Live-eli likokalasta oli aamulla tarinaa televisiossa. Erinomainen, vaatimaton ja terveellinenkin kalaruoka, jota pikkupoikana inhosin sen kastikkeen takia.
Lähes aikuisena uskalsin kokeilla tuota joka joulun kalaruokaa ja ihastuin sen makuun. Nyt en mistään tuota ruokaa enää saa, ei varmaan ruotsinlaivallakaan, jonne kohta lähden. Itse tehtynä tuo kyllä syntyisi.
Onko likokala vielä monenkin joulun kalaruoka?
Joulun herkku, livekala
54
2418
Vastaukset
- Seku
Meillä lapsuudenkodissani lipeäkala oli satavarma jouluruoka.
Sen haju oli epämiellyttävä, ja itse kala(turska) valmistettuna ruuaksi oli mielenkiintoinen. Pikkutytöstä
kalan ulkonäkö oli jännittävä, koska se jotenkin "eli" lautasella.
Itse en ole avioliittoni aikana valmistanut jouluksi lipeäkalaa, mutta jos menisin, tai menisimme johonkin, vaikkapa kylpylään joulua viettämään, niin varmasti söisin sitä, en niinkään herkkuna, vaan harvinaisuutena.sai 25v sitten ainakin kaupoista livekalaa. Se oli valmiiksi pakattu sopiviin pakkauksiin,ehkä n,yhdin kilon pakkaulsiin. Ja täälähän sitä on jo ollut kaupoissa ,ruotsalaiset ainakin syövät sitä jola joulu. Meillä lapsuudenkodissani ,äiti liotti kapakalaa saavissa ,johonka vesi vaihdettiin joka päivä ,muistelisin että siihen lisättiin aluksi jotain kalan pehmennykseksi. Mutta en tiedä mitä se oli ,ei kai vaan livettä. Kuka tietää olisi mukava kun kirjoittaisi mitä siihen liotusveteen laitettiin. Muistelen että olen joka joulu syönyt livekalaa,ja tykkään siitä valkokastikkeen kanssa ,ripaus suolaa ja pippuria päälle. Se on kallista ,täälä ruotsissa ,taitaa olla Delikates herkkua.
- Herkkua monenlaista
Näin joulunaikaan herkuttelen itsekseni lipeäkalalla. Keitetyt perunat, valkokastike ja lipeäkalalle sopivasti mustaa pikkuria. Se on herkkua, jota kukaan läheiseni ei voi sietää jo hajun takia.
Lapsuudessa äiti keitti kalan Elannon erityisessä kalapaljusta ostetusta lipeäkalasta. Kalapalju oli erillisessä kalahuoneessa. Haju oli kyllä kamala, mutta äiti loihti suussa sulavan herkun yhtenä jouluruokana.
Itse kävin aina työpaikkaruokailussa joulun alla syömässä työtoverini kanssa tuota lipeäkalaherkkua. - Ruotsinlaivalla ainakin olen syönyt joskus joulunaikaan myös lipeäkalaa.
Nyt kotona keitän joka vuosi joulun alla tuota jouluherkkua - lapset eivät ole inhoamassa hajua ja jouluna meillä on sitten muita kaikille maistuvia herkkuja yhteisessä joulupöydässä.
Mutta, aaah, lipeäkalaa ajatellessa tulee ihan vesi kielelle. Taidampa jo ottaa vinkistä vaarin ja keitellä sitä jo ihan lähiaikoina. - pilvi*
Kerran olen jo valmistanut lipeäkalaa. Näin kaupassa, että sitä jo oli, enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa.
Ihan perinteisesti sen valmistin valkokastikkeineen:D Pippuria ja suolaa pöydässä, vihreitä herneitä kalavadilla. Ja valkokastikkeessa kunnon annos voita. Herkkua!
Haju ei enään liesituulettimien aikaan ole niin kiusallinen kuin ennen, eikä siihen kuole :D
Tervetuloa mukaan syömään seuraavalla kerralla.:D Meillä ei aattona mahdutettu lipeäkalaa, vaan joku joulun pyhistä oli kalapäivä. Kaikki lapseni myös valmistavat lipeäkalaa.
Vanhin tyttäreni on itse laittanut koivutuhkasta lipeääkin, on kovin kiinnostunut ruuanlaitosta, itse olen ostanut valmiina. - "pelkkää hyvää"
Nytkin on jääkapissa odottamassa joulua yksi pussi livekalaa. Ostaessani sanoi kassa, että hän pitää kalasta bearnaiskastikkeen kanssa. Itse käytän vanhaa tuttua valkokastiketta ja tietty sitä mustapippuria, niin kuin toisetkin muistelivat.
- Hintriika*
"pelkkää hyvää" kirjoitti:
Nytkin on jääkapissa odottamassa joulua yksi pussi livekalaa. Ostaessani sanoi kassa, että hän pitää kalasta bearnaiskastikkeen kanssa. Itse käytän vanhaa tuttua valkokastiketta ja tietty sitä mustapippuria, niin kuin toisetkin muistelivat.
Kauheesti tässä ihmettelen, kun puhutte yks jos toinenkin mustapippurista lipeäkalan kanssa! Eihän sellaista pippuria entisaikaan edes tunnettu. Jauhettua maustepippuria se oli ja sitä sen minun mielestäni pitää olla edelleenkin.
En kiistele kenenkään kanssa makuasioista, mutta kun se mustapippuri on niin uusi tulokas Suomen maassa, ettei sitä meidän lapsuudessa voitu käyttää... Eikä se kuulemma edes ole pippuri, ei mitään sukuakaan pippurikasville. Käytänhän minäkin sitä monessa paikassa, mutta en livekalassa!
Ovatko tavat ja tottumukset muuttuneet vai pettääkö muisti? - ,,,,
Hintriika* kirjoitti:
Kauheesti tässä ihmettelen, kun puhutte yks jos toinenkin mustapippurista lipeäkalan kanssa! Eihän sellaista pippuria entisaikaan edes tunnettu. Jauhettua maustepippuria se oli ja sitä sen minun mielestäni pitää olla edelleenkin.
En kiistele kenenkään kanssa makuasioista, mutta kun se mustapippuri on niin uusi tulokas Suomen maassa, ettei sitä meidän lapsuudessa voitu käyttää... Eikä se kuulemma edes ole pippuri, ei mitään sukuakaan pippurikasville. Käytänhän minäkin sitä monessa paikassa, mutta en livekalassa!
Ovatko tavat ja tottumukset muuttuneet vai pettääkö muisti?on pippurikasvi, mutta maustepippuri ei.
- pilvi*
Hintriika* kirjoitti:
Kauheesti tässä ihmettelen, kun puhutte yks jos toinenkin mustapippurista lipeäkalan kanssa! Eihän sellaista pippuria entisaikaan edes tunnettu. Jauhettua maustepippuria se oli ja sitä sen minun mielestäni pitää olla edelleenkin.
En kiistele kenenkään kanssa makuasioista, mutta kun se mustapippuri on niin uusi tulokas Suomen maassa, ettei sitä meidän lapsuudessa voitu käyttää... Eikä se kuulemma edes ole pippuri, ei mitään sukuakaan pippurikasville. Käytänhän minäkin sitä monessa paikassa, mutta en livekalassa!
Ovatko tavat ja tottumukset muuttuneet vai pettääkö muisti?oli koko lapsuuteni ajan, samoin käytän vieläkin, muu perhe haluaa mustapippuria. Ainoa oikea minullekin on maustepippuri. Mieheni söi voisulan kanssa, sekä sipulisilppua.
