Aaamulehdessä prof. Kumelius pohtii Median valtaa ja toteaa sen olevan useimmiten lyhytjänteistä ja keskittyvän moralismiin. Hän varottaa, ettei Median kriittisyys saa perustua yksipuolisesti päätöksenteosta etääntyvälle moraalistiselle väännölle.
Tärkeä havainto. Moralismi saa aina kaikupohjaa "kansan syvistä riveistä" ja sen auvossa on helppo päivää paistatella. Moralismi on nykyMediasta puhuttaessa tosin kovin ylväs ja liioitteleva ilmaus. Oikeastaan pitäisi käyttää termiä "siunailija".
Vanhassa maalaismaisemassa nuoruutensa viettäneet muistavat kylän "annakaisan", jonka sisääntulo tupaan käynnisti välittömästi kahvipannun tulellepanon. Värikkään vivahdekkaasti tämä "annakaisa" uutisoi kylän ja lähiseudun "uutiset". ja mikä "voi harranjestas" ja "herrasiunatkoon" -uutisvyöry täyttikään tuvan. Ja kun "annakaisaa" vähän vauhditti myötäsukaisilla "herranjestas" -välihuudoilla, niin jutut vaan enenivät ja suurimmatkin salaisuudet avautuivat. Lopulta päästiin spekulaatiotasolle, jolla käsiteltiin niin lähiseudun riiustelut sekä isäntäin että talollisten poikien ryyppäämiset, kylän muiden talojen taloudelliset huolet, mahdollinen raskaustilanne sekävaihtoehdot sen aiheuttajista jne. Kunnes "annakaisa" kokosi hynttyynsä ja jatkoi matkaansa seuraavaan taloon, jossa saattoi muun lisäksi käsitellä myös äsköisen kahvittajansa asioita.
Maaseudultakin "annakaisat" ovat huvenneet eikä niitä kaupungeissa ole vastaavassa määrin ehkä ollutkaan. Tilalle on tullut Media. Se kertoo nämä "voiherranjestas ja herrasiunatkoon" -jutut ja yltää niissä kutakuinkin "annakaisan" tasolle. Ei se "annakaisakaan" kyennyt kovin syvälliseen ja monipuoliseen asioiden tarkasteluun ja harvoin todellisissa tosielämän päätöstilanteissa hänen "uutisillaan" oli käyttöarvoa. Kumminkin "annakaisa" oli kylässä tärkeä uutisointiväline. Hänkään ei yleensä paljastanut tietolähteitään, josko niitä aina olikaan.
Tärkeä havainto. Moralismi saa aina kaikupohjaa "kansan syvistä riveistä" ja sen auvossa on helppo päivää paistatella. Moralismi on nykyMediasta puhuttaessa tosin kovin ylväs ja liioitteleva ilmaus. Oikeastaan pitäisi käyttää termiä "siunailija".
Vanhassa maalaismaisemassa nuoruutensa viettäneet muistavat kylän "annakaisan", jonka sisääntulo tupaan käynnisti välittömästi kahvipannun tulellepanon. Värikkään vivahdekkaasti tämä "annakaisa" uutisoi kylän ja lähiseudun "uutiset". ja mikä "voi harranjestas" ja "herrasiunatkoon" -uutisvyöry täyttikään tuvan. Ja kun "annakaisaa" vähän vauhditti myötäsukaisilla "herranjestas" -välihuudoilla, niin jutut vaan enenivät ja suurimmatkin salaisuudet avautuivat. Lopulta päästiin spekulaatiotasolle, jolla käsiteltiin niin lähiseudun riiustelut sekä isäntäin että talollisten poikien ryyppäämiset, kylän muiden talojen taloudelliset huolet, mahdollinen raskaustilanne sekävaihtoehdot sen aiheuttajista jne. Kunnes "annakaisa" kokosi hynttyynsä ja jatkoi matkaansa seuraavaan taloon, jossa saattoi muun lisäksi käsitellä myös äsköisen kahvittajansa asioita.
Maaseudultakin "annakaisat" ovat huvenneet eikä niitä kaupungeissa ole vastaavassa määrin ehkä ollutkaan. Tilalle on tullut Media. Se kertoo nämä "voiherranjestas ja herrasiunatkoon" -jutut ja yltää niissä kutakuinkin "annakaisan" tasolle. Ei se "annakaisakaan" kyennyt kovin syvälliseen ja monipuoliseen asioiden tarkasteluun ja harvoin todellisissa tosielämän päätöstilanteissa hänen "uutisillaan" oli käyttöarvoa. Kumminkin "annakaisa" oli kylässä tärkeä uutisointiväline. Hänkään ei yleensä paljastanut tietolähteitään, josko niitä aina olikaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on Kunelius ei Kumelius ja media taas kirjoitetaan tunnetusti pienellä alkukirjaimella. Tässä ainoat huomiot, joita tavallisella järjenjuoksulla varustettu voi tehdä ko. sekavasta ja tolkuttoman epäasiantuntevasta jorinasta.
Kyllä Media tässä yhteydessä täytyy kirjoittaa isolla alkukirjaimella ja annakaisa pienellä. Olettamuksesi "tavallisella järjenjuoksulla" saattaa olla osaltasi yliarvioinnin tulosta.
Kunnollisia vanhan ajan kylätietotoimistoja, "annakaisoja", ei juurikaan enää ole. He vaihtuivat jo ajat sitten kyläpubien aikamiespoikiin, jotka oluen voimalla ovat jo pitkään huolehtineet kylän ja lähiseudun paikallisesta tiedonvälistyksestä ja juoruista. Lahjakkaimmat ja ahkerimmat yksilöt saivat luovilla havinnoillaan ja ideoillaan oiken maakunnallistakin kuuluisuutta. Nyttemmin tämäkin kulttuuriala kuuluu kuihtuneen. Voimatko lienevät taantuneenja kyläpubit harvenneet? Vai onkohan tehtävä ulkoistettu nykyajan laatumedialle siirtämällä tämänkin kultturitehtävä ammattilaisten hoteisiin. Ilmiö lienee osa katoavaa kansanperinnettä ja siirtymistä uuteen kaupunkikulttuuriin, jossa kaikkea voi ostaa.