Isäni on kuollut jo aiemmin ja hänen vanhempansa (isovanhempani) tämän jälkeen. Olemme siis sisaruksineni isovanhempieni kuolinpesän osakkaita isäni sijasta.
Myöhemmin kuolleen isovanhemman perunkirjoitus oli järjestetty niin, että sisarukseni ei saanut tietoa asiasta vasta kun tilaisuutta edellisenä yönä matkalla olon takia. Kovasti tähdennettiin myös, että turha sinne on pitkästä matkasta tulla.
Sedät ja tädit siellä kuitenkin olivat ja myöhemmin ilmeni, että samalla oli isovanhempien kiinteistöä tyhjennetty.
Kiinteistössä pidettiin kokous, jossa ehdotettiin, että jokainen saa viedä, mitä on tuonut (eipä meillä ole mitään hajua, mitä kukakin on tuonut meidän ollessa lapsia). Talo vaikutti aika tyhjennetyltä; mm. korut ja valokuvat oli viety. Osakkaan vaimo oli kuulemma vienyt tuomansa korun. Valokuvat oli kuulemma viety turvaan ja niitä luvattiin nähtäväksi, kerroin halustani teettää haluamistani kuvista itselleni kopiot. Käynnin saldona oli isäni omakustantaisesti tekemiä käsitöitä ja 6kpl hopealusikoita sekä lupaus kampauspöydästä (joka ei mahtunut heti kyytiin). Sedät ja tädit halusivat ottaa joitakin huonekaluja. Yksittäisten tavaroiden kohtalosta kysyttäessä oli havaittavissa hermostuminen ja asian kääntäminen muuhun tai "eihän me raaskita sitä teille antaa".
Kiinteistö meni kaupaksi irtaimistoineen. Ostaja (yksinäinen mies) halusi kuulemma kampauspöydänkin?! Tosin asiaa hoitanut setä ilmoitti, että ostajan kanssa on sovittu, että hän/(me) voi vielä hakea kiinteistöstä tavaroita, joita ostaja ei tarvitse.
Kauppojen jälkeen on ehdotettu, että varoja pitäisi jättää myydystä kiinteistöstä tuleviin kuluihin, haudanhoitokuluihin ja maksaa kuolinpesän hoitajalle (yksi osakkaista) kuluja perunkirjoituksiin ajamisesta lähtien (hän on kuitenkin vienyt irtaimistoa kiinteistöstä). Ehdotettu on myös kokousta, jossa jakokirja allekirjoitettaisiin. Ehdotin jakokirjaehdotelman laatimista ja tulevien kulujen selvittämistä, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin. Syvä hiljaisuus on laskeutunut, kenestäkään ei ole enää kuulunut mitään.
Onko kaikilla kuolinpesän osakkailla oikeus vainajien tilitapahtumien näkemiseen ja miten ne saisi nähtäväksi?
Mistäköhän saisi selvitettyä myydystä kiinteistöstä vielä tulevia kuluja?
Mielestäni minua sisaruksineni kohdellaan todella huonosti kuin ulkopuolisia. Mitä tehdä asian kanssa? Kyse ei ole edes siitä, että olisimme mitenkään erityisen "otollaan", minun on vain todella vaikea sulattaa noin huonoa ja epäreilua kohtelua.
Myöhemmin kuolleen isovanhemman perunkirjoitus oli järjestetty niin, että sisarukseni ei saanut tietoa asiasta vasta kun tilaisuutta edellisenä yönä matkalla olon takia. Kovasti tähdennettiin myös, että turha sinne on pitkästä matkasta tulla.
Sedät ja tädit siellä kuitenkin olivat ja myöhemmin ilmeni, että samalla oli isovanhempien kiinteistöä tyhjennetty.
Kiinteistössä pidettiin kokous, jossa ehdotettiin, että jokainen saa viedä, mitä on tuonut (eipä meillä ole mitään hajua, mitä kukakin on tuonut meidän ollessa lapsia). Talo vaikutti aika tyhjennetyltä; mm. korut ja valokuvat oli viety. Osakkaan vaimo oli kuulemma vienyt tuomansa korun. Valokuvat oli kuulemma viety turvaan ja niitä luvattiin nähtäväksi, kerroin halustani teettää haluamistani kuvista itselleni kopiot. Käynnin saldona oli isäni omakustantaisesti tekemiä käsitöitä ja 6kpl hopealusikoita sekä lupaus kampauspöydästä (joka ei mahtunut heti kyytiin). Sedät ja tädit halusivat ottaa joitakin huonekaluja. Yksittäisten tavaroiden kohtalosta kysyttäessä oli havaittavissa hermostuminen ja asian kääntäminen muuhun tai "eihän me raaskita sitä teille antaa".
