Kävin nyt ekaa kertaa täällä terveys-palstalla ja huomasin, että täällä puhutaan alkoholistakin. Itse en ole omasta tilanteestani puhunut kenenkään kanssa, joten ajattelin, että olisi ehkä tervettä ottaa asia esiin jonkun kanssa vaikka ensin vain näin palstan kautta. Kun kuitenkin olen huomannut olevani hieman huolissani omasta alkoholinkäytöstäni. Vähän ehkä pitkä viesti, mutta koittakaa jaksaa lukea.
Eli tilanteeni on tämä: olen 28-vuotias, koulutettu mies. Hyvä työ. Aiemmin olin kilpaurheilija ja alkoholinkäyttöni suht vähäistä. Tosin olen aina ollut alkoholin suhteen vähän sellainen "suomalaistyylinen", eli että kun otetaan, otetaan kunnolla. En ole ikinä ymmärtänyt niitä, jotka haluavat käydä yhdellä-kahdella kaljalla. En minä mistään viinan tai kaljan mausta pidä. Kaljaa otetaan, että saataisiin mahtavat nousukännin fiilikset (vähän sama juttu kuin kahvi: maku on mielestäni paska, mutta silti juon sitä varmaan toistakymmentä kuppia päivässä, koska siitä saa kivan olon). Itse olen mielummin ottamatta ja silloin kun otetaan, otetaan sitten se 15 pulloa baarijuomat. Olen isokokoinen ja aika hyvä viinapää, joten pystyn mielestäni aika mukavasti ottamaan toistakymmentä pulloa keppanaa ilman, että menen mihinkään pahaan känniin. Ei siinä mitään, todella harvat kerrat olen ikinä ottanut mitään kunnon sika-änkyröitä, enkä ole väkivaltainen tai muutenkaan hankala humalassa. Hauska seuramies useimmiten.
Nyt viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut ottamaan viinaa vähän eri tyylillä kuin "ympäristöni".
Joitain tyypillisiä esimerkkitilanteita:
1. Vielä opiskeluaikoina oli jotenkin yleisesti "hyväksyttävää", että aloitettiin esim kaljoittelemaan perjantaina jo neljän-viiden aikaan alkuillasta. Juuri se dokailuillan pituus on minusta aivan mahtavaa - parasta koko jutussa. Samoin juuri siitä syystä laiva-, mökki- ja esim. laskettelureissut ovat mahtavia, kun voi aloittaa jo päivällä - melkeinpä jo aamusta kaljoittelun ja "häröilyn".
Tuntuu vain, että nykyisin ympäristöni (vaimo etunenässä kaveritkin) ovat jotenkin muuttuneet siinä suhteessa (aikuistumista??), sillä heillä tällainen "ajoissa aloittaminen" kuuluu nykyisin korkeintaan sinne mökille jos enää sinnekään. Itse esim. perjantaisin, jos vaikka on tulossa ystäviä illalla syömään ja saunomaan yms., haluaisin aloittaa kaljoittelun ja viinin juonnin jo esim. ruoanlaiton yhteydessä ennen klo viittä-kuutta. Mutta eihän se todellakaan ole luvan kanssa mahdollisuutta enää. Vaimo saisi raivarin, jos aloittaisin juomaan jo siihen aikaan. Ja yleensäkään ennen kuin vieraat ovat tulleet. Sitten ruoan kanssa voi aloittaa punaviinillä, ja sitten saunan yhteydessä olutta ja ehkä loppuillasta snapsi. Mutta kun en itse jaksa sellaista. Haluan olla jo valmiiksi vieraiden tullessa (yleensä n. 19.00 aikaan) "mahtavassa fiiliksessä" kuten silloin ennen aina oltiin jo siinä vaiheessa iltaa. Koska se ei nykyisin ole "sallittua", käyn aina jonkin syyn varjolla kellarivarastossa, jossa säilytän aina jotain alkoholia (yleensä muutama pullo siideriä). Vedän siellä äkkiä 2-4 puolen litran siideriä sukkana alas ja menen sitten pastillien syönnin jälkeen takaisin sisään. Ja varon huolellisesti hönkäilemästä vaimoa kohti. Kohta on taas huippufiilis, laitan ruokaa ja rallattelen. Kun vaimo menee esim. vessaan, vedän vielä kaljan tai kaksi pikana alas - ja muistan aina nappailla jotain mausteista ruokaa perään, ettei alkoholin haju tunnu. Kun vieraat tulevat, olen hyvillä fiiliksillä, enkä myöhemminkään humallu juuri sen enempää kuin muutkaan. Eli periaatteessa en ainakaan aiheuta muille häiriötä.
