onko "vauvan" isällä mitään valtuuksia sanoo pidetäänkö se vai ei? Poikakaverini ensimmäinen vaihtoehto tähän tilanteeseen on abortti, mun mielipidettä ei ees kuunnellu..vaikka sanoin etten varmaan pysty siihen :(
abortista päättäminen?
tytsy87
62775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
omasta kehostasi, EI kukaan muu!!! Jos haluat pitää lapsen niin ilman muuta teet niin.
kuulemma en saa edes miettiä mitään muuta vaihtoehtoo..hän lähes "pakottaa" aborttiin..
niin kauan kun sinä odotat vauvaa, eikä vauva ole vielä syntynyt. Sinä selkeesti haluat pitää lapsen, pidä lapsi mutta varaudu siihen että joudut lapsestasi yksin sitten kantamaan vastuun. Miestä ei voi pakottaa isäksi mutta tulet pärjäämään kyllä "yksinkin". Onhan suku ja ystävät olemassa. Jos mies ei halua lasta minkä helvetin takia sitten jakelee tavaraansa, varmasti tiesi siinä vaiheessa jo riskit. Miehesi ei ole aikuistunut! Tee ratkaisu, mutta älä tee mitään mitä joskus tulisit todella katumaan.
Se on molempien päätös!! Ei yksin vain naisen! Jos mies haluaisi pitää lapsen ja nainen ei, niin todella töykeää olis mennä tekemään abortti! Mutta tässähän tapauksessa asia on toisinpäin, ajattelen kuitenkin niin että ei ole vain naisen oma päätös. Tuollainen asia muuttaa myös miehen elämää, vaikket ehkä sitä tajua. Jos mies sanoo ettei halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa, hän kuitenkin loppuelämänsä tietää olevansa isä, ja se ei ole pieni asia.
Siis jos mies haluaisi pitää lapsen ja nainen ei niin naisen pitäis odottaa lasta ja kärsiä kaikki raskausvaivat OMASSA KEHOSSAAN lapsen takia, jota ei edes halua?? Ei se nyt ihan noinkaan mee...
sentään, ei todellakaan. Sinä yksin päätät mitä omalla kehollasi teet, sinun poikaystäväsi voi tunkea mielipiteensä johonkin missä ei aurinko paista!!
Noh, jos sen noin ajattelee. Mutta mietippäs sitä, että nimenomaan se Nainen sitä lasta kantaa seuraavat 9 kk jos näin on päättänyt. Monesti jopa käy niin, että isällä on mukamas äidin odotusaikanakin enemmän vapauksia, saa mennä miten huvittaa koska ei ole sitounut lapseen samalla tavalla.
Joten miksikäs Nainen ei saisi itse päättää omasta kehostaan, vaan pitäisi kylmästi tehdä abortti koska mies niin vaatii?
En voi edes uskoa, että joku miettii asiaa tuolta kannalta. Jos miehestä ei ole isäksi lapsen ollessa vahinko, onko tämä sen arvoinenkaan. Vastuunottoa hyvät ihmiset!!
kukaan ei vielä tajunnu sanoo että anna vähän aikaa sille poikakaverilles. Saattaa tottua ajatukseen muuttaa mieltä. Tuo on aika moinen pommi pudottaa äkkiseltää, älä anna hänen(kään) tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Saisitko miehen vaikka ultraan mukaan? se pidetään viikkojen 9-12 aikaan yleensä. Miehen mieli voisi muuttua kun näkisi pikkuisen.. jos kuitenkin päädytte aborttiin (jota itse kyllä vastustan ja mielestäni sinä saat päättää itse mitä teet asian suhteen, mieheltä on väärin painostaa sinua, abortti ei ole mikään helppo ratkaisu) niin saat tehdä sen vielä ultran jälkeenkin.
josko hän sais töistä sen verran vapaata:) Ultran jälkeen en aborttia pysty tekeen, se on varma se. Mutta jos ei ensimmäiseen tule niin myöhempiin sitten.
viime kädessä sinä itse teet päätöksesi. sinä kannat lasta ja olet vastuussa hänen kasvustaan ja kehityksestään.
jos olet vakaasti sitä mieltä, että haluat lapsen pitää, niin se on oikea ratkaisu sitten. mutta varaudu siihen että mies lähtee siinä tilanteessa. mutta niinkuin tuolla aijemmin jo sanottiin, että tulet pärjäämään yksin lapsen kanssa, kunhan on tukiverkosto ympärillä.
onko poikaystäväsi perustellut mielipiteensä ? teidän kannattaisi keskustella vielä asiasta, ja molempien perustella mielipiteensä, miksi olisi parempi tehdä niin tai näin.
onnea sinne !
... älä anna miehen päättää, mitä teet.
Minulle tehtiin abortti 12 vuotta sitten, koska poikaystäväni painosti siihen. Hän ei nähnyt yhtään mitään muuta vaihtoehtoa. Olin 22-vuotias, eikä minulla ollut oikein turvaverkostoa ja tukea, pelkäsin yksin jäämistä lapsen kanssa, ja yksinjäämistä muutenkin, poikaystävän menettämistä. Itse olisin halunnut pitää lapsen!
Kuinka kävi? Abortti tehtiin, koska poikaystävä kylmäsilmäisesti sitä vaati. Mutta suhteemme ei kuitenkaan jatkunut! Erosimme jokatapauksessa. Jälkikäteen inhosin kyseistä miestä, ja näin vanhempana ja viisastuneena tuskin vaivautuisin koko tyyppiä enää tervehtimään.
Kaduin aborttia syvästi. Vuosien varrella annoin sen kyllä itselleni anteeksi, ja pääsin sen yli, koska ymmärsin olleeni nuori vailla turvaverkostoa, vielä vähän keskenkasvuinen, ja täysin poikaystäväni painostettavissa. Vuosia minua kuitenkin jäysi tuska siitä, että mitä jos olisin pitänyt lapsen! Varmasti alku olisi ollut rankkaa ja hankalaa, mutta uskon, että olisin kyllä kasvanut vastuuseen, ja lähipiiri oli pikkuhiljaa sulattanut asian, ja antanut tukeaan. Mutta kun ratkaisua tehdessä näin vain kauhukuvia, että jään yksin ja ilman tukea, ja ainut ihminen, jolle puhuin asiasta, oli poikaystävä, joka ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin abortin. Äitini tiesi, ja oli todella raskas minulle, mutta nyt tiedän, että kyllä hän olisi tukenut, kun aikaa olisi kulunut.
Kuten sanottua, olen päässyt yli. Mutta asia on vaivannut suunnattomasti, ja sen päälle olen pelännyt, että en koskaan enää saa toista mahdollisuutta saada lasta. Tulin raskaaksi tapahtumasta 7 vuoden jälkeen, ja sain keskenmenon. Nyt olen kolmannen kerran raskaana, nyt rv:lla 18, ja edelleen vähän pelottaa, miten käy.
Jokatap. tämä lapsi ei ole minulle missään nimessä ensimmäinen, vaan järjestyksessään kolmas.