- on ..
pilvi* kirjoitti:
oli koko lapsuuteni ajan, samoin käytän vieläkin, muu perhe haluaa mustapippuria. Ainoa oikea minullekin on maustepippuri. Mieheni söi voisulan kanssa, sekä sipulisilppua.
meilläkin aina siroteltu. Mutta laittakoon kukin vaikka kletsuppia, jos makunystyrät siitä tykkäävät.
- Hintriika*
,,,, kirjoitti:
on pippurikasvi, mutta maustepippuri ei.
Mutta olinhan minä puoliksi oikeassa, että toinen niistä ei ole pippurikasvi :D
Nyt painun niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, vaikka en osaa päättää: musta- vai maustepippuri. Jälkimmäistä olkoon ehdottomasti livekalani päällä. - ole ..
,,,, kirjoitti:
on pippurikasvi, mutta maustepippuri ei.
peura. :)
- en ..
olisi lapsuudessani lipeäkalaa suuhuni laittanut. Ihana valkokastike, jossa kananmunapilkettä seassa, sen päälle vielä ripaus hienoa maustepippuria.
Olipas hyvää.- monenlaista herkkua
Tarkoitin siis tuohon lipeäkala-keitetyt perunat-valkokastikeruokaan ripotettavaksi mustaa pippuria. (Tuli kirjoitusvirhe). - Ja vielä muuten lisäisin, että minä keitin ennen sen lipeäkalan puhtaassa sideharsossa, mutta nykyisin sen voi keittää siinä pussissaan. Pidän enemmän keitetystä lipeäkalasta kuin uunissa valmistetusta.
- Tepposet
Sen syönti oli vanhempieni kodissa jouluna.
Tuhkan keräämisen vuoksi saunan padan alla ei viikkoihin saanut polttaa muuta kuin koivua.
Valmistuprosessista en tiedä muuta kuin karmean hajun.
Oli pakko syödä sitä mautonta ja ruotoista "herkkua" ennen kuin sai kunnollisia jouluruokia.
Kastikkeen ja mausteiden kanssa sen sai kakisteltua alas.
Häivyttyäni siitä huushollista heti armeijan jälkeen en ole moista herkkua monesti maistanut.
Mautonta mutta kuitenkin parempaa kuin kotona.
Aviossa ollessani yhtenäkään jouluna ei ko. tuotetta ole pöytään ilmestynyt.
Joskus joulun jälkeen olen kytännyt alekalaa.
Kutakuinkin rasvatonta ja mautonta, hyvänlaatuista valkuaista jonka proteiinin vuoksi maustettuna ssa syödyksi.- *Kukkahame*
Lipeäkala kuuluu joulupöytään, valkokastiketta ja maustepippuria myllystä suoraan rouhien hmmmmm, en ole siihen mustapippuriin tottunut, mutta makuasia joskus voin oppia sitäkin käyttämään.
Pidin minä erään Norjan reissun jälkeen parin vuoden paussin lipeäkalasta, kun näin ne valtavat turskahaasiat meren rannalla ja satapäiset lokkiparven ryöpytti niitä, oli niitä niin paljon että aurinko pimeni kun ne kaarteli siinä rannassa.
Ja pähkinöitä pitää olla niitä joita 'korkkiruuvilla' auotaan! - ikävä haju
*Kukkahame* kirjoitti:
Lipeäkala kuuluu joulupöytään, valkokastiketta ja maustepippuria myllystä suoraan rouhien hmmmmm, en ole siihen mustapippuriin tottunut, mutta makuasia joskus voin oppia sitäkin käyttämään.
Pidin minä erään Norjan reissun jälkeen parin vuoden paussin lipeäkalasta, kun näin ne valtavat turskahaasiat meren rannalla ja satapäiset lokkiparven ryöpytti niitä, oli niitä niin paljon että aurinko pimeni kun ne kaarteli siinä rannassa.
Ja pähkinöitä pitää olla niitä joita 'korkkiruuvilla' auotaan!lipeäkalan seuralaisena syödään ehdottomasti paistettuja pekonikuutioita ja hernemuhennosta (siis kuivista vihreistä herneistä), sekä tietenkin perunaa. Tuo valkokastike ja pippuri eivät kuulu kuvioon. En valmista lipeäkalaa koskaan, sillä en pidä sen hajusta. Norjassa ystävät tarjoavat sitä ehdottomasti ja toki se alas menee, kun ei tarvitse itse valmistaa.
- 00700
ikävä haju kirjoitti:
lipeäkalan seuralaisena syödään ehdottomasti paistettuja pekonikuutioita ja hernemuhennosta (siis kuivista vihreistä herneistä), sekä tietenkin perunaa. Tuo valkokastike ja pippuri eivät kuulu kuvioon. En valmista lipeäkalaa koskaan, sillä en pidä sen hajusta. Norjassa ystävät tarjoavat sitä ehdottomasti ja toki se alas menee, kun ei tarvitse itse valmistaa.
Erikoinen yhdistelmä sianlihaa ja kalaa, no makuasioista ei voitane kinata, ja jouluna sitä possua on jossain muodossa.
Kerran haju lemahtaa ja siihen tottuu, paremmalta se maistuu kuin tuoksahtaa.
Kovasti tykkään lipeäkalasta ja pakkaseen ostan että voin sitä valmistaa jälkeen joulunkin.
Ollaanpa sitten pari viikkoa kilttinä ettei jouduta tuhmien kirjaan.. - Alja
00700 kirjoitti:
Erikoinen yhdistelmä sianlihaa ja kalaa, no makuasioista ei voitane kinata, ja jouluna sitä possua on jossain muodossa.
Kerran haju lemahtaa ja siihen tottuu, paremmalta se maistuu kuin tuoksahtaa.
Kovasti tykkään lipeäkalasta ja pakkaseen ostan että voin sitä valmistaa jälkeen joulunkin.
Ollaanpa sitten pari viikkoa kilttinä ettei jouduta tuhmien kirjaan..Tänään on Annan päivä. Muistan,että tämä päivä oli juuri se,jolloin äitini laittoi lipeäkalat likoamaan.
SE olikin monivaiheinen ja työläs tehtävä.
Kalat likosivat erilaisissa vesissä,ensin kylmässä,vesiä vaihdellen,sitten tuhkalipeä vedessä ja viimeksi taaskymissä vesissä.
Jouluna kuitenkin kaikki oli valmista.Valkokastike ja maustepippuria ripaus päälle,se kruunasi
vielä kaiken. - Tepposet
*Kukkahame* kirjoitti:
Lipeäkala kuuluu joulupöytään, valkokastiketta ja maustepippuria myllystä suoraan rouhien hmmmmm, en ole siihen mustapippuriin tottunut, mutta makuasia joskus voin oppia sitäkin käyttämään.
Pidin minä erään Norjan reissun jälkeen parin vuoden paussin lipeäkalasta, kun näin ne valtavat turskahaasiat meren rannalla ja satapäiset lokkiparven ryöpytti niitä, oli niitä niin paljon että aurinko pimeni kun ne kaarteli siinä rannassa.
Ja pähkinöitä pitää olla niitä joita 'korkkiruuvilla' auotaan!Lastemme lähdettyä omilleen lopetimme perinteisen joulunvieton.
Ei kuusta.
Silloin kun olemme kotona niin pari pientä eineslaatikkoa ja pikkukinkun voin ostaa.
Sillipurkki.
Yksi valmis torttupakkaus, 2 - 4 torttua, riittää sitä lajia.
Saksasta toimme kahvileiväksi stollenia vaikka emme jouluna kotona olekaan.