2. Vaimolla on yövuoro töissä. Vaikka en olisi lähdössä minnekään, tulee aina silloin kun vaimolla sattuu yövuoro viikonlopulle sellainen olo, että pakko käyttää nyt tilanne hyväksi ja vetää kännit. Vaikka olisin yksin kotona koko illan. Haen kaupasta "mäyräkoiran" (12 ploa bisseä) ja ison sipsipussin. Istun tietokoneen ääressä, vedän bisseä ja surffailen keskustelupalstoilla. On huippufiilis. Usein kuitenkin siinä laskuvaiheessa tulee yksin ollessa ihan paska fiilis, jolloin yleensä yritän mennä pian nukkumaan.
3. Kaverilla muutto lauantaipäivänä. Vaimo sopivasti töissä. Aamulla on fiilis, ettei yhtään huvita olla selvinpäin muuttamassa, joten haen äkkiä sikspäkin kaupasta ja vedän sen puoleen tuntiin ennen muuttotalkoisiin lähtöä. Muuttelen sitten siinä hyvissä fiiliksissä. Tosin kaveri ihmettelee, että "taisit olla illalla myöhään liikenteessä, kun eiliset viinat vielä noin voimakkaasti haisee". En kehdannut sanoa, että tässä sitä vedettiin pikakännit ennen muuttoa.
Muitekin esimerkkejä olisi. Eli kaikenkaikkiaan on alkanut itselle tulemaan viime aikoina olo, että vaikkei ryyppäämiseni juurikaan ole levinnyt arkipäiville, niin aika hyvä alkoholistin alku tässä taitaa olla kasvamassa. Mutta esim huomenna vaimolla on taas yövuoro ja vaikka kaikki kaverit ovat joissain muissa touhuissa, enkä periaatteessa ole mihinkään lähdössä illalla, niin olen varma, että vaikka kuinka päättäisin olla selvinpäin, niin tulee taas ne kännit vedettyä. Pakkohan se on käyttää tilaisuus hyödyksi.
Eli tilanteeni on tämä: olen 28-vuotias, koulutettu mies. Hyvä työ. Aiemmin olin kilpaurheilija ja alkoholinkäyttöni suht vähäistä. Tosin olen aina ollut alkoholin suhteen vähän sellainen "suomalaistyylinen", eli että kun otetaan, otetaan kunnolla. En ole ikinä ymmärtänyt niitä, jotka haluavat käydä yhdellä-kahdella kaljalla. En minä mistään viinan tai kaljan mausta pidä. Kaljaa otetaan, että saataisiin mahtavat nousukännin fiilikset (vähän sama juttu kuin kahvi: maku on mielestäni paska, mutta silti juon sitä varmaan toistakymmentä kuppia päivässä, koska siitä saa kivan olon). Itse olen mielummin ottamatta ja silloin kun otetaan, otetaan sitten se 15 pulloa baarijuomat. Olen isokokoinen ja aika hyvä viinapää, joten pystyn mielestäni aika mukavasti ottamaan toistakymmentä pulloa keppanaa ilman, että menen mihinkään pahaan känniin. Ei siinä mitään, todella harvat kerrat olen ikinä ottanut mitään kunnon sika-änkyröitä, enkä ole väkivaltainen tai muutenkaan hankala humalassa. Hauska seuramies useimmiten.
