Onkos tällä palstalla anorektikoita, joiden sairaus on alkanut vasta parinkympin iässä tai sen jälkeen? Jos on, mikä tähän on johtanut tai mistä/miten sairaus alkoi?
Epäilen vain ystävälläni anoreksiaa, hänellä on tosiaan ollut sairaus jo 16-vuotiaana, mutta nyt sairaus näyttää kolkuttelevan jälleen pääkopan ovella. Tästä aloin miettimään, onko mahdollista tai ollenkaan tavallista, että sairaus alkaisi ENSIMMÄISTÄ KERTAA (ei koskaan ennen syömishäiriötä) vasta parinkymmenen ikävuoden jälkeen?
Kiitän asiallisista ja aiheessa pysyttelevistä vastauksista, ja toivottelen hyvää joulua.
Epäilen vain ystävälläni anoreksiaa, hänellä on tosiaan ollut sairaus jo 16-vuotiaana, mutta nyt sairaus näyttää kolkuttelevan jälleen pääkopan ovella. Tästä aloin miettimään, onko mahdollista tai ollenkaan tavallista, että sairaus alkaisi ENSIMMÄISTÄ KERTAA (ei koskaan ennen syömishäiriötä) vasta parinkymmenen ikävuoden jälkeen?
Kiitän asiallisista ja aiheessa pysyttelevistä vastauksista, ja toivottelen hyvää joulua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta miksipäs ei ? kyllä mun mielestä syömishäiriö on yleistä ihan nuorilla, sekä nuorilla naisilla ( jopa vanhemmillakin ) :o
Tiedän, että yleistä on, mutta mahtaako olla paljoakaan sellaisia anorektikoita, joiden sairaus olisi astunut elämään ihka ensimmäistä kertaa vasta teini-iän jälkeen? Sellaisia rektikoita tiedän paljon, joiden sairaus on jatkunut päälle parinkympin ikään, mutten sellaisia, joilla ei olisi aikaisempaa syömishäiriöhistoriaa ja sitten vasta parinkymmenen elinvuoden jälkeen puhkeaisi kyseinen mielenhäiriö.
Eli siis jos syömishäiriö on tai tulee tullakseen myöhemmillä ikävaiheilla, onko pitänyt olla oireilua tai jotain häiriötä jo alle kahdenkympin iässä?
Ite olen sairastunut lähempänä 30 ikävuotta kun 20. On se mahdollista mutta tietenkin harvinaisempaa. Mulla on myös kaveri joka sairastui joskus parikymppisenä. Mun sairastumiseen vaikutti lapsuuden kokemukset jotka puhkesivat myöhemmin. Aloin vihata kunnolla itseäni. Mikään ei mennyt enää hyvin. Sairaalahoitoja takana jotain 11 kpl. Oon saaanut kaiken mahdollisen hoidon mitä voi saada. Vieläkin taistelen sairauden ja paranemisen ristiiriidassa. Luulen että nuorella paranemisennuste on parempi, huom luulen, en tiedä. On mahdollisuus aloittaa opiskelut ja suunnitella elämää eteenpäin. Tässä vaiheessa tuntuu että ei saa enää mistään kiinni.
Tsemppiä kaikille!
Ja tsemppiä sinulle!
Mietin tässä, olisiko anoreksian todennäköisin puhkeamisikä lähinnä rinnastettavissa siihen, että kun nuorena muitten ajatukset ja yleinen toisiin vertaaminen ja kaverien yms asettamat paineet olla tietyn (ei oman) lainen, ovat niin suuret... Lisäksi yleinen ajatusmaailman ei-vielä-kokonaan-kehittyneisyys vaikuttaa myöskin varmasti moisten johtopäätösten syntyyn, että "minä olen lihava ja läski" "kaverit on kauniita ja laihoja ja pojat tykkää niistä" "naamaani en voi muuttaa, mutta kroppaani voin" --> "laihdutan"
Toki siis anoreksia voi alkaa, ja luulisin alkavan rankemmin, muistakin kuin ulkonäöllisistä syistä, mutta melkeinpä suhteuttaisin anoreksian todennäköisimmän alkamisajankohdan nuoren ihmisen kehittymättömään ajatusmaailmaan tai sen mustavalkoisuuteen.