Yleinen tohina ja ns. joulutraditiot eivät puhuttele meitä. - vanhoja tapoja
00700 kirjoitti:
Erikoinen yhdistelmä sianlihaa ja kalaa, no makuasioista ei voitane kinata, ja jouluna sitä possua on jossain muodossa.
Kerran haju lemahtaa ja siihen tottuu, paremmalta se maistuu kuin tuoksahtaa.
Kovasti tykkään lipeäkalasta ja pakkaseen ostan että voin sitä valmistaa jälkeen joulunkin.
Ollaanpa sitten pari viikkoa kilttinä ettei jouduta tuhmien kirjaan..Kainuussa laitettiin ennenvanhaan tirripaistia rasvaisesta sianlihasta ja siihen lisättiin suolamuikkuja, joista oli liika suola liotettu pois. Kysymyksessä on hyvin samantapainen yhdistelmä. Myös muikkukukko sisältää sekä lihaa, että kalaa ja hyvin maistuu.
- Hintriika*
vanhoja tapoja kirjoitti:
Kainuussa laitettiin ennenvanhaan tirripaistia rasvaisesta sianlihasta ja siihen lisättiin suolamuikkuja, joista oli liika suola liotettu pois. Kysymyksessä on hyvin samantapainen yhdistelmä. Myös muikkukukko sisältää sekä lihaa, että kalaa ja hyvin maistuu.
Myös se uutisissa haastateltu "lipeäkalatehtailija" antoi vinkin laittaa lipeäkalan päälle käristettyä pekonia! Tottakai kala ja liha sopivat yhteen.
- Hintriika*
Mieheni kotona lipeäkala ei ollut koskaan kuulunut perinteisiin. En tiedä miksi, sillä etenkin savolaissyntyinen appeni oli suuri kalan ystävä.
Muistan kuinka mieheni kammoksui ekana yhteisenä jouluna äitini laittamaa lipeäkalaa, mutta jossakin vaiheessa tapahtui asennemuutos. Hän jopa tykästyi siihen, niin että sitä joskus syötiin omassa kodissakin.
Sellaista valkokastiketta en vain ole ikinä oppinut tekemään kuin äiti teki. Kummallista, että vaikka äidin eläessä kysyin tarkkaan reseptin ja tein juuri samoin, niin siitä ei tullut yhtä kielenvievää! Minä muistan myös, että se kastike oli kamalaa. Äitini neuvoi, kuinka se tehdään, valkokastike ilman voita ja mausteita. Sehän oli kuin liisteriä. Päivittelin, että siitähän puuttuu kaikki maku, ja äiti sanoi, että jokainen maustaa kalansa pöydässä ja siksi kastikkeessa ei ole kuin maito ja jauhot.
Siinä varmaan syy, miksi monikaan ei tästä ruokalajista pidä.
Olen oppinut tekemään livekalalle kunnollisen ja maukkaan kastikkeen, kun olen ymmärtänyt, että kala ei suinkaan mene pilalle, jos sen kanssa on maukas kastike. Kalaansahan jokainen sitten maustaa halunsa mukaan edelleen.
Lipeäkala on vain niin arvokasta, ettei sitä juuri tule ostetuksi kuin kerran vuodessa. Meillä on ollut tapana syödä sitä ennen joulua ilmanjouluvieraita, jotka kaikki kieltäytyisivät edes maistamasta.- Ramoona'
Monia karkottaa varmasti jo kalavalmisteen nimi, eihän sillä nykyisin ole mitään tekemistä lipeän kanssa. Meillähän se on molvasta valmistettua, sillä turskan saanti on vähentynyt ja kallistakin se on. On harmi, että turska hävisi Suomenlahden rannikkovesistä, vielä 80-luvulla sitä sai juksaamallakin niin paljon kuin viitsi ylös vetää. Heti piti veret laskea, muuten se pilaantui, mutta kerrassaan herkullinen kala se on. Lapsetkin pilkkivät sitä innoissaan syvänteistä ja kiljuivat kalan ison pään nähdessään. Nyt kuulemma turska on palaamassa tännekin, suolapulssien mukaanhan se kulkee.
Kapakalaa ei taida kukaan enää Suomessa harrastaa, tietääkseni se on Välimeren maissa hyvinkin suosittua.
Lipeäkala uudelleen nimettynä voisi edustaa hyvinkin suosittua kevyttä, proteiinipitoista, helposti sulavaa ruokaa. Paastoruokana se on myös paikallaan. Makuasiat ovat makuasioita, mutta monella kummittelee varmaan jokin huonosti valmistettu kokemus. Nykyiset tehokkaat huippuimurit kyllä vievät hajunkin tipotiehensä. Tarjoilen lipeäkalaa yleensä joulupäivänä, aattona se olisi torta på tortan. Joulupäivänä se jo maistuukin. Äidin eläessä kävimme hyvissä ajoin ennen joulua siellä lahjojen vaihdossa ja lipeäkala-aterialla. Keitän sen pussissaan ohjeen mukaan ja tietysti sakea valkokastike , punaiseen maitoon valmstettuna. Rosollikin maistuu taas lipeäkala-aterian alkusalaatina, ilman silliä laitan sen muutenkin. Maustepippuri on oikea pippuri, siihen tulokseen täälläkin on tultu ja pippuristahan piparkakkujenkin nimi tulee.Kyllä Lipeäkala on kalan oikea nimi, se kala herkku jota äitini laittoi. Nyt sitten sainkin tietää että se koivuntuhkahan on täyttä livettä. Se jopa oli "ennenvanhaan" puhdistusaine--silloin kun ei kemian tuotanto ollut keksinyt näitä muita myrkkyjä.
- Hintriika*
Lipeäkalan toista nimeä livekala rupesin minäkin pohdiskelemaan Ramoonan innoittamana. Englanninkielestä lainattu live-sana voisi panna nykyihmisen ajattelemaan, että livekala on peräti elävää kalaa - jotakin vielä eläväisempää kuin japanilaisten sushi! Toisaalta kun tietää, mistä livekala tehdään, niin eipä kapakalasta tule minkäänmoista eläväistä mielikuvaa...
Aika usein kai ruuan nimi on se, joka saa inhonväreitä aikaiseksi, ellei ole jo lapsuudessa tottunut ko. ruuan makuun. Ei limppisoppakaan ole mitenkään ruokahalua nostattava nimi! ullamirjami kirjoitti:
Kyllä Lipeäkala on kalan oikea nimi, se kala herkku jota äitini laittoi. Nyt sitten sainkin tietää että se koivuntuhkahan on täyttä livettä. Se jopa oli "ennenvanhaan" puhdistusaine--silloin kun ei kemian tuotanto ollut keksinyt näitä muita myrkkyjä.
Kuivatusta turskasta ennen lioeäkala tehtiin,koivuntuhkaa käytettiin liotuksessa, mutta ei koivuntuhka pelkkää lipeäkiveä ole. lipeäkiveä oli kyllä ennen sotia, käyttivät sitä kait valkopyykin keittämisessä.
Lapsena kyllä olen syönyt lipeäkalaa, kala muuten on aika mautonta mutta hyvä kastike tekee siitä syömäkelpoisen.
Nyttemmin kala on jäänyt syömäti, mutta vanhin poika syö joka joulu,oppi kai vaariltaan jolla joulu oli pilalla jos ei lipeäkalaa saanut.- ....................
Hintriika* kirjoitti:
Lipeäkalan toista nimeä livekala rupesin minäkin pohdiskelemaan Ramoonan innoittamana. Englanninkielestä lainattu live-sana voisi panna nykyihmisen ajattelemaan, että livekala on peräti elävää kalaa - jotakin vielä eläväisempää kuin japanilaisten sushi! Toisaalta kun tietää, mistä livekala tehdään, niin eipä kapakalasta tule minkäänmoista eläväistä mielikuvaa...
