Moniko teistä suurperheiden perustajista olette oikeasti kiinnostuneita maapallon hyvinvoinnista? Onko teistä aivan sama, minkälaisen ekologisen jalanjäljen pesueenne jättää? Totuushan on se, että vaikka miten kierrätät, kompostoit ja ajattelet vihreästi, iso perhe kuormittaa luontoa ja saastuttaa maapalloa aivan eri tavalla kuin pienperhe.
Tunnetteko koskaan omantunnonpistoa sydämessänne?
Tunnetteko koskaan omantunnonpistoa sydämessänne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse kukin voi aika ajoin käydä vilkaisemassa lapsentekoa harkitessaan koko maapallon väkiluvun kasvua. Myös Euroopan Unionin ja Suomen väkilukut ovat kovassa nousukiidossa.
http://www.poodwaddle.com/worldclock.swf
koska en kerkeä, meidän Erkki pitää minut puuhissa kanssaan ja loppu aika menee mukuloita ( 12 kpl ) passatessa. Myös anoppi asuu taloudessa.
NÄITÄ KIINNOSTA, SE ON SAATAVA KERSA PER VUOSI !
oikeasti kiinnostunut maapallon hyvinvoinnista, enkä tunne omantunnonpistoja.
Olemme sijaisperhe ja minusta tuntuu tosi mukavalta opettaa näille lapsille, että omilla teoilla voi tehdä paljon luonnon hyväksi. Uskomattoman monissa perheissä ei viedä edes papereita kierrätykseen!
Väitän, että nämä lapset kuormittaisivat siinä pienperheessä paljon enemmän tätä yhteistä palloamme, kuin täällä meillä suurperheessä, jossa oikeasti lajitellaan kaikki mahdollinen. Mietin jo ostaessani, että millaista jätettä mistäkin syntyy ja päädyn yleensä siihen, mistä jätettä ei paljoa tule.
Olenkin hyvin ylpeä siitä, että roska-auto käy meillä vain kerran/kk, vaikka meillä on 6 lasta ja me 2 aikuista. Välillä roskis on täynnäkin(kansi kiinni kuitenkin), mutta usein se tyhjätään vajaana, koska täällä maalla ei ole mahdollista saada tyhjennystä 6 viikon välein.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Sijaisperheissä ei tuhlailla tarpeettomasti lapsiin jotta niistä jää enemmän tienestiä omiin taskuihin. Kouluja käymättömät sijaisvanhemmat eivät tuskin muuta osaakkaan opettaa kuin kierrätystä mutta on sekin tyhjää parempi. Kaikkein kannattavinta on perustaa sijaisperhe, opettaa luonnonarvoja marjanpoimintoineen ja kierrätystä. Omat lapset saavat hyvt perinnöt aikanaan.
Tuttavapiirissäni on muutama sijaisperhe. Kahteen perheeseen ei ole omia lapsia siunaantunut. Silti on toinen perhe adoptoinut aikoinaan viisi sijoituslasta. Toisessa perheessä on kaksi omaksi adoptoitua. Ei varmaan tienestimielessä, koska ovat aina saaneet jonkun alkoholisoituneen äidin jälkeläisen. Jokainen adoptoitu lapsi on eri perheestä. Sijaisvanhemmaksi ei pääse kuka tahansa, vanhemmiksi hyväksymiseen on tarkka kontrolli ja siihen on opiskeltava. Opiskelun ja hoidon laadun valvoo sosiaalitoimi.
Nyt lapset ovat molemmissa perheissä aikuisia. Ovat saaneet opiskella ja tekevät koulutustaan vastaavaa työtä. Näissä perheissä on hoidettu lapsia tunnollisesti. Heiltä ei ole puuttunut huolenpitoa eikä ole ollut taloudellisesti ongelmia. Murrosiässä kolme näiden perheiden lapsista olivat oikeita ongelmanuoria.
