Ulkona on pimeää.
Tuuli yllyttää itkemään.
Lehdetöntä puuta.
Rannan autiutta.
Hymy suuta.
Sydän ajattelee.
Tuntee vilun.
Odottaa lohduttajaa.
Punaisen tuvan omistajaa.
En kirjoita rakkaudesta.
En ihmisenä olosta.
En säästä.
Ne kaikki on etäällä.
Kun mun kotini ei ole täällä.
Tuuli yllyttää itkemään.
Lehdetöntä puuta.
Rannan autiutta.
Hymy suuta.
Sydän ajattelee.
Tuntee vilun.
Odottaa lohduttajaa.
Punaisen tuvan omistajaa.
En kirjoita rakkaudesta.
En ihmisenä olosta.
En säästä.
Ne kaikki on etäällä.
Kun mun kotini ei ole täällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vieras paikka kovin tuttu on,
se jotenkin on aina niin hengetön,
ei siellä koskaan olo hyvä oo,
vaik kaikki muutoin kunnossa on.
Mut kun pakko asua on ,
jos on kulkija veren perinnön,
niin sopeutumaan oppimaan on
ihminen lähes itsestään.
Määkin katselen taivasta,
vaik pimee se on ei valoja,
kaamos ajassa huomannut oon,
mä kotonakin oon onneton.
ps,
hyvin kuvasit,Margitta
sen elämisen tyhjyyden jota
joskus kokee ihminen.
Vilkutan taivaalle.
Tähtien vyöhön.
Sysimustaan yöhön.
Sillä ei mun kotini oo täällä.
Se on etäällä.
Tuulen pesässä.
Mustanmeren syöväreissä.
Siellä missä joki virtaa.
Meren aallot rikkoo pirtaa.
Viulun sävelessä.
Runon säkeessä.
Siellä elän.
Siellä hengitän.
Olen olemassa.