Aika usein kai ruuan nimi on se, joka saa inhonväreitä aikaiseksi, ellei ole jo lapsuudessa tottunut ko. ruuan makuun. Ei limppisoppakaan ole mitenkään ruokahalua nostattava nimi!Riippuu tietenkin soppaluiden/-lihojen tasosta se lihaliemen maku, mausteita olivat kokonaiset mustapippurit, sipulit ja suola, ja klimpit pieniä, kiehuvaan liemeen kastettuja keitettäessä.
Se kiehuminen on aivan välttämätön asia keittoa valmistettaessa.
Söin kerran muka "pohjalaista perinneruokaa" Suomalaisella Klubilla jossain pohjalaisten tilaisuudessa,
ja luulin saavani samaa ruokaa, mitä äitini osasi niin hienosti tehdä,
mutta ei: ilmeisesti klmpit olivat pudonneet pohjalle ja tarttuneet toisiinsa kinni sekä jotenkin sekoittuneet siihen liemeen. Se ei ollut samaa ruokaa, ei lähellekään!
Klimppisopan liemi on aivan kirkas lihaliemi, jossa on pieniä klimppejä, maku on maistuva!
Kokeilkaapa! - Tehi
.................... kirjoitti:
Riippuu tietenkin soppaluiden/-lihojen tasosta se lihaliemen maku, mausteita olivat kokonaiset mustapippurit, sipulit ja suola, ja klimpit pieniä, kiehuvaan liemeen kastettuja keitettäessä.
Se kiehuminen on aivan välttämätön asia keittoa valmistettaessa.
Söin kerran muka "pohjalaista perinneruokaa" Suomalaisella Klubilla jossain pohjalaisten tilaisuudessa,
ja luulin saavani samaa ruokaa, mitä äitini osasi niin hienosti tehdä,
mutta ei: ilmeisesti klmpit olivat pudonneet pohjalle ja tarttuneet toisiinsa kinni sekä jotenkin sekoittuneet siihen liemeen. Se ei ollut samaa ruokaa, ei lähellekään!
Klimppisopan liemi on aivan kirkas lihaliemi, jossa on pieniä klimppejä, maku on maistuva!
Kokeilkaapa!Muistittekos,että klimppisoppaan kuuluu myös rusinat! Ne antavat liemelle sen hyvän maun,joka siihen kuuluu.Tietenkin maku tulee myös uunissa paistetusta lihasta siihen liemeen.
Tässä tuli nyt maisteltua vähän muuta,kuin livekalaa,mutta hyvältä maistui tämäkin! - tuskin muistankaan,
Tehi kirjoitti:
Muistittekos,että klimppisoppaan kuuluu myös rusinat! Ne antavat liemelle sen hyvän maun,joka siihen kuuluu.Tietenkin maku tulee myös uunissa paistetusta lihasta siihen liemeen.
Tässä tuli nyt maisteltua vähän muuta,kuin livekalaa,mutta hyvältä maistui tämäkin!mutta jollain tavalla se maku silti on tiedossani ja se valkokastike, jonka teon olen kyllä itsekin oppinut talouskoulussa ammattiin valmistuttuani. Ruskeata maustepippurijauhetta siroteltiin kalan peittämän valkokastikkeen päälle. En ole sen koommin sitä kalaa maistanut, vaikka kalasta pidänkin.
- *Kukkahame*
tuskin muistankaan, kirjoitti:
mutta jollain tavalla se maku silti on tiedossani ja se valkokastike, jonka teon olen kyllä itsekin oppinut talouskoulussa ammattiin valmistuttuani. Ruskeata maustepippurijauhetta siroteltiin kalan peittämän valkokastikkeen päälle. En ole sen koommin sitä kalaa maistanut, vaikka kalasta pidänkin.
Olen syönyt jonkun asteista klimppisoppaa, Lapin reissulla oli Kemijärven saaressa kokopäivä reissu ja meillä mukana iso tonkka poron kuivalihasta tehtyä klimppisoppaa.
Olimme kaikki etelän ihmisiä ja vain yksi oli aikaisemmin syönyt, ja kertoi että se on hyvää.
Sitä sitten Suomu Hotellin keittiöihminen lämmitti sillä aikaa kun me savusaunan löylyistä nautittiin, ja uitiin Kemijärven Wiskyn värisessä vedessä.
Totta, hyvää se oli vastakerrallakin aion sitä syödä, mikäli mahdollisuus tulee.
Klimppisopaksi sitä sanottiin, oli siinä perunaa ja vehnäjauhoista tehtyjä pieniä palleroita. - pilvi*
*Kukkahame* kirjoitti:
Olen syönyt jonkun asteista klimppisoppaa, Lapin reissulla oli Kemijärven saaressa kokopäivä reissu ja meillä mukana iso tonkka poron kuivalihasta tehtyä klimppisoppaa.
Olimme kaikki etelän ihmisiä ja vain yksi oli aikaisemmin syönyt, ja kertoi että se on hyvää.
Sitä sitten Suomu Hotellin keittiöihminen lämmitti sillä aikaa kun me savusaunan löylyistä nautittiin, ja uitiin Kemijärven Wiskyn värisessä vedessä.
Totta, hyvää se oli vastakerrallakin aion sitä syödä, mikäli mahdollisuus tulee.
Klimppisopaksi sitä sanottiin, oli siinä perunaa ja vehnäjauhoista tehtyjä pieniä palleroita.olen tehnyt klimppisoppaa, ja pallerot tehdään keitetystä perunasta vehnäjauhosta kananmunasta ja keiton liemestä.
Löysähkö taikina maustetaan suolalla, sokerilla ja ripaus muskottipähkinää. mutta kyllä ne pinnalla kelluu keitossa, joka on kuin lihakeitto.Itse en erikoisen ihastunut ole siihen. - Opettajanhan
tuskin muistankaan, kirjoitti:
mutta jollain tavalla se maku silti on tiedossani ja se valkokastike, jonka teon olen kyllä itsekin oppinut talouskoulussa ammattiin valmistuttuani. Ruskeata maustepippurijauhetta siroteltiin kalan peittämän valkokastikkeen päälle. En ole sen koommin sitä kalaa maistanut, vaikka kalasta pidänkin.
on oltava kaikkien alojen asiantuntija.
Mahdottomalta tuntuva vaatimus.
Mutta onhan siitä ollut hyötyäkin elämässä. - Satu*
*Kukkahame* kirjoitti:
Olen syönyt jonkun asteista klimppisoppaa, Lapin reissulla oli Kemijärven saaressa kokopäivä reissu ja meillä mukana iso tonkka poron kuivalihasta tehtyä klimppisoppaa.
Olimme kaikki etelän ihmisiä ja vain yksi oli aikaisemmin syönyt, ja kertoi että se on hyvää.
Sitä sitten Suomu Hotellin keittiöihminen lämmitti sillä aikaa kun me savusaunan löylyistä nautittiin, ja uitiin Kemijärven Wiskyn värisessä vedessä.
Totta, hyvää se oli vastakerrallakin aion sitä syödä, mikäli mahdollisuus tulee.
Klimppisopaksi sitä sanottiin, oli siinä perunaa ja vehnäjauhoista tehtyjä pieniä palleroita.Tuo pohjalainen klimppisoppa on keitetty aivan kirkkaaseen puljonkiin,
eli kun kolme kiloa luista naudanlihaa on keitetty sipuleiden, pippureiden ja joidenkin juurestenkin
(porkkanaa, selleriä) sekä suolan kanssa kypsäksi, niin kaikki otetaan siitä reikäkauhalla pois.
