Juuri äsken putosin korkealta. Havahduin taas kerran siihen, että vaikka asiat ovat alkaneet tuntumaan paremmilta niin minulla ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin itseni. Käytännössä elän vain itseäni varten, jos vanhempani ja muu perhe kuolisi niin luultavasti tappaisin itseni. Nyt se tuntuu vähän itsekkäältä. Olen käyttänyt n. kuukauden ssri lääkkeitä ja käynyt vähän alle kaksi kuukautta n. viikottain terapiassa. Olen 20-vuotias yliopisto-opiskelija.
Oikeita ystäviä ei löydy, koulusta hyvänpäiväntuttuja ja yksi jonka kanssa saattaa puhua kauemmin kuin 5 minuuttia - silloin harvemmin kun häntä näkee - mutta hänelläkin on oma piirinsä johon en kuulu.
Naisen kosketusta ja lämpöä ja siihen liittyvää tunnetta en ole myöskään saanut kokea. Se on yksi asia joka tuntuu todella pahalta.. Tekisi varmasti hyvää edes halata..
Terapiassa tuntuu, että asiat joita oikeasti haluaisin sanoa jäävät usein sanomatta ja 45minuuttia pyörii epäolennaisen parissa.
Toisaalta olen ollut omassa seurassani jo niin kauan, että tuntuu kuin en oikeasti kaipaisi mitään seuraa vaikka sitä haluaisinkin jossain määrin. En jaksa aina olla kiinnostunut kenestäkään/mistään eikä mikään muukaan asia tunnu missään.
En vain jaksaisi yhtään mitään nyt, tuntuu mahdottomalta urakalta kiivetä täältä kuopasta :'''
Oikeita ystäviä ei löydy, koulusta hyvänpäiväntuttuja ja yksi jonka kanssa saattaa puhua kauemmin kuin 5 minuuttia - silloin harvemmin kun häntä näkee - mutta hänelläkin on oma piirinsä johon en kuulu.
Naisen kosketusta ja lämpöä ja siihen liittyvää tunnetta en ole myöskään saanut kokea. Se on yksi asia joka tuntuu todella pahalta.. Tekisi varmasti hyvää edes halata..
Terapiassa tuntuu, että asiat joita oikeasti haluaisin sanoa jäävät usein sanomatta ja 45minuuttia pyörii epäolennaisen parissa.
Toisaalta olen ollut omassa seurassani jo niin kauan, että tuntuu kuin en oikeasti kaipaisi mitään seuraa vaikka sitä haluaisinkin jossain määrin. En jaksa aina olla kiinnostunut kenestäkään/mistään eikä mikään muukaan asia tunnu missään.
En vain jaksaisi yhtään mitään nyt, tuntuu mahdottomalta urakalta kiivetä täältä kuopasta :'''
Vastaukset 7
Vanhimmat
No poikaystävä kyllä löytyy, mutta muuten kovin samanlaista. Tiedän, että on kauhean väärin sanoa olevansa yksinäinen vaikka on sentään edes joku elämässä.
Mutta kun se mun yksinäisyys on suurelta osin sitä, että kun mulla on jotain sanottavaa, niin ei ketään kiinnosta, kukaan ei sano mitä mieltä on uusista vaatteista tai onko paha juttu kun EU kieltää sitäjatätä.. Mulle riittäis edes se, että ihmiset kuuntelisivat. Ei yleisön tarvitsisi olla edes mitään kaveria kanssani, mutta olisi kiva tuntea olevansa vähän enemmän kuin pelkkä roskis.
Niin, kyllähän yksi aina kuuntelee mutta sitä haluaisi kuulla vähän muidenkin juttuja ja tulla kommentoiduksi jotta tuntee itseään paremmin muiden näkökulmasta. Olen halukas kuuntelemaan muita, muut eivät mua. Fuck.
Jämäköitykää
alkakaa pitää puolianne
sanokaa jokaiselle yksinäiselle itse hei!
kyllä se siitä
ei istumalla astuta!!
Mä sanoin joskus kaupungissa yhdelle ihmiselle moi, mutta se käveli vaan kylmästi ohi.
Kerran kysyin suoraan että haluaako se tutustua. Oli hetken hiljaa ja liukeni paikalta.
....
mutta yksi tapaus ei empiirisesti ole pätevä
tarvitaan tuhansia kokeiluja jotta voitaisiin muodostaa jokin teoria
mutta eihän monenkaan rohkeus siihen yllä
ja miten lähestyit? haitko pillua/hyötyä vai olitko vilpitön?
enivei mee seurakuntaan tai johonkin raittiusseuraan ehkäpä pelastusarmeija sopisi sulle
ne tarvii tollasii viisaita hyviksii
älä valita vaan ala seuraa Jeesusta
kamalaa kuulla "hyviksen" itsesäälillä höystettyä poraamista
alkais tekemään niitä tekoja tai uskomaan Jesseen
ei uskoon tarvita kilpailua tai mitään kommenverkkejä
sen kus usot ja meet ja teet
Pyrin kyllä tervehtimään itse kaikkia tuttuja ja nykyisin olen pystynyt jopa ventovieraille heittämään jotain tilanteeseen liittyvää, mutta ei ne tule johtamaan yhtään mihinkään pidempiaikaiseen tuttavuuteen. Fuksina kun olin juhlimassa muiden fuksien kanssa tuli paljonkin juteltua myös muiden alojen opiskelijoiden kanssa (humalassa oli kaikki), mutta jälkeenpäin kukaan ei ollut tuntevinaan minua.
En ole lesbo
Hain vain kuuntelevaa kaveria