Kiinteistö meni kaupaksi irtaimistoineen. Ostaja (yksinäinen mies) halusi kuulemma kampauspöydänkin?! Tosin asiaa hoitanut setä ilmoitti, että ostajan kanssa on sovittu, että hän/(me) voi vielä hakea kiinteistöstä tavaroita, joita ostaja ei tarvitse.
Kauppojen jälkeen on ehdotettu, että varoja pitäisi jättää myydystä kiinteistöstä tuleviin kuluihin, haudanhoitokuluihin ja maksaa kuolinpesän hoitajalle (yksi osakkaista) kuluja perunkirjoituksiin ajamisesta lähtien (hän on kuitenkin vienyt irtaimistoa kiinteistöstä). Ehdotettu on myös kokousta, jossa jakokirja allekirjoitettaisiin. Ehdotin jakokirjaehdotelman laatimista ja tulevien kulujen selvittämistä, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin. Syvä hiljaisuus on laskeutunut, kenestäkään ei ole enää kuulunut mitään.
Onko kaikilla kuolinpesän osakkailla oikeus vainajien tilitapahtumien näkemiseen ja miten ne saisi nähtäväksi?
Mistäköhän saisi selvitettyä myydystä kiinteistöstä vielä tulevia kuluja?
Mielestäni minua sisaruksineni kohdellaan todella huonosti kuin ulkopuolisia. Mitä tehdä asian kanssa? Kyse ei ole edes siitä, että olisimme mitenkään erityisen "otollaan", minun on vain todella vaikea sulattaa noin huonoa ja epäreilua kohtelua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et maininnut millaisen valtakirjan olet sisaresi kanssa sedille antanut tai mihin olet nimesi hutaissut.
Kysyt: "Onko kaikilla kuolinpesän osakkailla oikeus vainajien tilitapahtumien näkemiseen ja miten ne saisi nähtäväksi?"
Kyllä on kuolinpäivän jälkeiseltä ajalta ja ne saat perukirjan esittämällä ko. pankin konttorista uskoakseni omalta paikkakunnaltasi.
"Mistäköhän saisi selvitettyä myydystä kiinteistöstä vielä tulevia kuluja?"
Kauppakirjassa on ehkä sovittu miten kulut (verot, sähkö, vesi tms) menevät myyjän/ostajan välillä.
"Mielestäni minua sisaruksineni kohdellaan todella huonosti kuin ulkopuolisia. Mitä tehdä asian kanssa?"
Tyypillinen tilanne tätien ja setien lapsuuskodin selvittelyissä edesmenneen osakkaan lasten kannalta.
Ellette ole antanut valtuutuksia, niin pesä on lain mukaan osakkaiden yhteishallinnossa ja kaikki toimenpiteet pitää tehdä yhteisillä päätöksillä, ei siis enemmistö tai vain paikalla olevien toimesta. Irtaintakaan ei olisi saanut viedä pesästä, mutta asiaan puuttuminen jälkikäteen poliisin avulla varkautena/kavaltamisena on raju toimi perillisten kesken ja näyttökin voi olla vaikea hankkia.
Talon myynnin en voi uskoa onnistuneen ilman, että olette valtuuttaneet jonkun tai olette itse allekirjoittaneet kaupan, joten siltä osin asia on ilmeisesti ohi kampauspöytännekin osalta.
Tolkutan edelleen, että ilman antamaanne valtuutusta perinnönjakoa ei voi tehdä ilman hyväksyntäänne. Ellette siis pääse yksimielisyyteen jaon tekemisestä, niin ennenpitkää te tai joku jakoa haluava osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän/-jakajan tekemään toimitusjaon. Prosessi on pitkä ja kalliskin, mutta kulut otetaan pesästä ennen perinnönjakoa, eli kaikki kärsivät osuuksiensa suhteessa.
Suosittelen, että halutessanne jakoa kerrotte asiallisesti muille osakkaille vaatimuksenne ja varmistutte, että he ymmärtävät viivyttelyn johtavan em. toimitusjakoon ja ehkä koko perinnön hupenemisen riitelyn pitkittämään toimitusjaon kustannuksiin. Pesän varojen loputtua hakija vastaa lisäkuluista, eli kovin köyhään pesään ei kannata toimitusjakoa organisoida.