi kirjallisuuden parissa niin muista tämä: älä menetä uskoasi. Itse menetin uskon siinä vaiheessa, kun tajusin valmennuskurssilaisten jo osaavan ulkoa tekstit ja kuulin muutaman viikon lukujen jälkeen parhaiden vetävän jo sellaisia pistemääriä välikokeista, joilla olisi päässyt oikikseen suoraan. Näitä asioita ei kannata miettiä ollenkaan, vaan keskittyä omaan tekemiseensä.