Heidän kasvatuksensa vaati silloin erityistä jaksamista. Nyt aikuisena kiittävät vanhempiaan, koska heistä pidettiin silloinkin huolta.
Kun toisen perheen nuorin adoptiolapsi oli murrosikäinen, niin sijoitettiin heille kolme lasta tilapäisesti. Vanhin oli melkein kymmenvuotias. Hänen sopeuttamisessaan normaalielämään oli eniten työtä. Puhetyyli ja muutkin käytöstavat piti harjoitella uusiksi. Keskimmäinen lapsista oli diabeetikko, jolle vasta sijoitusperheessä hankittiin oikea lääkitys. Taudin tasapainoon saattaminen oli vaikeaa. Joskus oli tilanteita, monta kertaa yöllä, että sokerit oli korkealla. Silloin oli toisen vanhemmista lähdettävä lenkille lapsen kanssa, että tilanne korjaantui. Sokeria mitattiin monta kertaa päivässä ja viimein tauti saatiin tasapainoon. Nuorin 4-vuotias pelkäsi koko ajan, että sijoitusperheen äiti lyö, jos ei tottele. Niin oli oma äiti tehnyt. Lapsi oli onnellinen, kun sai omat kumisaappaat, kengät ja ihan omia uusia vaatteita. Kun sitten lapsille tuli aikanaan eteen lähtö adoptioperheisiin, niin kieltäytyivät ja olivat epäluuloisia. Sijoitusperhe auttoi taas sopeutumisessa ja nyt on jokaisella kolmella omat vanhemmat, jotka jatkavat siitä, mihin sijoitusperheessä oli pohjustettu.
Raha vaan on se ketä kiinnostaa kuten sijaisperheillä. Heillä sienestetään, marjastetaan, metsästetään kunhan kaikki saadaan ilmatteeksi jotta sijaislapsista hyöty olisi mahdollisimman suuri. Ei mikään ihme jos ei roskapöntöt täyty kun sijaislapsille ei edes kenkiä osteta vaan kierrätetään vanhoja. Sijaislapsille ei edes kännyköitä suoda kun pelätään vanhempien manipuloivan. Sijaislapsille opetetaan navetassa elämistä (työtä tekemällä) alkellisin keinoin vedoten luonnon ihmeisiin. Eikä syy ole sijaisperheissä vaan niissä jotka tarvitsevat sijaisperheitä tekemällä vastuuttomasti jälkeläisiä kykenemättä heistä huolehtimaan.
Toisekseen pienperhe voi kuormittaa enemmän luontoa kuin suurperhe joka kierrättää. Meilläkin pienperhe jossa aina syötiin maksalaatikkoa jota en tarjoaisi kuin koiralle. Vamhemmat halusivat elää omaa elämäänsä ja me kakarat olimme sen tiellä. Sama sijaisperheillä, he eivät välitä lapsista senkään vähää kuin omat vanhemmat vaan tienaavat hyvät rahat mitä muuten eivät kouluttautumat ihmiset tienaisi.
Opiskellut järkevä ihminen ei koskaan alkaisi sijaisvanhemmaksi vaan he ovat työtä vieroksuvia kouluttamattomia ihmisiä valitettavasti jotka haluavat äkkirikastua sijaislapsilla.
viitsii ottaa vieraita lapsia ristikseen, vaikka rahaa tulisi kuin suokuokalla.
ottaa mutta sitä biosukua en haluaisi lapsen mukana. Harvoin vanhemmat ja suku huostaanottoa hyväksyvät joten lapsen myötä sijaisperheen elämään tulee suvun lisäksi paljon riitaa, valeita ym.
että sijaisperheistä on huutava pula. Jos sillä työllä rikastuisi niin sijaisperheeksi ryhtyjiä olisi enemmän kuin perhettä tarvitsevia lapsia. Ja eikös herrat sitten ryhtyisi sijaisvanhemmiksi kun "helppoa rahaa tulisi tekemättä mitään".
Kaikkee se kateus teettää.