ÄLÄ ANNA poikaystävän päättää! Hänestä ei ole isäksi, se on selvä, mutta hänellä ei ole kuitenkaan mitään valtaa päättää jo alkaneesta ihmiselämästä, onko sillä oikeutta elää vai ei!! Keskenkasvuinen pojannulikka ei sitä päätä. Jos itse haluat pitää lapsen, niin pidät. En ota kantaa sinun ajatuksiisi, ratkaisu on SINUN, mutta kokemuksen rintaäänellä sanon, että älä anna poikaystävällesi valtaa päättää lapsen elämästä ja sinun tulevaisuudestasi.
Jos sinulla on muuta luotettavaa lähipiiriä, koeta puhua heille. Yleensä nuori äiti ei jää aivan ilman tukea ja tukiverkostoa. Aivan varmasti jossain vaiheessa esim. omat vanhempasi tukevat sinua.
Joku täällä sanoo, että isällä pitää olla myös valta päättää, syntyykö lapsi. Olen täysin eri mieltä. On totta, että isällä on mahdollisuus paeta, jos hänen kannaltaan ei-toivottu lapsi on tulossa, koska lapsi on äidin sisällä eikä hänen. Siinä hänellä on täysi valta! Ja sitä valtaa käyttäköön, jos ei ole valmis isäksi. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään valtaa sanoa toiselle osapuolelle, mitä hänen pitää tehdä!
Sitä paitsi ette ole kai naimisissa, koska puhut poikaystävästä. Missään kohtaa Suomen lakia ei sanota, että syntymättön lapsen ei-avioisällä olisi edes mitään oikeutta koko lapseen, ennen kuin lapsi on syntynyt, ja hän on tunnustanut sen lapsekseen.
SIIS: SINÄ PÄÄTÄT.
Jokatap. toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia!
En ole vieläkään tehnyt minkäänlaista päätöstä tämän asian suhteen, joka toinen tunti olen erimieltä. Tiedän, että jos raskaus on suht pitkällä ja teen abortin en anna sitä koskaan itselleni anteeksi...Mutta jos se on todella alussa voin harkita. Poikaystäväni ja minä emme asu yhdessä..Hänellä on jo lapsi, jonka hän teininä sai. Kuulemma siinä on hänelle tarpeeksi tekemistä vaikka harvoin näkevät eivätkä asu yhdessä. Meillä on muutama vuos ikäeroo, hän on mua vanhempi. Hän sanoi haluavansa lapsia kun olemme naimisissa ja asumme yhdessä..kuulemma raskaus ei sovi tähän elämäntilanteeseen. Itsestäni tiedän että olisin valmis äidiksi, ja tiedän sen että jos pidän lapsen, poikaystäväni vanhemmat ja muu suku tuskin asiaa helpolla sulattaa. Ja uskon ettei hän muuta mieltänsä abortin suhteen vaikka lapsista pitääkin.. Joka tapauksessa, mietin huomiseen asti..aikaa ei ole paljon jos abortin teen, se kai pitäisi tehdä mahd. nopeasti. Seuraava yö menee sitten itkiessä ja valvoessa..ei ole helppoo ei :(
Olimme tunteneet mieheni kanssa n.7kk kun sain tietää että olin raskaana. Olimme molemmat aika shokissa. Puhuimme ja kävimme kaikki tunteet yhdessä läpi. Mieheni ehdotti aborttia yhtenä vaihtoehtona. Emme kummatkaan olleet valmiita ja suhdekaan ei ollut vielä niin vahvalla pohjalla, tai että tässä voisi perhettä ruveta perustamaan. Ja miehelläni oli koulut kesken. Itse olen 23 ja koulut ohi, mies 20. En kuitenkaan pystynyt tekemään aborttia tai edes harkitsemaan sitä eikä mieheni onneksi pakottanut minua ja ymmärsi millaiset haavat se voisi jättää minuun. Päädyimme siihen että pidämme lapsen ja katsomme päivä kerrallaan. Ja että lapsen takia ei yhteen jäätäisi. Se olisi väärin lasta kohtaan. Nyt asumme yhdessä ja vk30 takana:). En vaihtaisi päivääkään. Ja mies on yhtä innoissaan pikkuisesta :):)
kaikki kääntyä hyväksikin parisuhteen kannalta..Itse pelkään myös etten pysty aborttia tekemään jos sattusin kuulemaan sydänääniä ultrassa. Sitä en tiedä ultrataanko jos teen abortin, vissiin kai. En tiedä vaikka hänen mielensä muuttuisi, mutta eilen hän sanoi, että en saisi miettiä mitään muuta vaihtoehtoa kuin aborttia :/ Olen 22, pari ammattitutkintoo taustalla ja vakityö. Joten elämä suht. hyvällä pohjalla. Mutta joo..ens yö aikaa miettiä, tulee raskas ja pitkä yö..kyynelten kera..
Miten joku voi ollakkaan niin itsekäs että kuvittelee tuollaisen asian olevan vain naisen päätös?! Ei miehet ole mitään roskaa minkä voi kerran käyttää ja unohtaa kokonaan! Todella itsekästä käytöstä!
Ethän sä voi yksin päättää mitä miehes elämälle tapahtuu! Tottakai hänellä on myös oikeus vaikuttaa OMIIN asioihinsa! Kyllä pistää vihaksi nämä kaikki itsekeskeiset viestit että "vain nainen voi päättää omasta kehostaan jne..." Eihän se lapsi ole kuin pienen hetken siellä naisen kehossa jonka jälkeen alkaa isälläkin iso muutos elämässä, pikkasen pidemmäksi kun 9kk:n ajaksi!!
Sairasta ajatella että vain nainen yksin hormonipyörteissä voisi päättää noin isosta asiasta!
On sinulla varmasti aikaa vielä miettiä pidempäänkin, jos et ole valmis tekemään päätöstä näin pian.
Toki miehellä on myös oikeus sanoa mielipiteensä, samoin kuin naisella. Mutta miehellä ei ole oikeutta myöskään PAKOTTAA naista aborttiin. Se on selvä asia.
Tulet varmasti tekemään oikean ratkaisun, on se mitä hyvänsä.
Haluan vain sanoa, että muista ettei lasten saaminen ole itsestään selvää. Vaikka olet nyt tullut raskaaksi, se ei tarkoita että sitten kun haluat, tulisit taas raskaaksi. Se olet sinä joka elät päätöksesi kanssa lopun elämääsi. Miehellä on tosiaan vaihtoehtona häipyä jos ei kiinnosta.
Tsemppiä sinulle aivan hirveästi!!
Miksi vauhkoat noin kovin? Kyllä se vaan on niin, että Suomen lain mukaan aviottoman lapsen syntymästä päättää yksin vain nainen. Tällaista lakia ei olisi tehty, jos se ei olisi ns. "oikeudenmukainen", koska mies ei ole millään tavalla sitoutunut syntymättömään lapseen. Jos ajattelisit hieman eri perspektiivillä, hieman laajemmalta näkökannalta, niin ymmärtäisit miksi sanon näin.
On miehiä, ketkä livistävät suhteesta, heti kun tulee ongelmia. Sitten kaduttaa kun on tehnyt niin kuin mies on "käskenyt". Aivan kuten tämä yksi nainen täällä kertoi oman tarinansa, että heille oli tullut kuitenkin ero abortin jälkeen, jota mies siis vaati.
En tietenkään sano, että tämä ero olisi nimenomaan tästä johtunut. Mutta kuitenkin, ei ne asiat ole niin mustavalkoisia ikinä tiedän kyllä sen.
