Kysyisin teiltä sellaisen vermasti monelle vaikean kysymyksen liittyen abortin tekemiseen. Eli jos käytte selonnoissa ja niissä tulisi ilmi,että tuleva vauvanne olisi jollain tavalla vammainen esim. lievästi/ keskivaikeasti/vaikeasti tai syvästi kehitysvammainen ja olisi täysin riipuvainen teistä ja mahdollisesti myöhemmin joutuisi laitoshoitoon. Niin mikä olisi teidän päätöksenne siinä vaiheessa kun testeissä ilmenisi vauvan vammaisuus, pitäisittekö lapsen vai harkitsisitteko/ päätyisittekö tekemään abortin tälläisissa tapauksissa?? Kyselen ihan vain mielenkiinnon vuoksi, sillä oma kantani on asiaan hyvin selvä ja olen myös miesystäväni kanssa keskustellut asiasta ja myös hänen kantansa asiaan on selvä.
Eli itse päätyisin tekemään abortin jos saisin kuulla odottavani vammaista/ kehitysvammaista lasta. Tämä sen vuoksi että työskentelen syvästikehitysvamaisten ihmisten parissa ja heidän hoitamisensa om minulle arkipäivää,tiedän siis kuinka rankkaa se tulisi olemaan riippuen paljolti vammanlaadusta ja vaikeusasteesta.
Varsinkin fyysinen-ja henkinen raskaus tulee ilmi kun lapsi on täysin autettava eikä pysty itse tekemään mitään.
Eli itse päätyisin tekemään abortin jos saisin kuulla odottavani vammaista/ kehitysvammaista lasta. Tämä sen vuoksi että työskentelen syvästikehitysvamaisten ihmisten parissa ja heidän hoitamisensa om minulle arkipäivää,tiedän siis kuinka rankkaa se tulisi olemaan riippuen paljolti vammanlaadusta ja vaikeusasteesta.
Varsinkin fyysinen-ja henkinen raskaus tulee ilmi kun lapsi on täysin autettava eikä pysty itse tekemään mitään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Abortti.
ainoita tapauksia millon ehkä voidaan sanoa abortin olevan lapselle parasta. Hyväksyn ja ymmärrän silloin jos lapsi on kuolemansairas ja eläisi muuten vain lyhyen aikaa ja kärsimyksissä. Riippuisi ihan miten syvä kehitysvamma on, voiko elää millään tavoin itsenäisesti, jne. Jokainen on omanlaisensa tapaus ja pitäisi harkita erikseen.
Olen myös toiminut aikaisemmin kehitysvammapuolella, noin 15 vuoden ajan. Realiteetit on niin sanotusti hanskassa. Olen myös jo sen ikäinen, että tiedän omat rajalliset voimavarani ja myös sen, etten jaksaisi enää vammaisen lapsen kanssa. Vamman laajuuttaa tai syvyyttähän on aika vaikea etukäteen arvioida. Esimerkiksi downeja voi olla tosi pärjääviä tai sitten ei ollenkaan pärjääviä. Joidenkin mielestä tämä on rodun jalostusta ja tuomittavaa. Mutta onko se niin mustavalkoista? Olen ehkä itsekäs, mutta luultavasti päätyisin aborttiin.
Tekisin abortin. Miksi maailmaan pitäisi saattaa ihminen, jonka elämä olisi suurimmalta osin pelkkää kärsimystä.
abortista vaikeasti vammaisen kohdalla. Jopa siinä tapauksessa ettei lapsi varsinaisest kärsisi tai ymmärtäisi omaa tilannettaan. Useinhan downilaiset ovat melkoisia hymynaamoja ja perheidensä rakastamia.
Joten voisi myöntää sen että ajattelee myös omia voimavarojaan ja jaksamistaan aborttipäätöstä ajatellessaan. Tokihan lapsi pärjää jos vain on rakastava perhe ympärillä mutta jos on laitoshoidossa niin miten sitten viihtyy siellä.
Kannattaa olla alusta asti rehellinen ennenkaikkea itselleen!!!
Abortin tekisin
Vain jos lapsi olisi elinkelvoton, eli ei selviäisi kohdun ulkopuolella ollenkaan tai lyhyen aikaa vakavasti sairaana ja kärsivänä.
Tosi henkilökohtainen asia, en sano että minun ratkaisuni olisi oikea kenellekään muulle, itseni tuntien en vaan pystyisi siihen..