Näin se tapahtui.. :)

Olimme viikonloppuna juhlimassa ensimmäistä vuottamme yhdessä. Lauantaina kävimme kylpylän puolella rentoutumassa, ja aivan reporankana ja onnellisina menimme takaisin huoneeseen. Ajattelin lähteväni suihkuun, kun yhtäkkiä mieheni istui viereeni sängylle ja sanoi: "Meidän täytyy jutella."

Säikähdin aivan älyttömästi, sillä mulla on huonoja suhteita takana, jotka ovat aina päättyneet meidäntäytyypuhua-sanoihin. Sydän pomppasi kurkkuuni, ja sanoin sen miehellenikin. Hän jatkoi, kuinka ihanaa on ollut olla kanssani, ja on hyvin onnellinen. (En enää muista tarkkoja sanakäänteitä, kun niin paniikissa olin.) Odotin koko ajan sitä mutta-sanaa. Hän puhui, kunnes mieleeni pälkähti, että hetkonen, ei tämä taidakaan olla eropuhe. Ollaan puhuttu aiemmin kihloista ja naimisiinmenosta, ja huomasin että HERRANJESTAS! nyt se taisi tulla se kosinta!

Sydän pomppi varmaan jo takaraivossa, kun mieheni pyysi, että laittaisin silmäni kiinni, hän halusi sen olevan yllätys. Kun sain avata silmäni, mieheni oli edessäni polvistuneena avoin sormusrasia kädessään. En enää edes muista hänen viimeisiä sanojaan, kun jo hyppäsin hänen kaulaan ja silmistäni vuoti onnenkyyneliä. Huomattiin vasta myöhemmin, että en ollut edes vastannut mitään:).

Olen niin onnellinen :)

Siinä mun, siis meidän tarina.