Mutta minun mielestäni on hyvä, ja on todellakin oikein että nainen saa itse päättää mitä tekee. Tosiasia on, että jos vahinkolapsi pääsee alulle, se on molempien "vika". Mies vain haluaisi nyt ns. helpomman tien ilman mitään keskusteluja asiasta. Jokainenhan kuitenkin varmaan tietää, että seksistä tulee raskaaksi.. Hmm. Pitäisi sitten osata myös varautua äkillisiin tilanteisiin, kuten vaikka juuri tämä vahinkoraskaus.
Edelleen ajoittajalle tsemppiä, ja KOROSTAN! Tee itsenäisesti tämä päätös, se on kuitenkin sinun kehosi ja sinä elät asian kanssa koko lopun elämääsi.
niitä nyt tarvitaan. Mies kuulemma haluaa keskustella kanssani kasvotusten tästä asiasta ja esittää oman kantansa. Sanoin siinä sitten suutuspäissäni että "sähän kerroit mielipitees jo eilen ja se tuli mulle harvinaisen selväks". Sanoin hänelle myös, että aikaa ei ole paljon, ja kerroin että vasta ensi viikolla on neuvola aika.Siihen hän tokas että sit keretään jutteleen asiasta. En tiedä mitä hänellä on sanottavaa, mutta sanokoot mitä hyvänsä, jos tää raskaus on jo 8-9 viikolla tai pidemmällä, en pysty abortoimaan tätä..sen verran "kehittynyt" jo. Ja niinkuin tuolla eräs kirjoitti, että raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää, olen hänen kanssaan samaa mieltä. Entä jos en enää ikinä tämän jälkeen tule raskaaksi, silloinkaan kun lasta haluttaisiin. Katuisin aborttia varmasti vielä vanhainkodissakin :/
on ollut viime viikonlopusta lähtien kivuliaita kipuja jotka kestävät hetken, ilmeisesti supistuksia kun kohtu kasvaa. Siitä päättelin että tuskin tämä hirveän alussa on, jostain luin että 9-10 viikoilla voi olla supistuksia.. Tietääkö kukaan muu paremmin?
Mulla ainakin on ollu vaikka minkälaisia tuntemuksia/kipuja. Menkkamaisia kipuja on kun kohtu kasvaa, voi olla vihlaisuja, jomotusta, särkyä alaselässä ja reisissä.. yms.. ns. harjoitussupistuksia esiintyy ihan normaalissa raskaudessa, mutta ne ovat kivuttomia. Korkeintaan se on epämukava tunne.. joten en usko että kipusi on supistuksia. mutta kaikenlaisia nippaisuja kyllä varmasti tuntuu, kuuluu asiaan :)
Edelleen, tsemppiä!
Aivan totta, lapsia ja raskaaksi tulemista ei pidä pitää itsestään selvänä. Ystävä pariskunta yrittäneet monta monta (10) vuotta saada lasta (välissä monta keskenmenoa). Kaikki hoidot tehty. Olivat jo luovuttaa, mutta vihdoin tärppäsi. Lapsia ei saada ne annetaan lahjana.
Sinun keho ja sinä päätät ja jos aborttiin päädyt. Pystytkö elämään sen kokemuksen kanssa. Eihän se miehelle tunnu paljon missään. Ei sen kehoa siinä ronkita.
Miehenikin oli ensin abortin kannalla. Helmikuussa odotellaan syntyväksi pikkuista ja mies on ihan tohkeissaan. Kyllähän se pelottaa alussa ketä vain.
"eihän seksiä harrastamalla voi tulla raskaaksi" heh :D
... sairas väittäessäsi, että miehellä on oikeus vaatia aborttia!!
Käsittämätöntä ja vastuutonta sontaa.
Vastuu olisi pitänyt ottaa jo ennen "vahingon" tapahtumista. Mutta kun se on jo tapahtunut, ja mies ei ole valmis vastuuseen, niin siirtyköön sitten syrjään ja miettiköön sitten vaikka koko elämänsä olevansa vastuuta ottamaton isä.
Parempi sekin, kuin se, että hän "aikuistuttuaan" tajuaa vaatineensa lapsensa abortoimisen. Tuskinpa sellaisenkaan asian kanssa on kovin ihanaa elää, miehenkään.
Oli raskaus kuinka vähän aikaa vaan kestänyt älä pliiiis tee aborttia, tulet vielä iloitsemaan lapsestasi niin paljon. Itse tulin 3 vuotta sitten raskaaksi poikaystävälleni jonka kanssa olimme seurustelleet liki 4 vuotta. Hän myös ei halunnut lasta vedoten elämäntilanteeseen, että ei sopivaa koska ei olla naimisissa jne. Lopulta tilanne meni niin pahaksi että hän uhkasi tappaa minut mikäli en abortoi, panenin kotoani kavereiden tykö ja lyhyesti sanottuna koko raskausaika oli helvettiä jonka aikana jätkä milloin käski abortoimaan milloin antamaan lapsen pois. Pidin kuitenkin pääni ja ajattelin että menköön tuo äijä jos haluaa, minä en lastani tapa. Sitten maaliskuussa sain maailman ihanimman pikku tyttövauvan ja kaikki se kauheus ja riitely oli ollut sen arvoista. Lapsen isäkin pikkuhiljaa heltyi vaikka teki kaikki kauheimmat jutut minulle pettämisineen ja kaikkineen ennen kuin järkevöityi. Nyt meille on jo kolmas lapsi tulossa:)
Miehen kaa suhde kärsi kovasti tästä kaikesta mutta lapsiani en koskaan vaihtaisi mihinkään ja vielä joskus kauhulla ajattelen niitä hetkiä jolloin harkitsi aborttia, miten SUUNNATON virhe se olisi ollutkaan kun nyt katson lapsiani. Ja vannon että jos nyt teet abortin ja myöhemmin sitten saat lapsen tämä kaikki tulee sinulle kummittelemaan. Joten pliis, itsesi ja lapsen takia, ÄLÄ TEE SITÄ.
mies sitten tuli jo tänään jutteleen "vauvasta". Hän perusteli abortti halukkuuttaan siihen että emme asu yhdessä, emme vielä kunnolla edes seurustele, eikä osaa kuvitella meitä vielä vanhempina, ja hän maksaa jo yhdestä lapsesta elatuksia.Myöskään rahallinen tilanne ei ole parhain mahdollinen. Ja jos emme muuttaisikaan yhteen niin maailma ei tarvi yhtään enään viikonloppuisiä. Ja kuulemma olemme nuoria, minä 22, hän 25. Itse olisin valmis kasvattamaan muksun vaikka yksin, jos häntä ei kiinnosta sitä alkaa hoitaan. Rankkaa se tulisi oleen, mutta on sitä muutkin pärjänneet. Hän ei osannut odottaa että en välttämättä haluakkaan aborttia, varmaan piti itsestäänselvyytenä että haluan :/ No joo, vieläkään en tiedä mitä teen, edelleen kahden vaiheilla..Ens viikonloppuna pitäs asiasta vielä keskustella, ja ens keskiviikkona on neuvola, sillon pitäs viimestään tietää. Tai neuvolan jälkeen, riippuu kuinka pitkällä tää on..itse en rupee ihmisen näköstä alkioo tappaan..Olen niin varma etten pysty siihen... Tiedän, että jos lapsen pidän, ihmiset puhuvat selkäni takana kuinka väärin tein..ihan sama, se on niiden ongelma sitten.