Nyt viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut ottamaan viinaa vähän eri tyylillä kuin "ympäristöni".
Joitain tyypillisiä esimerkkitilanteita:
1. Vielä opiskeluaikoina oli jotenkin yleisesti "hyväksyttävää", että aloitettiin esim kaljoittelemaan perjantaina jo neljän-viiden aikaan alkuillasta. Juuri se dokailuillan pituus on minusta aivan mahtavaa - parasta koko jutussa. Samoin juuri siitä syystä laiva-, mökki- ja esim. laskettelureissut ovat mahtavia, kun voi aloittaa jo päivällä - melkeinpä jo aamusta kaljoittelun ja "häröilyn".
Tuntuu vain, että nykyisin ympäristöni (vaimo etunenässä kaveritkin) ovat jotenkin muuttuneet siinä suhteessa (aikuistumista??), sillä heillä tällainen "ajoissa aloittaminen" kuuluu nykyisin korkeintaan sinne mökille jos enää sinnekään. Itse esim. perjantaisin, jos vaikka on tulossa ystäviä illalla syömään ja saunomaan yms., haluaisin aloittaa kaljoittelun ja viinin juonnin jo esim. ruoanlaiton yhteydessä ennen klo viittä-kuutta. Mutta eihän se todellakaan ole luvan kanssa mahdollisuutta enää. Vaimo saisi raivarin, jos aloittaisin juomaan jo siihen aikaan. Ja yleensäkään ennen kuin vieraat ovat tulleet. Sitten ruoan kanssa voi aloittaa punaviinillä, ja sitten saunan yhteydessä olutta ja ehkä loppuillasta snapsi. Mutta kun en itse jaksa sellaista. Haluan olla jo valmiiksi vieraiden tullessa (yleensä n. 19.00 aikaan) "mahtavassa fiiliksessä" kuten silloin ennen aina oltiin jo siinä vaiheessa iltaa. Koska se ei nykyisin ole "sallittua", käyn aina jonkin syyn varjolla kellarivarastossa, jossa säilytän aina jotain alkoholia (yleensä muutama pullo siideriä). Vedän siellä äkkiä 2-4 puolen litran siideriä sukkana alas ja menen sitten pastillien syönnin jälkeen takaisin sisään. Ja varon huolellisesti hönkäilemästä vaimoa kohti. Kohta on taas huippufiilis, laitan ruokaa ja rallattelen. Kun vaimo menee esim. vessaan, vedän vielä kaljan tai kaksi pikana alas - ja muistan aina nappailla jotain mausteista ruokaa perään, ettei alkoholin haju tunnu. Kun vieraat tulevat, olen hyvillä fiiliksillä, enkä myöhemminkään humallu juuri sen enempää kuin muutkaan. Eli periaatteessa en ainakaan aiheuta muille häiriötä.
2. Vaimolla on yövuoro töissä. Vaikka en olisi lähdössä minnekään, tulee aina silloin kun vaimolla sattuu yövuoro viikonlopulle sellainen olo, että pakko käyttää nyt tilanne hyväksi ja vetää kännit. Vaikka olisin yksin kotona koko illan. Haen kaupasta "mäyräkoiran" (12 ploa bisseä) ja ison sipsipussin. Istun tietokoneen ääressä, vedän bisseä ja surffailen keskustelupalstoilla. On huippufiilis. Usein kuitenkin siinä laskuvaiheessa tulee yksin ollessa ihan paska fiilis, jolloin yleensä yritän mennä pian nukkumaan.
3. Kaverilla muutto lauantaipäivänä. Vaimo sopivasti töissä. Aamulla on fiilis, ettei yhtään huvita olla selvinpäin muuttamassa, joten haen äkkiä sikspäkin kaupasta ja vedän sen puoleen tuntiin ennen muuttotalkoisiin lähtöä. Muuttelen sitten siinä hyvissä fiiliksissä. Tosin kaveri ihmettelee, että "taisit olla illalla myöhään liikenteessä, kun eiliset viinat vielä noin voimakkaasti haisee". En kehdannut sanoa, että tässä sitä vedettiin pikakännit ennen muuttoa.
