Hei! Onko se sairasta että puhun ja naureskelen yksikseni?
Olen tosi yksinäinen...toisin sanoen minulla ei ole lähes lainkaan sosiaalista elämää- paitsi oman pääkoppani sisällä!
Juttelen ja hymyilen kuvitteellisille tilanteille ja "ystävilleni". Näistä mielikuvista on tullut iän ( ja yksinäisyyden) myötä yhä aidompia ja aidompia...Ja ihania!
Uskokaa tai älkää olen jo 19 vuotias X)
Olen tosi yksinäinen...toisin sanoen minulla ei ole lähes lainkaan sosiaalista elämää- paitsi oman pääkoppani sisällä!
Juttelen ja hymyilen kuvitteellisille tilanteille ja "ystävilleni". Näistä mielikuvista on tullut iän ( ja yksinäisyyden) myötä yhä aidompia ja aidompia...Ja ihania!
Uskokaa tai älkää olen jo 19 vuotias X)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...meissä kaikissahan on omat kummallisuutemme. Kyllä minäkin juttelen itsekseni, esim. esittelen saunaa englanniksi englantilaiselle mielikuvitusystävälleni.
Luulenpa, että tuo on ihan normaalia vai onko? onpahan meillä kuitenkin omaakivaa eikä tylsää. Minulla on kavereita, jos sanoisin olevani yksinäinen, valehtelisin. Mutta jostain kumman syystä käyttäydyn tällä tavalla...
En luultavasti näytä ystävilleni, millainen oikeasti olen. Olen outo vain yksinäni.
Minusta se ei ole ollenkaan sairasta.
olen kohta 22 vuotias ja puhun paljonkin yksinäni.asun solussa ja on välilla aika noloa kun huomaa puhuvansa yksin ...tein sitä jo pienenä ja luulen että se jatkuu ja jatkuu..en tiedä liittyykö se yksinäidyyteen mutta teen sitä enemmän kun olen ollut pitkään itsekseni tai yksinäinen.lisäksi puhun paljon yolläkin yksinään :)herään usein siihen että puhun,no eihän siinä voi nukkua kun joku höpöttää kokoajan.
Joo ja mulla on sellainen "tapa" tai en voi estää sitä tapahtumasta. Kun olen yksikseni huudan tai puhun että, "vihaan itseäni olen tyhmä". Sosiaalinen ihminen olen ja mulla on muutamia ystäviä. Joskus saatan äännähdellä itsekseni ihan tyhmiä ääniä. Pystyn kyllä hillitsemään itseni ihmisten seurassa mutta en yksin. Tai pystyisin kyllä mutta, tavallaan se tapahtuu itsestään. Olenko hullu? Vai onko normaalia? Täysin terve olen fyysisesti.
Uskon että kaikki ihmiset puhuvat mielessänsä, vaikka kaikki eivät avaakkaan suutaan ja puhu ääneen. Ääneen mielensä ilmaiseminen on vain erilainen käyttäytymismalli kuin hiljaa mielessään jutteleminen. Jos ne mielessä olevat löpinät häiritsevät niin kannattaa hakeutua vaikka jooga ryhmään jossa voi rentoutua ja mieli rauhoittuu kuin itsestään. Kun opit rauhoittamaan mielesi niin pystyt olemaan enemmän tietoinen sisäisestä puheestasi ja olemaan ilmaisematta sitä sanoin silloin kun se ei sovi tilanteeseen. Tietoisuuden lisääntyminen on hyvä lääke tähän, niin kuin moniin muihinkin "vaivoihin". Ajatuksista tulee ongelma silloin kun ihminen samaistuu niihin. Kun olet tietoinen ajatuksistasi, niin et samaistu niihin, jolloin niillä ei ole mitään valtaa sinuun, joka olet se joka tiedostaa ajatukset.
Lisää aiheesta voit opiskella ja tutustua todelliseen itseesi lukemalla kirjoituksia osoitteesta http://www.oshana.org/
uskon että suuri osa meistä käyttäytyy kuin sinä, oli niitä ystäviä tai ei. Minustakin on ihanaa paeta välillä mielikuvitusmaailmaan, missä tapahtuu ihania asioita. Joskus puhun ääneen, joskus menen sinne vain mielessäni.
en ole ajatellut että se on epänormaalia. Kaikki ihmiset on omalla tavallaan outoja, piste.