Eihän se vielä kauheana ihmistä muistuta, mutta itse kun näki vaavin ensimmäisen kerran kun raskaus oli vasta 7vk niin en voinut kuvitellakkaan että luopuisin siitä. Sydän löi, vaikkei se vielä mitään muistuttanut.
Älä luovu lapsestasi. Kyllä mieskin sen sitten jokin päivä ymmärtää ja katuu että on edes ajatellut moista.
En usko että ihmiset puhuu selkäsi takana pahaa, tai jos puhuu niin antaa puhua. Siinä ei ole mitään väärää jos tahtoo lapsia
sikiö ei tuossa vaiheessa muistuta pahemmin mistä, mutta sama tunne tuli mulla kun kävin ekassa ultrassa, en muista viikkoja tosin. Mutta alussahan se oli. Äänet kun kuulin meinasi itku tulla, oli se niin upea tunne, kun sai konkreettisesti tietää kantavansa uutta elämän alkua sisällään.
Nyt kun on viikkoja 34 1, en vaihtaisi päivääkään. En itsekään seurustele lapsen isän kanssa, meillä meni suhde jäihin tämän juomisen vuoksi. Mutta en kadu lasta hetkeäkään. Meillä tämä oli tosin harkinnalla alkuun saatettu, se on vain ero. Mutta rakastan syntymätöntä lastani jo nyt niin kovin, etten voisi kuvitellakaan luopuvani..
Ja jos olisin sinä, pitäisin lapsen. Voi olla, että mies häipyy silloin, mutta ainakin tiedät ettei hän ollut sen arvoinen. Jos hänestä ei ole vastuuta kantamaan, ei hänestä ole kypsään suhteeseenkaan. Näin minä ajattelin, kun miehestäni erosin. Itseäsi et saa syyttää, se on yhtälailla molempien vastuulla.
Toivotan paljon onnea sinulle, ja jaksamista ennen kaikkea! Toivon todella, että oli ratkaisusi mikä hyvänsä, olet sen itse miettinyt harkitusti ja tarkkaan. Sillä se on sinun kehosi, sinun lapsesi jota sinä kannat. Miehesi ei edes tiedä kuinka vaikean päätöksen edessä Sinä yksin olet. Hänen on "helppo" sanoa oma mielipiteensä.
Toivon myös, että miehellä olisi vähän enemmän myötätuntoa sinua kohtaan, ja se ei todellakaan ole sinun vikasi, että hänellä on jo yksi lapsi. Ja että hän asian noin epäkypsästi sanoo "minä maksan jo elatusmaksuja yhdestä muksusta" Ei noin voi oikeasti sanoa.. Uutta elämää ei voi rahan nimessä mitata, vastuuntuntoisen aikuisen pitäisi se tajuta.
en minä sille mitään voi, että hänellä on jo lapsi ja maksuja siitä makselee. Toki sen tiedän että rahan kanssa tulee tiukkaa, ainakin alussa kun on vaunuista lähtien kaikki ostettava. Ajattelin huomenna soittaa terkkarille ja kertoa tilanteen, ja että haluan tietää kiireellisesti miten pitkällä tämä jo on, en vaan voi odottaa ens viikkoon, olkoon päätökseni kumpi tahansa. Alkiohan kasvaa viikko viikolta. Illan aikana olin 2 tuntia sitä mieltä että teen abortin, kunnes löysin netistä värikuvia 8 viikkoisesta alkiosta, epäilen että omani on saman ikäinen, aloin itkeen kun rupesin miettiin tuollaisen abortoimista:
http://www.priestsforlife.org/resources/abortionimages/fig16baby8.jpg
Ja taatusti näytän tuon kuvan huomenna miehelle, josko hän sitten tajuaisi, että kyse ei ole mistään limalöntistä niinkuin hän varmasti luulee.
Värikuvia alkioista on lisää tuolla: http://www.priestsforlife.org/resources/abortionimages/fetaldevelopment.htm
pakko sanoo tähän väliin tuosta rahanmenosta, että pelkäsimme mieheni kaa kauheesti että miten tullaan toimeen, mutta tosiasia on, että siihen vauvaan ei kovin paljon rahaa uppoo jos ei upota. Vaunuja, sänkyjä jne. saa todella halvalla käytettyinä tai jopa ilmaseks tutuilta kun sana lähtee kiertää. Me ollaan saatu KAIKKI käyttötavarat tutuilta ja tutun tutuilta. Varmaan ensimmäinen mitä omilla rahoilla ollaan ostettu on turvaistuin autoon nyt kun lapsi on vähän isompi (huutonetistä 100e). Pieni lapsi kattaa hyvin pitkälle omat kustannuksensa lapsilisällä. Tietysti aina voi tulla jotain odottamatonta, mutta uskon, että suomen maassa, suomalaista lapsiperhettä ei jätetä pulaan! Sossukinhan ostaa tarvittavat tavarat jos ei itsellä rahkeet riitä. Raha ei oo este.
Ja siihen alkuperäseen kysymykseen, oma näkemykseni on ettei kukaan voi toista pakottaa aborttiin. Ei tietenkään, eikä pidä missään nimessä antaa pakottaa. Kyllä se vastuu mielestäni teille molemmille kuuluu. Olette kuitenkin aikuisia ja tiedätte mahdolliset seuraukset kun sänkyyn menee, ei luulis olevan miehellesikään uutta, jos kerran yksi muksu jo on. Mutta jos mies ei tahdo osallistua, se on enemmän hänen häviönsä kuin sinun. Tulisit varmasti pärjäämään omillaskin, vaikka jaksan silti vielä odottaa, että mies muuttais mieltään pikkuhiljaa jos vaan päätät jatkaa raskautta.
on ollut päivän selvää, että kun olen päässyt aikuisikään niin en tekisi aborttia missään tapauksessa, oli lapsi sitten kenen tahansa tai lähtenyt alulle missä tilanteessa tahansa.
Mieheni ei tätä voi ymmärtää, mutta jos meillekin myöhemmässä vaiheessa sattuisi vahinko, ei abortti olisi missään nimessä edes vaihtoehto. Sellaista tilannetta, että en lasta pystyisi pitämään ei yksinkertaisesti ole. En voisi antaa sitä itselleni koskaan anteeksi. Abortti on kuitenkin jokaisen oma päätös, enkä ketään siitä tuomitse. Jokaisen on tunnettava itsensä ja tiedettävä mitä itse kestää ja minkä kanssa voi elää.
Jos miehesi ei halua osallistua lapsen elämään on se hänen mokansa. Jokainen aikuinen ihminen tietää, että seksiä harrastaessa on raskauden mahdollisuus, ja hän on tietoisesti sen riskin ottanut.
sen verran, että kun huolehdit rahasta. Se on täysin ymmärrettävää, minäkin aluksi ajattelin että miten ihmeessä hankin kaiken mitä tuleva lapseni tarvitsee. Mutta kuten joku oli jo kirjoittanut, aina sitä rahaa saa kulumaan jos oikein haluaa. Mutta todellisuudessa se on niin, että jos viitsii tuttavilta kysellä / netistä muutenkin, niin saa kyllä todella halvalla. Uutena ei kannata ostaa muuta kuin pakon edessä.