Muitekin esimerkkejä olisi. Eli kaikenkaikkiaan on alkanut itselle tulemaan viime aikoina olo, että vaikkei ryyppäämiseni juurikaan ole levinnyt arkipäiville, niin aika hyvä alkoholistin alku tässä taitaa olla kasvamassa. Mutta esim huomenna vaimolla on taas yövuoro ja vaikka kaikki kaverit ovat joissain muissa touhuissa, enkä periaatteessa ole mihinkään lähdössä illalla, niin olen varma, että vaikka kuinka päättäisin olla selvinpäin, niin tulee taas ne kännit vedettyä. Pakkohan se on käyttää tilaisuus hyödyksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää "pakkohan se on käyttää tilaisuus hyödyksi" ajattelu on vähän saman mallin mukaista kun oli Sulo Vilenin ajattelu Tankki täyteen ohjelmassa. Sulon piti aina ostaa "kun halvalla saa". Ja yleensä oli aina virheratkaisu, vaikka halvalla saikin. Sama juttu se on sunkin touhujen kanssa. Mutta mä olen varmasti väärä ihminen moralisoimaan ja neuvomaan. Kun ei tämä omakaan juominen ihan hallussa ole.
No ehkä se,että on pakko käyttää tilaisuus hyväksi,kertoo jo jotain teidän väleistä ja erovaisuuksista ajattelu tavoissa?
Alkoholin tulisi olla nautintoaine(makukin on minun mielestä todella hyvä lähes kaikissa tunnetuissa alkoholeissa,ei siis se humalatila yksistään)eikä nöyryyttäjä,jota on pakko ottaa tilaisuuden tullen.Mutta en minä sitäkään käsitä,että miksi vallitsevalle "moraalille" joku ihminen antaa niin suuren painoarvon,että paheksuu puolisonsa juomisen aloittamista esim ruoan laiton yhteydessä tai vaikka mökillä iltapäivällä juomista.
Toisaalta,taidatte olla semmoisessa asemassa olevia ihmisiä keillä kiireet on sitä luokkaa,että tarvitset välillä "vapauden tunteen" jonka saa,kun voi aloittaa aamupäivällä ja jatkaa siitä aina iltapäivän halki kohti iltaa ja yötä.
Itsellä tuommoiselle ei ole mitään käytännön esteitä(ammattikorkeakoulu ei ole este) ja semmoinen hiljalleen,mutta pitkään(vuorokausi...vuorokausia..?)kestävä tissutteluhan/puolikännäyshän se kaikkein hauskinta on,enkä sitä paheksu,enkä ymmärrä mitä syytä kenelläkään on paheksua toisen mieltymyksiä.Itse asiassa semmoinen pikkujuominen pitkin päivää voisi olla huomattavasti järkevämpää,kuin suomalais tyylinen juomisen mystifiointi,jossa kiireisen viikon päälle palkitaan itsensä itsensä rääkkäämisestä kunnon kännillä.Kun saman rentouden saavuttaisi sillä,että antaa itselleen vapauksia,eikä tee viittä päivä viikossa klo 7-16 asioita joita ei "oikeasti" halua tehdä.
Jos sulla peruslähtökohta on tämä: "Kaljaa otetaan, että saataisiin mahtavat nousukännin fiilikset (vähän sama juttu kuin kahvi: maku on mielestäni paska, mutta silti juon sitä varmaan toistakymmentä kuppia päivässä, koska siitä saa kivan olon).", niin aika pahalta näyttää. Eli käytät alkoholia ja kahvia "huumaantumistarkoituksessa" kivan olon saamiseksi. Seuraava askel on pilvi ja piri, jotka eivät yleensä tuollaisella luonteella ole kovinkaan kaukana. Eli ole nyt varovainen. Parempi jos pyrkisit eroon sekä alkosta että kahvista. Sulla on selvästi nistin luonto.