Äidilläni oli tapana sitten jakaa kirkas puljonki kahteen osaan. Toisesta hän teki klimppisopan.
Klimpit tehtiin maidosta, kananmunista, hiukan suolaa ja vehnäjauhoista, aika hyvin piti taikina vatkata,
ja siitä lusikalla kiehuvaan lihaliemeen pistettiin klimppejä kastamalla joka kerran lusikka siihen kiehuvaan liemeen, silloin se taikina irtosi siitä lusikasta aina. Pääsin läheltä seuraamaan sitä tekemistä.
Toiseen puljongin puolikkaaseen paloiteltiin kypsät lihat, porkkanat, perunat lantut, siitä tuli lihakeitto.
Molemmat maistuivat ihanilta. Jos livekala liotetaan kuivatusta turskasta, kuten nähdäkseni ennen vanhaan tehtiin. Eikö silloin pitänyt käyttää lipeää tai tuhkaa, molemmathan ovat emäksisiä.
Nykyäänhän tuo kala ostetaan valmiiksi liotettuna. Yli 8-kymppinen sisareni, joka on myös tunnettu talousihminen ja osaaja, sanoi, että tuo valmis kalakin pitää vielä huolella liottaa ennen kypsentämistä, hajun poistamiseksi.
Valkokastikkeen makua voi muuten parantaa murskatulla kananmunalla.jos tarkoitat Ramoona sitä kuivattua ahventa, kyllä täällä savon puolessa sitä tänä päivänäkin syödään.
Pienet kalat kuivatetaan ja sianlihan kanssa tehdään kapapaistia, hyväksi kehuvat.
Meillä kotona sitä tarjottiin joulupöytäänkin esiin laitettuna, sulassa sovussa kinkun ja paistin kanssa.
Muutenkin se jouluateria oli hyvin varustettu, kotona tehdyt makkarat rasvasta tihkuen ja lipeäkala, perunalaatikko, ihan perinteinen ja sitten muut jouluun liittyvät laatikot ja rosolli värikkäänä tarjolla.
Miten sitä kaikkea pystyikään maistamaan, kai se joulu oli sellainen kohokohta, ruokaa silloin oli runsaasti tarjolla.
Noista herkuista jäi muistini mukaan makkarat, lipeäkala ja kapapaisti maistamatta, ja en niistä pidä tänäkään päivänä, tosin en tarjolle laitakkaan.
Myös perunalaatikko ei joulupöytääni kuulu, ei imelletykkään.(onpas sana)
Maitokastike kyllä maistuu.
Vielä sellaisen kauheuden muistan lapsuudestani mitä syötiin, en muista varmasti, mutta ei kai joullupöydässä kumminkaan, oli lehmän pötsi, kaiketi mahalaukku????
Huh, se oli pahan näköinenkin syötävä, hyväksi väittivät, kielimakkaraakin kotona tehtiin, siis ihan kielestä, kai se lehmän kieli oli.
Herkkua on monenlaista, kai se puute ruuasta opetti kaikenlaiseen herkkuun tottumaan, ja taitavat emännät ne hyvin tarjolle toivat.- Ramoona*
Ruuneperi kirjoitti:
Jos livekala liotetaan kuivatusta turskasta, kuten nähdäkseni ennen vanhaan tehtiin. Eikö silloin pitänyt käyttää lipeää tai tuhkaa, molemmathan ovat emäksisiä.
Nykyäänhän tuo kala ostetaan valmiiksi liotettuna. Yli 8-kymppinen sisareni, joka on myös tunnettu talousihminen ja osaaja, sanoi, että tuo valmis kalakin pitää vielä huolella liottaa ennen kypsentämistä, hajun poistamiseksi.
Valkokastikkeen makua voi muuten parantaa murskatulla kananmunalla.Telkkariohjelmasta sain käsityksen , että nykyisin kuivatettu molva lipeöidään veteen sekoitetun soodan ja kalkin avulla, ei enää koivuntuhkasta saadulla "lipeällä". Sen verran kurkkasin googlea, että lipeällä tarkoitetaan vahvaa emästä, NaOH. Lipeäkivi oli ennen voimakas pesuaine, jonka käytössä sattui pahoja onnettmuuksiakin.
Suomalaiset ovat ennen säilyttäneet kuivattamalla kalaa, lihaa , marjoja ja sieniä. Sehän voisi olla energiaa säästävä säilytysmuoto nykyisinkin, sienikuivureita myydäänkin paljon. Minä pujottelen aina syksyllä omenarenkaita lankoihin, ne ovat kuivina kivaa naposteltavaa ja voi lisätä sekametelisoppaan, yrttejä kuivaan tietysti myös. Italialaisten ylpeys on ilmakuivattu kinkku, meidän pitäisi tehdä vastaisku lipevälle Berlusconille : hauet , lahnat, lampaanviulut, poronpaistit, hirvenfileet ja siankinkut vain orsille kuivamaan ja levittämään muikeita tuoksuja. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta ruotsalaisten hapansilakkaa, mahtaako olla kenellekään tuttu. - ....
Satu* kirjoitti:
Tuo pohjalainen klimppisoppa on keitetty aivan kirkkaaseen puljonkiin,
eli kun kolme kiloa luista naudanlihaa on keitetty sipuleiden, pippureiden ja joidenkin juurestenkin
(porkkanaa, selleriä) sekä suolan kanssa kypsäksi, niin kaikki otetaan siitä reikäkauhalla pois.
Äidilläni oli tapana sitten jakaa kirkas puljonki kahteen osaan. Toisesta hän teki klimppisopan.
Klimpit tehtiin maidosta, kananmunista, hiukan suolaa ja vehnäjauhoista, aika hyvin piti taikina vatkata,
ja siitä lusikalla kiehuvaan lihaliemeen pistettiin klimppejä kastamalla joka kerran lusikka siihen kiehuvaan liemeen, silloin se taikina irtosi siitä lusikasta aina. Pääsin läheltä seuraamaan sitä tekemistä.
Toiseen puljongin puolikkaaseen paloiteltiin kypsät lihat, porkkanat, perunat lantut, siitä tuli lihakeitto.
Molemmat maistuivat ihanilta.Jos joku muukin söi Suomalaisen klubin "klimppisoppaa",
hän sai aivan väärän käsityksen muka pohjalaisesta perinneruuasta! Ruuneperi kirjoitti:
Jos livekala liotetaan kuivatusta turskasta, kuten nähdäkseni ennen vanhaan tehtiin. Eikö silloin pitänyt käyttää lipeää tai tuhkaa, molemmathan ovat emäksisiä.
Nykyäänhän tuo kala ostetaan valmiiksi liotettuna. Yli 8-kymppinen sisareni, joka on myös tunnettu talousihminen ja osaaja, sanoi, että tuo valmis kalakin pitää vielä huolella liottaa ennen kypsentämistä, hajun poistamiseksi.
Valkokastikkeen makua voi muuten parantaa murskatulla kananmunalla.Keitetyn kananmunan viipaleita laitettiin myös alatoopi- eli vasikanhyytelövuoan pohjalle.
Siihen päälle kaadettiin keitetty vasikanliha, joka sitten kylmässä hyytyi.
Kun vuoka joulupöytään tarjolle pantaessa kumottiin vadille, olivat kananmunaviipaleet päällimmäisinä.