Itse sain sängyt, rattaat, syöttötuolit jne tuttavaltani, vaunut sain netistä etsimällä, ollut käytössä vajaa 2 v, todella hyvässä kunnossa jne. 80 e, uutena samanlaiset olisivat maksaneet ainakin 400 e --->
Joten aina kannattaa pitää kierrätystä yhtenä vaihtoehtona.
Toivon, että kaikki kääntyy parhain päin sinun kohdallasi.
Itsekkin olin huolissani rahasta ja miten saa kaikki hankittua jne. Itse valmistuin työttömöksi jos näin voisi sanoa ja mies opiskelee. Meillä on kuitenkin
tulevat mummot ja papat niin innoissaan että kilpaa työntävät tavaraa ja on pitänyt
hieman rauhotella niitä:D
ei kaikkea tarvitse uutena ostaa, ei saa olla liian vaativa..Uudet vaunutkin maksaa parhaimmillaan 400-500 euroo, ehkä liian tyyristä. Tiedän että mieheni ei voisi tätä lasta hylätä jos tämän synnyttäisin, hänen ensimmäinen lapsi on hänelle niin tärkeä, varmasti tämäkin olis, ja kun hän näkisi tämän kapaloituna synnytyslaitoksella ensimmäisen kerran varmasti heltyisi. Hänen sukunsa ei hyvällä katsoisi jos tämän pidän, varmasti saisin soittoja "anoppiehdokkaalta" että miksen abortoi :/ Emme vielä edes kunnolla seurustele miehen kanssa, ja asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa vaan 25 km/suunta.
Ja tottahan se on, että varmasti lapsilisä riittäisi vauvan ruokaan, ja vaippoihin nipin napin, jos yksinhuoltajaksi jäisin, luultavasti kelasta saisi jotain avustuksia ja asumistukee. Asun alle 60 neliöisessä vuokrakaksiossa, joten ainakin tilaa riittäisi minulle ja vauvalle.
Nooh, viikko aikaa vielä miettiä..soitin terveydenhoitajalle, hänkin sanoi että asia on mun päätettävissä, käski miettimään tarkkaa eri kantilta ja toivotteli tsemppiä.
Miehen vanhempien ostamat vaunut maksoivat 100e ja niistä saa rattaat kun siihen asti ehdittäisi ja mukaan hintaan kuului myös autonistuin pikkuiselle :) Ihan kuin uudet olisi ollut :) oma isäni laittelee vanhan vauvan sänkyni kuntoon ja nikkaroi itse hoitopöydän. Mekään emme oikein ensin uskaltaneet vanhemmille sanoa mitään kun välimatkaa oli 300km ja olimme olleet yhdessä kuitenkin vasta vähän aikaa. Oma äitini oli niin onneessaan että itki, hyvä ettei kuristanut minua hengiltä ja miehen vanhemmat yhtä onnellisiä ja halaileevat joka kerta kun näemme. Välimatkasta huolimatta asumme nyt yhdessä mieheni kanssa ja pikkuista odotellaan innolla, yhdessä
sinähän saisit lapsen synnyttyä äitiyspäivärahaa, rupeaa kertymään n. kk ennen LA.
Tämän jälkeen vanhempainpäivärahaa. Jne.
En usko, että rahallista ahdinkoa sinulla tulisi olemaan, Suomessa kuitenkin autetaan melko hyvin lapsiperheitä varsinkin.
Minusta tulee äiti tammikuussa, yksinhuoltaja. Erosin lapsen isästä jo alkuraskauden aikoina, monestakin eri syystä.
Minua ei oikeastaan tuo rahapuoli huoleta, vaikka työtön olenkin. Olin kuienkin ennen raskauttani hyväpalkkaisessa tehdastyössä, ja tämän myötä saan kohtuu hyvää äitiyspv rahaa.
Tiedän itsekin, että tiukkaa tulee olemaan, mutta se on lapsen arvoista. Pienistäkin asioista kun osaa tinkiä, tekee kuukausittaisen budjetin siitä, miten paljon ja mihin sitä rahaa tulee käyttää. Varmasti pärjää pitkälle.
Vielä en ole kuullut yhdestäkään äidistä, kuka joutuisi asumaan lapsensa kanssa sillan alla, kun ei rahaa tule. Valtio avustaa.
Joskus olen kuullut sanottavan, että työttömät yh-äidit ovat vain valtionrahoilla eläviä luusereita, näin kärjistettynä, mutta eiköhän näilläkin älyköillä olisi viisaampaa ajateltavaa. Mm. se, mihin muuhun Suomi kuluttaa varojaan.. Tuskin vain yh-äiteihin.
Apua saa aina, kun sitä osaa etsiä.
Ja tuosta kommentistasi, että lapsen isän vanhemmat kyselevät sinulta varmasti jatkossa, mikset abortoi?
Minä sanoisin tuollaiselle ihmiselle, että suksi sinä kuuseen. Ei kenelläkään ole oikeutta sanoa sinulle noin. Jos joku toope oikeasti tuollaista latelee, sietäisi hävetä! Ja mitä se tälle sinun anoppikokelaallesi edes kuuluu? Teillä on omat kuviot, oma suhde ja ehkä oma vauva tulossa, ei hänen. Hän olisi vain tulevan lapsesi isoäiti, ei muuta. Hänen ei tarvitse todellakaan holhota aikuista poikaansa enää.
edullinen hinta...
Oletko opiskelija? Vai työssä? Miehen on maksettava elatusmaksua oli hänellä sitten jo yksi lapsi tahi ei. Jos ei maksa niin valtioltahan saat jonkin verran (tosin se sitten peritään isältä kuten kuuluukin).
Lapsilisät eivät pitkälle riitä, satasen verran kuukaudessa. Aina on oltava jonkin verran säästössä esim. sairaustapauksia varten (vaikka tuntuu kaukaiselta ajatukselta nyt, niin suosittelen ottamaan lapselle vakuutuksen sitten ennen syntymää)
Itselleni toi 400 on iso määrä rahaa, eiköhän niitä vaunuja halvemmallakin sais. Olen vakityössä, pari ammattitutkintoo suoritettu ja 60 neliön vuokrakaksiossa asun, että asiat on tuolta osin mallilla. Tosin huonopalkkaisessa työssä olen ja liittoon kuulun, veikkaan että äitiyspäiväraha ei tulis oleen iso :/
Mies sitten kävi täällä kahvilla tänää, ei puhunu sanallakaan koko tästä asiasta, ei edes abortti sanaa maininnut, vaikutti olevan ilosella päällä, käytiin kiertelemässä kauppoja yhdessä jne. Tiedä sitten mitä hänen päässä liikkuu, ehkä hän ei halunnut vaivata mua tällä asialla juuri tänään..tietää että olen henkisesti hajalla. Vieläkään en tiedä mitä teen, mutta oloni helpottuu heti kun ajattelen että pidän lapsen, jos ajattelen aborttia niin alkaa ahdistaan :(
kirjoittaja viittasi varmaankin tuohon aikaisempaan kirjoitukseesi, jossa kirjoitit että "Uudet vaunutkin maksaa parhaimmillaan 400-500 euroo".. Uusiin vaunuihin kun saa helposti tuhlattua vaikka sen 1000 € jos vain kukkaro sallii. Käytettyjä saa kyllä tosi edullisestikin, jopa alle 100 €..
