Minä kehitän (ainakin omasta mielestäni) pakkomielteen milloin mihinkin asiaan. Milloin kyse on julkisuuden henkilöstä, milloin tv-sarjasta, tai melkein mistä vain mistä satun kulloinkin innostumaan.
Tällä kertaa kyse on syntymäpäiväjuhlista. Kysyisinkin nyt teiltä, missä teidän mielestänne menee normaaliuden raja, käyttäydynkö tässä asiassa pakkomielteisesti vai onko tämä ihan normaalin rajoissa vielä...
Syntymäpäiväjuhlani ovat siis noin kahden viikon päästä. Suunnittelu on ollut kova,
partureihin on soiteltu ahkerasti, nyt vihdoin löysin paikan, missä haluamani muutos tehdään.
Olen kirjoittanut kolme taiteltua ja väänneltyä A4-paperia täyteen kaiken maailman muistilistaa, vinkkejä koristelusta/tarjoilusta, mitä pitää muistaa ostaa jne.
Olen viettänyt tuntikaupalla aikaa kaikenlaisissa ruoka/leivontablogeissa etsien vinkkejä tarjoiluiden valmistamiseen ja koristeluun jne.
Olen perunut tarpeellisten asioiden hoitamisia, koska tuntuu etten voi enkä edes halua keskittyä muuhun kuin juhlien järjestämiseen (tämä on omasta mielestäni kaikista omituisin piirre)
Olen ahkerasti suunnitellut itseni ehostamista muutenkin kuin tuon parturiajan muodossa. Jotkut yön pimeinä tunteina syntyneistä omista ideoistani ovat olleet jälkeenpäin ajateltuna niin omituisia, että olen itse hylännyt ne (yksi yö keksin että voisin alkaa liimata helmiä hiuksiini) Jos toteuttaisin kaikki ideani, näyttäisin varmasti joulukuuselta.
Olen tilaillut netistä ties mitä leipomiseen ja muuhun "tarvittavaa" tavaraa aina kun olen keksinyt jonkun uuden koriste ym. idean. Tämän viikon aikana pitäisi tulla aika lasti tavaraa.
Olen suunnitellut tarkasti kaiken musiikista tervetulomaljoihin. Mieheni on jo alkanut huomautella, että etköhän sinä vähän liioittele (vaikka eivätkö ne miehet aina ole tuota mieltä)
Tarjottavaa on mietittynä sen miljoonaa sorttia, ja aion tehdä kaiken itse.
Tähän loppuun on hyvä mainita pohdittavaksi, että kyse on lähimpien ystävien kesken järjestettävistä juhlista, tulossa on alle 20 ihmistä.
Kuulostaako tämä jo täysin sekopäiseltä? Välillä tuntuu itsestäkin että olisin järjestämässä linnanjuhlia tai jotain muuta suurta ja virallista juhlaa, enkä rentoja illanistujaisia ystävien kesken.
Tällä kertaa kyse on syntymäpäiväjuhlista. Kysyisinkin nyt teiltä, missä teidän mielestänne menee normaaliuden raja, käyttäydynkö tässä asiassa pakkomielteisesti vai onko tämä ihan normaalin rajoissa vielä...
Syntymäpäiväjuhlani ovat siis noin kahden viikon päästä. Suunnittelu on ollut kova,
partureihin on soiteltu ahkerasti, nyt vihdoin löysin paikan, missä haluamani muutos tehdään.
Olen kirjoittanut kolme taiteltua ja väänneltyä A4-paperia täyteen kaiken maailman muistilistaa, vinkkejä koristelusta/tarjoilusta, mitä pitää muistaa ostaa jne.
Olen viettänyt tuntikaupalla aikaa kaikenlaisissa ruoka/leivontablogeissa etsien vinkkejä tarjoiluiden valmistamiseen ja koristeluun jne.
Olen perunut tarpeellisten asioiden hoitamisia, koska tuntuu etten voi enkä edes halua keskittyä muuhun kuin juhlien järjestämiseen (tämä on omasta mielestäni kaikista omituisin piirre)
Olen ahkerasti suunnitellut itseni ehostamista muutenkin kuin tuon parturiajan muodossa. Jotkut yön pimeinä tunteina syntyneistä omista ideoistani ovat olleet jälkeenpäin ajateltuna niin omituisia, että olen itse hylännyt ne (yksi yö keksin että voisin alkaa liimata helmiä hiuksiini) Jos toteuttaisin kaikki ideani, näyttäisin varmasti joulukuuselta.
Olen tilaillut netistä ties mitä leipomiseen ja muuhun "tarvittavaa" tavaraa aina kun olen keksinyt jonkun uuden koriste ym. idean. Tämän viikon aikana pitäisi tulla aika lasti tavaraa.
Olen suunnitellut tarkasti kaiken musiikista tervetulomaljoihin. Mieheni on jo alkanut huomautella, että etköhän sinä vähän liioittele (vaikka eivätkö ne miehet aina ole tuota mieltä)
Tarjottavaa on mietittynä sen miljoonaa sorttia, ja aion tehdä kaiken itse.
Tähän loppuun on hyvä mainita pohdittavaksi, että kyse on lähimpien ystävien kesken järjestettävistä juhlista, tulossa on alle 20 ihmistä.
Kuulostaako tämä jo täysin sekopäiseltä? Välillä tuntuu itsestäkin että olisin järjestämässä linnanjuhlia tai jotain muuta suurta ja virallista juhlaa, enkä rentoja illanistujaisia ystävien kesken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuo kaikki aika suureelliselta kuulostaa. Mahdatkohan nauttia itse juhlista, jos sinulla on vaatimukset noin kovat? Minkälainen olo sinulla mahtaa olla juhlien jälkeen, varsinkin siinä tapauksessa, jos juhlat eivät ole mielestäsi onnistuneet?
Kai sen rajan voisi vetää siihen, että kuinka paljon asiat hankaloittaa elämääsi. Aika vaikea asia mietittäväksi, ottaen huomioon, että kyllä juhlien järjestäminen aina hankaloittaa ihmisten elämää.
Toivot, että voit höllentää ohjaksia juhlien suhteen. Tarkoitushan on kuitenkin juhlia Sinua ja tuottaa Sinulle iloa!