Jouluvalmisteluissa oli puuhaa, kylmäkalusteita ei silloin ollut, mutta ulkotiloissahan oli pakkasta niihin aikoihin.- hapankaalia
Ramoona* kirjoitti:
Telkkariohjelmasta sain käsityksen , että nykyisin kuivatettu molva lipeöidään veteen sekoitetun soodan ja kalkin avulla, ei enää koivuntuhkasta saadulla "lipeällä". Sen verran kurkkasin googlea, että lipeällä tarkoitetaan vahvaa emästä, NaOH. Lipeäkivi oli ennen voimakas pesuaine, jonka käytössä sattui pahoja onnettmuuksiakin.
Suomalaiset ovat ennen säilyttäneet kuivattamalla kalaa, lihaa , marjoja ja sieniä. Sehän voisi olla energiaa säästävä säilytysmuoto nykyisinkin, sienikuivureita myydäänkin paljon. Minä pujottelen aina syksyllä omenarenkaita lankoihin, ne ovat kuivina kivaa naposteltavaa ja voi lisätä sekametelisoppaan, yrttejä kuivaan tietysti myös. Italialaisten ylpeys on ilmakuivattu kinkku, meidän pitäisi tehdä vastaisku lipevälle Berlusconille : hauet , lahnat, lampaanviulut, poronpaistit, hirvenfileet ja siankinkut vain orsille kuivamaan ja levittämään muikeita tuoksuja. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta ruotsalaisten hapansilakkaa, mahtaako olla kenellekään tuttu.useinkin tulee syötyä, ostan valmiina. Eikös siinä ole samantapainen maitohappokäyminen kuin hapansilakassa, mutta ei se kaali pahalle haise. hapansilakasta olen kuullut vain kauhutarinoita. Maku ei ole kuulemma paha, mutta miten sitä voi kammottavan hajun vuoksi syödä ! Lipeäkalakin monia karkottaa hajullaan, ei se niitä parhaita tuoksuja ole .
- Hintriika*
SkillaN kirjoitti:
jos tarkoitat Ramoona sitä kuivattua ahventa, kyllä täällä savon puolessa sitä tänä päivänäkin syödään.
Pienet kalat kuivatetaan ja sianlihan kanssa tehdään kapapaistia, hyväksi kehuvat.
Meillä kotona sitä tarjottiin joulupöytäänkin esiin laitettuna, sulassa sovussa kinkun ja paistin kanssa.
Muutenkin se jouluateria oli hyvin varustettu, kotona tehdyt makkarat rasvasta tihkuen ja lipeäkala, perunalaatikko, ihan perinteinen ja sitten muut jouluun liittyvät laatikot ja rosolli värikkäänä tarjolla.
Miten sitä kaikkea pystyikään maistamaan, kai se joulu oli sellainen kohokohta, ruokaa silloin oli runsaasti tarjolla.
Noista herkuista jäi muistini mukaan makkarat, lipeäkala ja kapapaisti maistamatta, ja en niistä pidä tänäkään päivänä, tosin en tarjolle laitakkaan.
Myös perunalaatikko ei joulupöytääni kuulu, ei imelletykkään.(onpas sana)
Maitokastike kyllä maistuu.
Vielä sellaisen kauheuden muistan lapsuudestani mitä syötiin, en muista varmasti, mutta ei kai joullupöydässä kumminkaan, oli lehmän pötsi, kaiketi mahalaukku????
Huh, se oli pahan näköinenkin syötävä, hyväksi väittivät, kielimakkaraakin kotona tehtiin, siis ihan kielestä, kai se lehmän kieli oli.
Herkkua on monenlaista, kai se puute ruuasta opetti kaikenlaiseen herkkuun tottumaan, ja taitavat emännät ne hyvin tarjolle toivat.Ennen äiti osti Oulun kauppahallista suolattuja lehmän romppeita, juuri niitä pötsiä, satakertaa ja mitä kaikkea ne lehmän mahalaukut nimeltään ovatkaan! Eivät ne mitään kauniita olleet, harmaita lihaklönttejä, mutta ah! niin hyvältä maistuivat leivän päällä!!!
Olikohan se Eu-direktiivi, joka niidenkin myynnin kielsi? Vai hullun lehmän tauti? Luulen, ettei niitä ole enää aikoihin ollut myynnissä. Muistelujen varaan ovat jääneet monet entisajan maut. - Tepposet
hapankaalia kirjoitti:
useinkin tulee syötyä, ostan valmiina. Eikös siinä ole samantapainen maitohappokäyminen kuin hapansilakassa, mutta ei se kaali pahalle haise. hapansilakasta olen kuullut vain kauhutarinoita. Maku ei ole kuulemma paha, mutta miten sitä voi kammottavan hajun vuoksi syödä ! Lipeäkalakin monia karkottaa hajullaan, ei se niitä parhaita tuoksuja ole .
Teen hapankaalini itse.
Aikaisemmin jyskytin vajaa 20kg muhimiskuntoon.
Nykään, kuten tänäkin syksynä, vain 7kg.
Ainoa tuntumani hapansilakkaan on 45:n vuoden takaa.
Poikamiesasuntolamme svedu kämppis avasi purkin.
Laski lavuaariin vettä ja suhautti veden alla reiän.
Sitten normaali avaus.
Tarjosi minullekin.
Nykyään olen sitä mieltä että kaikkea kannattaa kokeilla kolmesti.
Kokeilematta jäi.
- ??
teillä lipeäkalan kanssa syödään? Meillä syödään tavallista valkokastiketta, johon on pilkottu kananmunia.
Kalahan itsessään ei maistu paljon miltään, mutta hyvän kastikkeen kanssa on ihan syötävää.
-- Lorena*
Koivuntuhkalipeässä kuivattu turska ensin liotettiin ja lopuksi puhtaassa raikkaassa vedessä. Tästäkö tulee nimitys lipeäkala. Mutta onko livekala jossakin murteessa käytetty nimitys.
Luin ketjun läpi ja kastikkeet kolahti miten monenlaisten soossien kanssa lipeäkalaa tarjoillaan. No se on makuasia, yksi tykkää aidistä toinen tyttärestä ja molemmat tulevat hyväksytyiksi.
Perusvalkokastike on minun mieleeni, siis aitoa voita sulatetaan kattilan pohjalla, johon lisätään vehnäjauhot puukauhalla sekoittaen,jauhojen maku pyöristyy voilla, lopuksi lämmitettyä maitoa kiivaasti sekoittaen ettei tule paakkuja kastikkeeseen, suolaa maun mukaan lopuksi. Peruskastikkeeseen voidaan lisätä keitettyä kananmunaa jolloin kastike on tosi hyvää uusien perunoiden kanssa. Mutta lipeäkalan tarjoilen perusvalkokastikkeen ja maustepippurin kanssa.
Italialainen perheenäiti osaa tehdä lipeäkalasta makoisan aterian, reseptiä en tiedä mutta hän paistaa pannulla puolivalmista lipeäkalaa, lisää mausteita plus muita tykötarpeita, lisukkeena vihanneksia, pastaakin, sulassa sovussa lipeäkala ja pasta ovat tosin eri lautasella, eivät mitenkään ala hyppimään lautaselta pois.
Ydinkysymys kumpi on oikeampi nimitys tästä kalasta livekala vai lipeäkala? Lorena* kirjoitti:
Koivuntuhkalipeässä kuivattu turska ensin liotettiin ja lopuksi puhtaassa raikkaassa vedessä. Tästäkö tulee nimitys lipeäkala. Mutta onko livekala jossakin murteessa käytetty nimitys.
Luin ketjun läpi ja kastikkeet kolahti miten monenlaisten soossien kanssa lipeäkalaa tarjoillaan. No se on makuasia, yksi tykkää aidistä toinen tyttärestä ja molemmat tulevat hyväksytyiksi.