Ei kyllä rahan takia kannata ajatella että pitääkö lapsen vai ei, kyllä täällä Suomessa aina pärjää. ja jos olo ahdistuu heti kun ajattelet että tekisit abortin, niin kyllä todellakin sinun kannattaisi vauva pitää, tulet vielä varmasti iloitsemaan jos pidät ja jos et niin sitä taas kadut varmastikkin kun nyt jo ahdistaa sen ajatteleminenkin. tsemppiä nyt vain paljon:)
Ei ole hänellä sananvaltaa. Sinä vastaat teoistasi (jos yhtään uskot Jumalan olemassaoloon).
Älä luovu ihanasta pikku enkelistäsi. Tuhat kertaa arvokkaampi sinulle kuin itsekäs poikaystäväsi.
jo siihen suuntaan että en luovu..Jos luopuisin se olisi henkisesti niin kova asia, etten muutamaan viikkoon pääsisi edes töihin. Parina iltana itkeny itteni uneen kun miettiny aborttia. Mieheni sanoi että "viikonlopun aikana meidän on päästävä yhteisymmärrykseen, olkoon vaihtoehto kumpi hyvänsä" ja "sä tiedät mun kantani tähän asiaan". Tuskin hänen mieltä saan muutettua, vaikka sanoinkin että olkoon vaihtoehto kumpi hyvänsä. Tietty yhteisymmärrykseen on vaikea päästä abortinkaan suhteen jos en sitä itse halua, ja tiedän että mun päätökseni on laki, sen mukaan mennään. Pärjään pikkusen kans kaksinkin, siihen äijiä tarvita ;) vaikka rankkaa tulee oleen.
Älä välitä. Minä kävin raskauden läpi yksin. Tosin minulla oli pikkuiseni (esikoiseni) tuki. Yksin jäätyäni nukuin koko raskauden ajan jotain 3-4 tuntia yössä, joskus vähän enemmän ja olin välillä sairaslomalla akuutin stressireaktion vuoksi (unettomuus). Synnytin ystävien läsnäollessa ja auttaessa. Yksin olen vauvaa hoitanut ja öitä valvonut, kaupassa käynyt ja kodin hoitanut. Mutta selvitty ollaan jo tähän saakka :). En vaihtaisi yhtään hetkeä pois, jonka olen saanut viettää vauva masussa ja sylissä :). Voi miten suloinen hän on, kun tiskejä laitan ja hän istuu vieressä keinussa...pikkuruiinen nenänpää keskellä pulleita kasvoja ja iloisesti tuikkivat silmät...se näky on kaiken vaivan arvoinen :)).
se on vaivan arvoista, aivan varmasti! Esikoistani odottelen, yksin.
Minä tiedän, ettei lapsenkasvatus tule olemaan helppoa yksin, mutta minulla on läheisimmät sukulaiset tukena ja turvana. Teet mielestäni oikean päätöksen jos päätät pitää lapsen. Hän on kuitenkin viaton tähän kaikkeen, ja olen samaa mieltä kanssasi siitä että asia kulkee mukanasi läpi elämän, ja voi olla että joskus jos myöhemmin lapsia hankit, se asia jää kummittelemaan.
Tuota en kirjoittanut tuomitakseni ketään, ketkä aborttiin päätyvät, en todellakaan. Koska kuten jo todettiin, se on yksin naisen päätös.
Minusta on vaan ihanaa huomata viikko viikolta, kuinka minun oma pikkuiseni täällä mahassa kasvaa. Nyt jo riehuu siihen malliin kun rv 34 ja risat menossa.
En ikinä voisi kuvitellakaan, että luopuisin tästä lahjasta. En vaikka mikä olisi.
huomata että suurimmassa osassa vastauksia kehotetaan pitämään "vauva". Jopa mummuni sanoi, että abortti olisi paras ratkaisu, kun parisuhteen jatkumisesta ei voi tietää ja asun melko kalliissa vuokra asunnossa. Kuulemma nuoruuteni menisi vauvanhoitoon 24/7. Joka kerta kun alan miettimään aborttia hajoan täysin ja kyyneleet valuu. Huomenna tämä asia pitäisi päättää, "vauvan" isä tulee tänne keskusteleen ja esittään taas syitä miksi abortti pitäisi tehdä..enkä kestä sitä. Mulla vaan on sellainen tunne, ettei tätä raskautta kannata kesken laittaa, haluan vaan pitää tän..en tiedä mistä tunne johtuu, äidinvaisto tai jtn. Veikkaan, että jopa omat vanhempanikin haluaisivat että teen abortin, kummallekkaan en ole vielä kertonut, iskä etelässä, äiti hössöttää omia kihlajaisiaan. Eli tosi moni ihminen ois vauvaa vastaan, ajattelevat kai vanhoillisesti..että pitäs olla ekana naimisissa, sitten vasta lapsia jne. Mutta yhtälailla sitä pienten lasten vanhemmille tulee avioeroja, isot talot myydään jne. Kellään kun ei ole kristallipalloa..mitä tahansa voi tapahtua.
Tulipa taas kirjoteltua..Nyt kerään voimia huomiselle työpäivälle ja illan rankalle keskustelulle!
Minulla aborttia ehdotti isä, ystävä, ex-mies...ex-miehen äiti olisi ollut abortin kannalla samoin äitini mutta molemmat ymmärsivät asenteeni aborttia kohtaan. Nyt en usko että kukaan jälkikäteen toivoisi moista. Vauva valloittaa synnyttyään yleensä kaikkien sydämet ja aborttijutut unohtuu.
Viesteistäsi paistaa läpi että nuoruudestasi huolimatta olisit vastuuntuntoinen ja hyvä äiti! Niin moni tuttavani teki nuoruudessa abortin ja voin sanoa ettei yksikään päässyt siitä henkisesti yli. Yksi jopa meinasi tappaa itsensä :( Jos tuntee itsensä ja abortin ajatteleminen on täyttä tuskaa, tietää ettei siinä niin vaan pääse tunteettomasti yli. Se jättää jälkensä koko loppuelämään.
Itselläni on 4 kk vauva ja vaikka alku oli hankalaa, päiväkään en vaihtaisi pois. Vauva on äidille se suurin rakkaus! Niin suurta rakkautta et osaa kuvitellakaan mitä lastasi kohtaan tulet tuntemaan. Ei siis ihme jos jo nyt haluat suojella pientä elämää sisälläsi. Kaunein ääni on vauvan nauru, sydän sulaa kun sitä kuuntelee...
Vauva ei ole kallis jos ei halua uusinta uutta. Vaunuja saa edullisesti (kierrä lastenkirpparit!)ja vaatteita jopa lahjoituksena. Olen varma että pärjäisitte hyvinkin. Äitiyspakkauskin on tosi hyvä avustus! Äitiys muuttaa ja kasvattaa ja kohta olet raudanluja nainen :) ...itsestäni ainakin tuntuu nyt siltä.
