MInulla on meneillään ensimmäinen raskaus rv13 3. Olen oksennellut rajusti 7 viikkoa, joista olen ollut sairaslomalla kohta 4 viikkoa kun juuri mikään ei ole pysynyt sisällä.. Nyt olo on hieman helpottunut oksentelun suhteen ja jäljellä on vain kova väsymys ja uupumus..
Makaan kaikki päivät sängyssä tai sohvalla eikä energiaa yksinkertaisesti ole nyt mihinkään muuhun. Hyväksyn asian ja kuuntelen itseäni enkä vaadi itseltäni mitään muuta kuin lepoa.
Raivostuttaa ihmisten selittely siitä kuinka paljon tai vähän ovat olleet sairaslomalla ja "voi kun harmittaa nyt tämä 4pv sairasloma ja mitähän työkaverit ajattelee", vaikka oikeasti voidaan todella huonosti.
Onko tämä jokin hyvän kansalaisen mitta, kuinka pitkään voidaan olla töissä vaikka pää kainalossa ilman sairaslomaa? ja miksi ihmisillä ylipäätään on mielipiteitä muiden sairaslomista?
Tiedän, että on olemassa paljon heitä, jolla ei ole vaihtoehtoja ja ovat töissä ja elättävät perheensä uupumuksesta huolimatta.
7 vuotta olen ollut eri työpaikoissa ja muuttnut ympäriinsä, että nyt on se hetki kun aion kerätä voimia kotona ihan siihen asti, että voin hyvin. Olkoon työkaverini mitä mieltä tahansa.
Paljon jaksamisia teille muille masennuksen ja uupumuksen keskellä, joilla vielä lapset, koti ja taloudellinen vastuu kannettavana.
Makaan kaikki päivät sängyssä tai sohvalla eikä energiaa yksinkertaisesti ole nyt mihinkään muuhun. Hyväksyn asian ja kuuntelen itseäni enkä vaadi itseltäni mitään muuta kuin lepoa.
Raivostuttaa ihmisten selittely siitä kuinka paljon tai vähän ovat olleet sairaslomalla ja "voi kun harmittaa nyt tämä 4pv sairasloma ja mitähän työkaverit ajattelee", vaikka oikeasti voidaan todella huonosti.
Onko tämä jokin hyvän kansalaisen mitta, kuinka pitkään voidaan olla töissä vaikka pää kainalossa ilman sairaslomaa? ja miksi ihmisillä ylipäätään on mielipiteitä muiden sairaslomista?
Tiedän, että on olemassa paljon heitä, jolla ei ole vaihtoehtoja ja ovat töissä ja elättävät perheensä uupumuksesta huolimatta.
7 vuotta olen ollut eri työpaikoissa ja muuttnut ympäriinsä, että nyt on se hetki kun aion kerätä voimia kotona ihan siihen asti, että voin hyvin. Olkoon työkaverini mitä mieltä tahansa.
Paljon jaksamisia teille muille masennuksen ja uupumuksen keskellä, joilla vielä lapset, koti ja taloudellinen vastuu kannettavana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sairasloman tarvetta voi kukaan verrata keskenään, jokainen raskaus on erilainen ja samoin toisella voimat riittää sinnitellä pidempään kuin toisella. Tosin mielestäni ei ole mitään järkeä väkisin sinnitellä töissä jos oikeasti ei ole työkunnossa. Työpaikallani on eräs toinen myös raskaana ja ollut koko raskauden ajan sairaslomalla eikä takaisin ole tulossa ennen äitiyslomaa. Itselläni on nyt ensimmäinen "pidempi" sairasloma menossa, puolitoista viikkoa yritän selkää lepuuttaa jotta voisi vielä viimeisen kuukauden olla töissä ennen äitiyslomalle jäämistä (nyt siis rv 30). Tätä ennen olen ollut joskus päivän tai pari pois, mutta mielestäni tosi hyvin jaksanut. Jos nyt tästä ei selkä yhtään parane niin en pode huonoa omatuntoa vaikka joutuisinkin hakemaan lisää sairaslomaa, jokainen tietää itse oman jaksamisensa enkä itse ainakaan aio väkisin tehdä enempää kuin mihin tunnen kykeneväni.
vaikka itse lopetin työt jo alkuraskaudessa, en siksi että olisin voinut pahoin tms. Mutta työ oli fyysisesti liian raskasta, selkäkipuja minulla oli.. Todella pahojakin. Joten päädyin jäämään pois töistä, koska työni olisi muutenkin loppuneet määräaikaisuuden vuoksi vajaa kk lopputilistäni.