Perusvalkokastike on minun mieleeni, siis aitoa voita sulatetaan kattilan pohjalla, johon lisätään vehnäjauhot puukauhalla sekoittaen,jauhojen maku pyöristyy voilla, lopuksi lämmitettyä maitoa kiivaasti sekoittaen ettei tule paakkuja kastikkeeseen, suolaa maun mukaan lopuksi. Peruskastikkeeseen voidaan lisätä keitettyä kananmunaa jolloin kastike on tosi hyvää uusien perunoiden kanssa. Mutta lipeäkalan tarjoilen perusvalkokastikkeen ja maustepippurin kanssa.
Italialainen perheenäiti osaa tehdä lipeäkalasta makoisan aterian, reseptiä en tiedä mutta hän paistaa pannulla puolivalmista lipeäkalaa, lisää mausteita plus muita tykötarpeita, lisukkeena vihanneksia, pastaakin, sulassa sovussa lipeäkala ja pasta ovat tosin eri lautasella, eivät mitenkään ala hyppimään lautaselta pois.
Ydinkysymys kumpi on oikeampi nimitys tästä kalasta livekala vai lipeäkala?vedessä, silloin kala oli pehmeätä keitettynä, mutta pysyi koossa hyvin.
Tuo valkokastike valmistettiin juuri niin kuin kerroit, Lorena.
Olen läheltä seurannut senkin tekemisen jo aivan pienenä.- pilvi*
satu kirjoitti:
vedessä, silloin kala oli pehmeätä keitettynä, mutta pysyi koossa hyvin.
Tuo valkokastike valmistettiin juuri niin kuin kerroit, Lorena.
Olen läheltä seurannut senkin tekemisen jo aivan pienenä.Voin vieläkin nähdä muistoissani pirtin, mummoni hieman kumarassa leivinuunin hellan ääressä, leveät lattialankut ja avaran pirtin, järvelle päin avartuvan ikkunan luona pitkä pöytä pellavaisella liinalla peitettynä ja pitkien penkkien punaruskean värin. Pitkät räsymatot lattialla, Papan puukantisen sohvasängyn ovenvierus-seinällä ja pesukomuutin toisella puolen ovea.
Pöydällä saviset pyöreät uunivuokat, joissa vaalea reuna koristi astiaa, toisessa perunalaatikkoa, toisessa lanttulaatikkoa, kolmas hellankulmalla täynnä valkoista riisipuuroa. Lipeäkalaa oli syöty jo päivällä, samanlaisen kattauksen äärellä, kala silloinkin "savipilkkumissa" ja mummon laittamaa "suutarinlohta", josta minä pidin enemmän kuin haisevasta livekalasta:D Söin rosollia ja silakoita, livekalaan en koskenut, mutta mummon leipoma reikäleipä, itsekirnutun voin kanssa oli herkkuani.
Niin nosti mummo kinkun uunista pöytään ja syömingit pääsivät alkamaan. Pappa tarjosi sahtia aikuisille, mutta minä sain mummon kirnupiimää, joka oli tosi hyvää...
Minut lähetettiin hakemaan kylmäkomerosta sekahedelmäsoppaa kannussa ja aina yhtä jännittävää oli menna porstuan ruokakomeroon lyhdyn kanssa, oli siellä juustoja ,pullalendejä, ja peltipurkeissa pipareita.Pari maustekakkua kumollaan vuokissaan.
Sitten kuuluikin jo kahvimyllyn ääni mummon jauhaessa kahvia joulupukkia odotellessa, äidin kattaessa kahvikuppeja pöytään. Aina yhtä riemastuttavaa oli maalla, kun pukki ehti tulla sisälle asti, kaupugissa harvoin, eikä sillä ollut niin komeata turkkiakaan kuin maalaispukilla, Huhtalan Kallellakin oli samanlainen!
Sukset toi minulle ja siskolle, ja pääsimme hiihtämäänkin parin päivän aikana ennen kotiin lähtöä.
Onnellisia muistoja, niitä ei himmennä nykyajan tietoisuuskaan, onneksi on sellaisenkin huolettomuuden saanut kokea.
Vesi tulee kielelleni kun muistan muotissa tehdyn kotijuuston tuoreuden ruisleivän päällä! - Seku
pilvi* kirjoitti:
Voin vieläkin nähdä muistoissani pirtin, mummoni hieman kumarassa leivinuunin hellan ääressä, leveät lattialankut ja avaran pirtin, järvelle päin avartuvan ikkunan luona pitkä pöytä pellavaisella liinalla peitettynä ja pitkien penkkien punaruskean värin. Pitkät räsymatot lattialla, Papan puukantisen sohvasängyn ovenvierus-seinällä ja pesukomuutin toisella puolen ovea.
Pöydällä saviset pyöreät uunivuokat, joissa vaalea reuna koristi astiaa, toisessa perunalaatikkoa, toisessa lanttulaatikkoa, kolmas hellankulmalla täynnä valkoista riisipuuroa. Lipeäkalaa oli syöty jo päivällä, samanlaisen kattauksen äärellä, kala silloinkin "savipilkkumissa" ja mummon laittamaa "suutarinlohta", josta minä pidin enemmän kuin haisevasta livekalasta:D Söin rosollia ja silakoita, livekalaan en koskenut, mutta mummon leipoma reikäleipä, itsekirnutun voin kanssa oli herkkuani.
Niin nosti mummo kinkun uunista pöytään ja syömingit pääsivät alkamaan. Pappa tarjosi sahtia aikuisille, mutta minä sain mummon kirnupiimää, joka oli tosi hyvää...
Minut lähetettiin hakemaan kylmäkomerosta sekahedelmäsoppaa kannussa ja aina yhtä jännittävää oli menna porstuan ruokakomeroon lyhdyn kanssa, oli siellä juustoja ,pullalendejä, ja peltipurkeissa pipareita.Pari maustekakkua kumollaan vuokissaan.
Sitten kuuluikin jo kahvimyllyn ääni mummon jauhaessa kahvia joulupukkia odotellessa, äidin kattaessa kahvikuppeja pöytään. Aina yhtä riemastuttavaa oli maalla, kun pukki ehti tulla sisälle asti, kaupugissa harvoin, eikä sillä ollut niin komeata turkkiakaan kuin maalaispukilla, Huhtalan Kallellakin oli samanlainen!
Sukset toi minulle ja siskolle, ja pääsimme hiihtämäänkin parin päivän aikana ennen kotiin lähtöä.
Onnellisia muistoja, niitä ei himmennä nykyajan tietoisuuskaan, onneksi on sellaisenkin huolettomuuden saanut kokea.
Vesi tulee kielelleni kun muistan muotissa tehdyn kotijuuston tuoreuden ruisleivän päällä!Muistan lapsena aina aattosin kuunnelleeni radiosta Taatan joulupakinan.
Samanlaista tunnelmaa tuovan, Taata vaan kirjoitti preesensissä : "Valkeaa loistaa takassa" jne.
Hämäläismaisemasta lienevät Pilvinkin muisteot?
Meillä ukko, äitini isä oli hyvä tekemään jouluhimmeleitä, jotka ripustettiin kattoon. Juuri mitään kaupasta ostettua ei ollut, mutta sitä joulutunnelmaa ei mikään market pystykään tarjoamaan, minkä lapsuudessamme koimme. - pilvi*
Seku kirjoitti:
Muistan lapsena aina aattosin kuunnelleeni radiosta Taatan joulupakinan.
Samanlaista tunnelmaa tuovan, Taata vaan kirjoitti preesensissä : "Valkeaa loistaa takassa" jne.