.. sitä poikaystävääsi.. Sanot, että et kestäisi kuunnella hänen selityksiään, miksi lapsi pitäisi abortoida. Jos sinä et halua aborttia, miksi edes kuuntelisit??
Hän selittää vaan itsekkäästi omia syitään, miksi abortti olisi ratkaisu, voit olla varma, ettei hän ajattele siinä SINUA tai lasta, vaan nimenomaan vain itseään!!
Sinä voit selittää hänelle omat kantasi, miksi haluat lapsen pitää. Ja jos/todennäköisemmin kun ette pääse yhteisymmärrykseen, sinulla on täysi oikeus pysyä kannasasi!! Hän voi olla omassa kannassaan, mutta muista, että hän ei missään tapauksessa voi vaatia sinua kääntymään omalle kannalleen!
Ihan oman itsesi, ja tottakai lapsen elämän, vuoksi älä anna kenenkään itsekkäästi päättää, mitä kropallesi henkiselle terveydellesi teet! Sitä valtaa ei ole kellään. Nuori poika (tai minkä ikäinen poikaystäväsi nyt onkaan) leikkii lähes Jumalaa koettaessaan päättää, saako sikiönne jatkaa elämistä vai ei - ja miksi? Ihan oman itsekkyytensä takia!
Älä siis kuuntele... Tietenkin kun olette sopineet tapaavanne asian tiimoilta, anna hänen puhuaa, mutta sinun ei tarvitse "kuunnella" siinä merkityksessä, että antaisit hänen mielipiteensä ratkaista koko loppuelämäsi. Sinä voit esittää oman kantasi, ja sanoa yhtälailla, että sinä et näe asiaan muuta ratkaisua, kuin pitää lapsi.
Joskus elämässä käy näin. Tottakai ratkaisusi vaikuttaa jokatapauksessa molempien teidän elämään! Mutta sinä voit olla nyt aikuinen, ja ottaa vastuun jo sattuneesta asiasta. Kuka tietää, ehkä miehesikin ottaa vastuun joskus myöhemmin, asian todella tajuttuaan. Voithan kysyä häneltä, että miten hän kestäisi elää ajatuksen kanssa, että on vaatinut lapsen abortoinnin? Aivan varmasti jossain elämänsä mutkassa hän miettisi sitä, jos siihen päätyisit hänen painostuksestaan. Jos on vähänkään tunteva ihminen (mitä ei tietysti välttämättä ole).
Vanhempasi ja mummusi kyllä heltyvät aikanaan. Mielestäni ovat päinvastoin todella moderneja ihmisiä, jos vaativat aborttia!
Mutta ajattelet fiksusti, kun et liiaksi välitä heidän mielipiteestään. He pehmenevät sitä paitsi varmasti!
Ja kuten sanoit itse, niin moni asia elämässä ei mene ennakoidulla tavalla. Lapsi ei läheskään aina ilmoita tulostaan "ihanteellisessa" tilanteessa. Puolet avioliitoista päätyvät eroon Suomessa, ja moni lapsi syntyy jo valmiiksi jakautuneeseen perheeseen. Se EI kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita, etteikö lapsi olisi kuitenkin rakastettu ja haluttu! Siitä voit päättää sinä - kodin antamisesta lapselle, vaikkeivat olosuhteet olisikaan täysin "ihanteelliset".
Paljon tsemppiä sinulle, elämäsi ehdottomasti tärkeimpään ratkaisuun.
että nuoresta iästä huolimatta olisin hyvä äiti, mummunikin sanoi että hän tietää että hoitaisin lasta todella hyvin, hän vain ehdotti aborttia kun pelkää miten yksin pärjäisin vauvan kanssa. Äitinikin tykkää lapsista valtavasti, veikkaan että kun hän vauvan näkee on aivan myyty sille. Tiedän että "mieheni" ei voisi vauvaa unohtaa, eikä haluaisi sitä elämänsä ulkopuolelle jos sen synnyttäisin. Anyway, hän varmaan tulee kohta..saa rauhassa koittaa taivutella mua aborttiin, mutta en taivu. Menkööt mies jos menee, vauva jää, se tärkein
Niin sitä pitää, sinun tehtäväsi on suojella vauvaa ennen kaikkea... vaikkei vauva ole syntynytkään olet jo äiti, kaikkine äidin velvollisuuksineen. tsemppiä, pysy rohkeana ja lujana
rinta rottingilla, tnä pitäs illemmalla keskustella vihdoin asiasta, pidän vauvan ja pysyn siinä mielipiteistä vaikka äijä uhkais häipyä tai jtn. Mulla vaan on tunne, että tän vauvan on annettava syntyä. LA 24.7 :)
mies sitten kävi täällä, sanoi suoraan ettei halua lapsia, ja mun on pakko pystyä aborttiin. Aikoo kertoa äidilleen(mies siis 26w), ja äitinsä kuulemma soittaa mulle huomenna. Ei jääny edes yöks, kuulemma tulee huomenna taas käymään..miesten logiikka, ota ny siitä selkoo. Ja taas on mieli maassa..
minä tein abortin 19v ja nyt sain tylyn päätöksen etten saa koskaan lapsia.
mua kanssa painostettiin.mies lupaili et myöhemmin tehdään lapsia.abortti kun oli tehty ei miestä koskaan näkynyt.olin niin hölmö ja sinisilmäinen kun luotin häneen.nyt uuden miehen kanssa on yritetty 8v ja saatiin varmuus et molemmat munasarjat menivät abortin yhteydessä.älä tee aborttia koska saatat katua sitä joskus.lapsesta on iloa sulle:)pidän peukkuja...
... mies!! Pistä mäkeen moinen kapistus!!! 26v ja noin epäkypsä!! Ja mitä hittoja asia hänen äidilleen kuuluu!!!! Jos hänen äitinsä soittaa, sinä voit sanoa, että asia ei kuulu hänelle pätkän vertaa!!!!! Olethan TÄYSI-IKÄINEN! Älä hyvä ihminen alistu tuollaiseen, sinuna haistattaisin.... kyseiselle poikaystävälle. Jä hänen ÄITINSÄ puheluihin sinun ei tarvitse edes vastata!! Ja jos vastaat, voit nauraa hänelle päin naamaa, että mitä ja minkä lain ja oikeuden mukaan tämä asia hänelle kuuluu!! Ja iskeä luurin korvaan. Poikaystäväsi äiti ei ole ollut lasta siittämässä, olet 22v täysi-ikäinen, hänellä ei ole asiaan osaa eikä arpaa.
Tiedän, että tuntuu nyt kamalalle!! Mutta oikeasti, kerää jostain voimia olla pikemminkin vihainen kyseiselle "miehelle" noin törkeästä asenteesta, kuin surullinen hänen menetyksestään.
Usko minua, tulet katumaan myöhemmin vanhempana, jos alistut noin kylmän ihmisen manipuloitavaksi. Tarkoitan sitä todella. SIIS jos itse haluat lapsen pitää.
Ja tosiasia on: vahinko on jo tapahtunut! Abortti ei ole vastuunkantoa. Miksi kostaa jo alkaneelle elämälle erehdyksestä??? Sikiö on viaton tapahtuneeseen.
