että nuoruus ja tavallaan elämä meni tyhjään? Olis ollu jotain ihan muuta mihin olisit elämäs halunnut käyttää mutta et vaan tehny niin. Sisällä riipivä tunne aina ja tuskin häviää ennen kuin delaa.
Oks ketää muita kohtalotovereita
joista tuntuu
5308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän noita kohtalotovereita löydy Suomesta muutama miljoona, ja maailmalta eräitä miljardeja, tuo ilmiö kun on olennainen osa elämää. Elämän paras aika menee tilapäisratkaisujen varassa, elämän alkamista odotellessa. Sitten yhtenä päivänä tajuat, että elämä on kutakuinkin takana, ja galsa skrubu ammottaa edessä ja tulet kysyneeksi itseltäsi; "Tässäkö se nyt sitten oli, se elämä? Oli kyllä vähän ylimainostettu juttu." Tuollaista sanotaan eksistentiaaliseksi ahdistukseksi.
Sen jälkeen kun lopetin kofeiinin käytön, ja myrkytys alkoi parantua, en ole pähkäillyt pahoja, mieli on nyt alkanut pysyä positiivisena taas, niin kuin hamassa nuoruudessa ja nautin elämästä ihan sikana päivä kerrallaan.
no minä en käytä oikeestaan mitään päihteitä (lukuun ottamatta muutamaa lääkettä). eli siis kofeiinia en kun se aiheuttaa ahdistusta muutenkin, en alkoa koska kyllästyin. nikotiinipurkkaa syön jatkuvasti.
Minulla ainoa päihde on tupakki, siitä en ole vielä päässyt eroon. Ootkos muuten kokeillut E-Epaa, karnosiinia sun muita lisiä, minulla ne auttoivat selkeästi mielialaan jo silloin, kun vielä join kahvia tyhmyyksissäni?
kokeilin huvikseni 5 kk ajan e-epaa ja karnosiinia. en huomannu juuri mitään vaikutusta. tai siis, nyt kun en ole syönyt niitä niin eipä huomaa mitään eroa. ne on kai humpuukia.
Kyllä tuo tuttua on. Olis valinnut toisen ammatin esimerkiks. Ja niitä muita vääriä valintoja löytää vaikka kuinka kun oikeen miettii.