Hämäläismaisemasta lienevät Pilvinkin muisteot?
Meillä ukko, äitini isä oli hyvä tekemään jouluhimmeleitä, jotka ripustettiin kattoon. Juuri mitään kaupasta ostettua ei ollut, mutta sitä joulutunnelmaa ei mikään market pystykään tarjoamaan, minkä lapsuudessamme koimme.Lahdesta mentiin kesällä laivalla ja muulloin linja-autolla siihen aikaan. Aina oli yhtä jännittävää kun tienmutkan jälkeen avautui maisema ja mummola ja järvi kimmelsi, Papan savusauna rannassa. Olen maalanut 4 taulua tuosta maisemasta, mutta aina ne on menneet näyttelystä. Yhden maalasin siskoni 70vuotislahjaksi, joten ilman olen taas.
Onneksi se on piirtynyt sydämeeni:) - Seku
pilvi* kirjoitti:
Lahdesta mentiin kesällä laivalla ja muulloin linja-autolla siihen aikaan. Aina oli yhtä jännittävää kun tienmutkan jälkeen avautui maisema ja mummola ja järvi kimmelsi, Papan savusauna rannassa. Olen maalanut 4 taulua tuosta maisemasta, mutta aina ne on menneet näyttelystä. Yhden maalasin siskoni 70vuotislahjaksi, joten ilman olen taas.
Onneksi se on piirtynyt sydämeeni:)aloittama livekalaketju saa näin paljon osanottajia.
Olisikohan yhtenä syynä ketjun leppoisa nostalginen tunnelma.
Tässä pikkuisen rönsyillenkin olemme saaneet kertoa ja vaihtaa mielipiteitämme erilaisista joulunviettotavoista ja ruokatottumuksista.
Kaiken kaikkiaan mukavaa ja rauhoittavaa. - ??
Lorena* kirjoitti:
Koivuntuhkalipeässä kuivattu turska ensin liotettiin ja lopuksi puhtaassa raikkaassa vedessä. Tästäkö tulee nimitys lipeäkala. Mutta onko livekala jossakin murteessa käytetty nimitys.
Luin ketjun läpi ja kastikkeet kolahti miten monenlaisten soossien kanssa lipeäkalaa tarjoillaan. No se on makuasia, yksi tykkää aidistä toinen tyttärestä ja molemmat tulevat hyväksytyiksi.
Perusvalkokastike on minun mieleeni, siis aitoa voita sulatetaan kattilan pohjalla, johon lisätään vehnäjauhot puukauhalla sekoittaen,jauhojen maku pyöristyy voilla, lopuksi lämmitettyä maitoa kiivaasti sekoittaen ettei tule paakkuja kastikkeeseen, suolaa maun mukaan lopuksi. Peruskastikkeeseen voidaan lisätä keitettyä kananmunaa jolloin kastike on tosi hyvää uusien perunoiden kanssa. Mutta lipeäkalan tarjoilen perusvalkokastikkeen ja maustepippurin kanssa.
Italialainen perheenäiti osaa tehdä lipeäkalasta makoisan aterian, reseptiä en tiedä mutta hän paistaa pannulla puolivalmista lipeäkalaa, lisää mausteita plus muita tykötarpeita, lisukkeena vihanneksia, pastaakin, sulassa sovussa lipeäkala ja pasta ovat tosin eri lautasella, eivät mitenkään ala hyppimään lautaselta pois.
Ydinkysymys kumpi on oikeampi nimitys tästä kalasta livekala vai lipeäkala?minulle oikea nimitys. Toki sitä sanotaan livekalaksikin, mutta kalahan käsitellään lipeällä.
Likokalaksikin sitä sanotaan, liotetaanhan sitä lipeävedessä.
Se ja sama, kaikki kalan tuntevat. Taitaa vain sen käyttö olla nykyisin aika minimaalista, entiseen varraten, kun kaikkea on niin paljon saatavilla. - Seku
?? kirjoitti:
minulle oikea nimitys. Toki sitä sanotaan livekalaksikin, mutta kalahan käsitellään lipeällä.
Likokalaksikin sitä sanotaan, liotetaanhan sitä lipeävedessä.
Se ja sama, kaikki kalan tuntevat. Taitaa vain sen käyttö olla nykyisin aika minimaalista, entiseen varraten, kun kaikkea on niin paljon saatavilla.on se lapsuudenjoulujen maku ja haju.
Oli mukavaa elvyttää henkiin ne ajat, jolloin jouluun kuuluivat määrätyt perinteet, ruokineen ja muinekin "joulutapoineen".
Meillä täällä Kaakkois -Suomessa kyllä sanottiin lipeäkala.
Tapaninpäivänä mentiin hevospelillä Tahvonaa ajamaan, ja kysyttiin tupaan astuttaessa, että onko tahvona kotona. Ainahan se oli, ja ei muuta kuin saunaan ja syömään jouluruokia. Isännät siinä taisivat kallistella pikkuisen lasiakin, mutta meillä kakaroilla oli aina mukavaa. - olis uskonut
Seku kirjoitti:
aloittama livekalaketju saa näin paljon osanottajia.
Olisikohan yhtenä syynä ketjun leppoisa nostalginen tunnelma.
Tässä pikkuisen rönsyillenkin olemme saaneet kertoa ja vaihtaa mielipiteitämme erilaisista joulunviettotavoista ja ruokatottumuksista.
Kaiken kaikkiaan mukavaa ja rauhoittavaa.Kun joku tunnettu kakslahkeinen aloittaa, on naiset kuin pörriöiset hunajapurkilla, mutta suodaan se Ruunelle. Eipä herra ja hidalgo taida itse paljon osallistua aloituksiinsa kuitenkaan. Oliskohan jonkun naisimmeisen alkamana juuri ketään saanutkaan mukaan. .))))
- Anonyymi
olis uskonut kirjoitti:
Kun joku tunnettu kakslahkeinen aloittaa, on naiset kuin pörriöiset hunajapurkilla, mutta suodaan se Ruunelle. Eipä herra ja hidalgo taida itse paljon osallistua aloituksiinsa kuitenkaan. Oliskohan jonkun naisimmeisen alkamana juuri ketään saanutkaan mukaan. .))))
Kabeljau eli turska /molva https://www.carloskokki.com/207
https://www.carloskokki.com/243
https://www.carloskokki.com/289
https://www.carloskokki.com/493
Norjalainen lipeakala sipuli-perkoni
http://www.hangonsinappi.fi/reseptit/lipeakala
- Anonyymi
Kiitos aloituksesta Ruuneperi, joka toi hyvät muistot mieleeni aina 50- luvulta saakka.
jolloin lipeäkalaa kuivana sai ostaa kaupoista. Melko työlästä oli perheen äitien valmistaa ns. kapakalasta maittavaa ateriaa perheelle. Jo kuivakalan liotus oli melka aikaakin vievä toimenpide.
Ajat ovat muuttuneet, nyt voi ostaa marketeista lipeäkalaa jonka voi suoraan valmistaa tarjoiltavaksi aterialla, ilman liotuksia.
Mutta nyt tuli tiedosta puutetta! Onko tänä päivänä myynnissä oleva puolivalmis kala nyytti turskaa vai molvaa? Nyt mietintä myssyt päähän hyvät palstalaiset - en tiedä?
Toivottelen onnea-rikkautta- rakkautta sekä paljon-paljon lämpimiä myönteisiä tuulia kaikille palstalaisille vuodelle 2080!
t. L
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1077736
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?1085941- 835167
- 1394536
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan113210- 552967
- 582928
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818102434- 612427
Hei........
Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.562046