Mutta ne viikot, jotka vielä olin töissä alkuraskaudessa, olivat aivan kauheita. En kyennyt tekemään lähes mitään, ja en maininnut raskaudestani kenellekään töissä (no parille läheisemmälle työkaverille), joten jouduin tekemään samat hommat kuin muutkin. Mm. mättämään karkkilaatikoita (25-30 kg) sen 8 h, taikka työntelemään 400 kg karkkiaihioita (toki pyörien kanssa), tai 150 kg rullakoita.. Olin aina aivan poikki työpäivän päätteeksi.
Olin myös sairaslomalla usein noina aikoina, mutta en selkäkipujen tai muun väsymyksen takia, mutta minulla oli ihottumaa.. Tämä oli syy, kuitenkin kun elintarviketyöläinen olin.
Mutta tuossa olet täysin oikeassa, jos ihminen on oikeasti kipeä niin antaa olla! Ei se kuulu kenellekään muulle, ja on typerää rueta oman työkiireen lomassa miettimään no että miksi se nyt on saikulla jne.. Tiedän kyllä mistä puhut, meillä oli töissä juuri tällaisia ihmisiä, ketkä eivät muuta osanneet kuin miettiä mitä muut tekevät ja miten menevät.
Mutta sinulle toivon kaikke hyvää, ja ennenkaikkea jaksamista! Ja aina kannattaa mielummin mennä lepäämään kotiin, kuin tarkoituksella uuvuttaa itsensä. Se ei ole sinulle, eikä kasvavalle vauvallesi hyväksi.
Tsemppiä!
Väsymys on ihan normaali alkuraskauden oire. Toki sen äärimuodot ja vielä yhditettynä pahoinvointiin on ihan oikea sairasloman peruste. Mutta nyt kun pahoinvointikin alkaa hellittää, ala ihmeessä kuntouttaa itseäsi, sillä pelkkä "makaaminen" vain ruokkii väsymyksen kierrettä.
En tarkoita että itsestään pitäisi heti etsiä pakolla mitään sisäistä supermiestä, vaan ala rytmittää päivääsi lähemmäs normaali rytmiä. Herätys viimeistään 8 aikaan. Päivävaatteet päälle ja aamupesut ja aamiainen. Päivän mittaan ainakin pieni ulkoilulenkki (mielummin vaikka kaksi). 15minuttia riittää ihan hyvin aluksi kestoksi, tämä saa veren kiertämään ja ulkoilu piristää muutenkin. Tee päivänaikana muutamaan otteeseen pieniä kotitöitä, tyyliin 10 min hommia ja sitten taas sohvalle. Sitten taas illalla 10 kieppeillä hampaanpesut ja nukkumaan. Pikkuhiljaa huomaat, että vointi paranee ja töihinpaluukin voi alkaa tulla mieleen, luultavasti et ole elämäsi kunnossa, mutta kuitenkin elävien kirjoissa.
Sairaslomasta ei kannata kantaa huonoa omatuntoa, jos kunto ei töissä olemiseen riitä niin parempi olla kotona kuin nuokkua töissä toisten haittoina. Toisaalta ei omaa pahaaoloa kannata ruokkia, vaan keskittyä pitämään huolta itsestään.
Minä sain kaksi viikkoa sairauslomaa kivuliaiden supistusten takia ja yritän juuri palailla töihin. Minulla on vasta viikko 24 menossa ja tilanne tuntui siitä syystä tosi harmilliselta, kun minulla on normaalisti tosi vähän poissaoloja ja jostain syystä tunnen aina syyllisyyttä, vaikka olisi mikä tauti päällä enkä tosiaankaan haluaisi olla koko loppuraskautta pois töistä ellei ole kyse jostain todella vakavasta. Meillä on selkeästi niin, että jos joku on poissa, muut tekevät hänen työnsä ja joutuvat ottamaan myös hänen iltavuoronsa ja minun on mahdoton olla tuntematta syyllisyyttä siitä. Lääkäri jätti minun päätettäväkseni, palaanko töihin. No, tietysti minä palasin, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jäädä kotiin. Tämä on minun ensimmäinen raskauteni, joten en olisi itse halunnut päättää tuollaista asiaa, josta en paljoa ymmärrä. Kohdunsuu on vähän pehmentynyt, mutta ei lyhentynyt. Kerroin lääkärille, että kivut hellittivät sairausloman aikana, mutta ovat näköjään heti palailemassa takaisin. Lääkäri sanoi, että jos kivut palaavat, sitten pitää herkästi soittaa neuvolaan. Ehkä tässä joutuu vielä palaamaan kotiin. Viihdyn kyllä kotona erinomaisesti, mutta se on tosiasia, että kunto rapistuu hirmuista vauhtia, jos vaan makailee sohvalla, touhuaa jotain pientä ja käpsyttelee välillä etanavauhtia lähikauppaan (normaali kävelyvauhti aiheuttaa supistuksia). Tuon kahden viikon sairausloman jälkeen minua huimaa ja heikottaa tosi helposti, vaikka semmoista ei ollut ennen sairauslomaa (verenpaine on aina matala, joten saattaa liittyä siihen). Olen aivan varma, että työelämä kohentaisi kuntoa (teen toimistotyötä, jonka ei pitäisi olla liian raskasta), mutta kun en tiedä niitä rajoja, että milloin olisi parempi olla kotona. Harmillista tämmöinen:/
Susaim kirjoituksesi olisi voinut olla melkein minun tekstiäni.