Tiedän kokemuksesta, että tilanne tuntuu nyt varmasti tuskalliselta ja ´pelottavalta, mutta älä alistu!!! Poikaystäväsi on henkisesti väkivaltainen vaatiessaan sinulta noin jääräpäisesti aborttia.
Tilanne on nyt vaativa sinulle, mutta jälkikäteen abortin tehtyäsi voit vielä huonommin, koska lapsen selvästi haluat itse pitää! Abortti ei tule helpottamaan oloasi, trust me!! Tämä koettelemus nyt on hetkellinen, mutta voin kokemusta vilpittömästi sanoa, että se on pientä sen katumuksen rinnalla, mitä tunnet myöhemmin. Ja sen mahdollisen vihan ja katkeruuden rinnalla, mitä tuntisit, jos nyt tekisit sen kys. miehen painostuksesta!
Haastaavaa tulee olemaan varmasti, mutta se on sen arvoista - kyseessä on jo alkanut ihmiselämä, sekä oma mielerauhasi, ja mielenterveytesikin vailla katkeruutta ja vihaa.
Itse olen kamppaillut vuosikausia päästäkseni tasapainoon katkeruuden ja vihan tunteista, koska koin, että minut pakotettiin aborttiin, ja en ollut tarpeeksi kypsä ja aikuinen vastustaakseni.
En toivo sinulle samaa. Toivon, että saat terveen ja onnellisen lapsen, josta tulee olemaan sinulle paljon enemmän iloa. MIETI, kumpaa katuisit enemmän: lapsen synnyttyä lapsen syntymää, vaiko lapsen abortoituasi lapsen abortoimista? Jotenkin tuntuu, että kohdallasi vastaus tuohon on ilmeinen..
Nyt sinun pitää ajatella vain ja ainoastaan lastasi, ja itseäsi, ja unohtaa oikeasti ainakin tällä hetkellä tuollainen "mies", äitinsä vanavedessään. Yksin et tule jäämään - eikä tämä mies tule olemaan maailman ainoa mies!!!
Pysy lujana! ;)
joku provo?
kas kun tällaista tapahtuu ihan oikeassa elämässä.
Tai ainakaan minä en täällä ihan huvikseni ajatuksiani jakele.
Mikä itse olet?
Jos 26-vuotias mies uhkaa äidilleen kertomisella niin hän lienee jäänyt jonnekin ala-asteikäisen tasolle... Tämä juttuhan nyt ei millään muotoa kuulu hänen äidilleen. Ja äidinkin pitäisi tajuta, että ilman ehkäisyä heilumiseen tarvitaan aina kaksi. Jos miehen äiti sinulle soittaa ja alkaa paasata kuinka sinun pitäisi tehdä abortti, niin sinuna sanoisin kylmästi, että tämä on sinun ja miehesi välinen asia eikä kuulu hänelle. Jos ei mene perille niin sano sitten, että et halua keskustella tästä asiasta ja toivota hyvää päivänjatkoa. Se siitä. Ihan turhaa pahoittaa mieltänsä jonkun akan horinoilla. KUKAAN ei voi pakottaa sinua tekemään aborttia. Mieheen menee ehkä välit, mutta tuolla käytöksellä siitä tuskin on haittaa. Omat lähiomaisesi ja ystäväsi varmasti tukevat sinua. Kyllä sinä pärjäät. Jos haluaisit abortin, niin et olisi tästä asiasta täällä kirjoittelemassa. Pidä siis lapsi.
Mies on ilmeisesti todella epäkypsä, ei ihme ettei ole pahemmin tekemisissä ensimmäisenkään lapsensa kanssa, kun kerta sanoi vaan että elareita makselee.
Ja teit ihan oikean päätöksen, jos kerta meinaat vauvan pitää! Sinusta tulee lain mukaan lapsen yksinhuoltaja ja tapaamisista sovitaan ilmeisesti sitten lastenvalvojalla lapsen synnyttyä.
Itselläni on sama tilanne, minusta tulee tammikuussa yh-äiti. Lapsen isän kanssa välit kylmenneet täysin, emme saa asioihin melkeinpä koskaan yhteistä mielipidettä aikaiseksi, menee aina riitelyksi. Ollaan asuttu erillään koko minun raskausden ajan, erottiinkin jo heti alkukättelyssä. Hänelle tämä lapsen tulo olikin ilmeisesti turhan suuri vastuu, kun ei osaa sitä kantaa nytkään kun odotan, saatika sitten lapsen synnyttyä, ohhoijaa.. Onneksi en ole näkemässä!
Tsemppiä vaan sinulle, et todellakaan ole ainut kenellä on hieman vaikeat kuviot meneillään, mutta kaikesta kyllä varmasti selviää! Ja olen ihan varma, että kukaan ei sinulle aborttia olisi alkuunkaan ehdottanut, kun pikkuinen sitten syntyy!
Jaksamisia.
sivustolle kirjoitit!Abortti keskustelut eri palstalla!
ehkä enemmänkin keskustellaan jo abortin tehneiden kesken. Ja tuskin aloittaja nyt niin suurta mokaa on tehnyt, kun tänne kirjoitti!
Täältä hän saa muiden odottavien äitien mielipiteitä, ja varmasti suurin osa kannustaa pitämään lapsen. Kuka haluaisi keskustella aborttipalstalla, jossa ihmiset ajattelevat ehkä hieman eri tavalla.
paikkaan kirjoittelee. Eihän alkup.kirjoittaja ole itse abortin kannalla ja tahtoo pitää lapsen. Tämä on oikea paikka. Unohda tuollainen mies. Se ei ole sinun tai lapsesi arvoinen. Ja niinhän se menee sanonta että miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyy :) samaa voisi ajatella tässäkin. Miehia tulee ja menee, mutta lapsi pysyy
Eilen tuli asiaan pieni käännekohta, nyt oma äitinikin tietää tästä, sanoi olevansa onnellinen, mutta on itkenyt puolestani jos "mieheni" jättää mut ja vauvan kaksin, lähinnä miettii miten taloudellisesti vauvan kanssa pärjäisin. "Mieheni" äiti soitti maanantaina, niinkun vähän odotinkin, ei painostanut mihinkään, sanoi ettei hän voi aikuisen puolesta tällästä asiaa päättää, hänen mielestään tämä olisi todella hieno juttu, jos vaan parisuhdetilanne/elämäntilanne olisi toinen. Molemmat äidit siis miettii samaa, siis tulevat "mummut" :)
Eilen illalla juttelin "mieheni" kanssa, hän kyseli kovasti äitini suhtautumista asiaan, ja sanoi, että "mä tuen päätöstäs oli se mikä hyvänsä, et sä mua viereltäs saa pois", ikävääkin valitteli..!!
Vissiin on äiti puhunu pojalleen järkee ettei painostaminen aborttiin ole mistään kotosin, ennenhän mies ei muuta vaihtoehtoa suostunut edes miettiin. Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti, mitään tutkimuksia ei tehty, lähinnä juteltiin tilanteesta, lupasin soittaa perjantaina sinne mihin päätökseen päädyn. Käskivät vielä miettiä pari päivää. Taidan pitää vauvan, tilannetta helpottaa se kun mieskin alkaa edes vähän "lämmetä" ajatukselle, sitä en tiedä vaikka jättiskin mut ja vauvan kaksin..jättäkööt jos niikseen tekee.