Itseni väsytin töissä liikaa, enkä uskonut mieheni kehoituksia mennä lääkäriin. Työpäivän jälkeen olin väsynyt, kiukkuinen ja aina särkipäätä sekä vatsaa. Sitten viikot 25 6 jäin töistä pois, kun supisteli, olin ihan puhki, lantiota koski. Olin reilut 2viikkoa kotona ja supistukset lantiokivut hellittivät. Rauhallisesti oli silti otettava, olo tuntui jo ihan hyvältä muuten.
Palasin töihin.... töissä tulinkin huonovointisesti, eikä olo helpottunut levolla ja syömisellä. Lopulta olin pyörtyä, onneksi kerkesin istumaan. Äitipolin kautta kotiin. Kävin työterveydessä, jossa kirjottivat sairaslomaa 2viikkoa. Pitäisi lepäillä, ulkoilla ja syödä.
Huimausta ja päänsärkyä on ollut läpi raskauden ja vointi vaan huonontunut. Toki on hyviäkin päiviä ollut, mutta vähemmän. Nyt pyörrytys on lähes päivittäistä, eli kotona täytyy olla ja rauhallisesti yrittää puuhailla. Ei kyllä paljon jaksakkaan.
Oma työnantajani suhtautuminen oli hyvin nihkeää ja VÄHÄTTELEVÄÄ. Eipä ole kauhean hyvämieli senkään takia olla kotona. Onneksi ensiviikolla on neuvola, jotta pääsee juttelmaan asiasta ammattilaisen kanssa. Toki palaan vielä työhön, jos voin hyvin (rahalle kun olisi nyt käyttöä!), enkä tiedä uskaltaisinko edes jäädä enään kotiin. Onneksi kauaan ei tarvitse enään jaksaa, kun äitiysloma alkaa.
Mutta nautitaan joulun odotuksesta :) JAKSUJA KAIKILLE ÄIDEILLE JA VAUVOILLE
Täällä kans yks sairaslomalainen... Rv 17 ja selkä/lantiokivut vaivaa. Selkäongelmia ollut 2,5v muutenkin, alkuvuodesta sain reumadiagnoosin ja siihen lääkityksen. Kun vaivat rauhoittuivat, aloimme vauvan yritykseen joka oli ollut suunnitelmissa jo pitkään. Sairaslomien pituuksista en jaksa välittää, nyt on kuitenkin etusijalla oma ja vauvan hyvinvointi. Aikaisemmin (ennen raskautta) kyllä sinnittelin töissä kipujenkin kanssa, mikä ei ollut kyllä ollenkaan fiksua (näin jälkiviisaana todeten). Tulehdus ei oikein koskaan päässyt paranemaan ja kipukierre paheni.
Nyt muutama viikko sitten alkoi selkä vaivata enemmän ja ei sitä kovin kauaa jaksa huonosti nukuttujen öiden jälkeen raskasta työtä tehdä. Ja nyt tuntuu että kivut vain pahenevat vaikka ei tekisi yhtikäs mitään. Käveleminen onnistuu aamupäivästä ja jos ei kovin pitkää lenkkiä tee. Istuminen kovalla alustalla kyllä menee, mutta autoa ja pehmeitä esim. sohvia on pakko välttää. Iltaa kohti kivut pahenee teki mitä hyvänsä.Nukkumisesta on turha haaveillakaan... itkua pusertaen pääsee jotenkuten vaakatasoon, mutta joka hemmetin asennossa sattuu. Panadol ei auta yhtikäs mitään ja yhdenlainen tukivyö löytyy myös mutta ei apua. Ei kai se auta kun kiropraktikolle tai jonnekkin yrittää päästä. Toukokuuhun vielä piiiiitkä aika. Tiedossa kyllä oli että 60% selkärankareumapotilaista tilanne pahenee raskauden aikana, toivoin vain että oisin kuulunut siihen 40 prossaan...