Hei! Haluaisin tietää millaista on elämä vaakalapsen kanssa. Mikäli vain onni pysyy matkassamme, niin lokakuun puolivälin paikkeilla syntyy esikoisemme vaa'an tähtien alla. Olisi mukavaa jo saada vähän "esimakua" tulevasta. Astrologian opuksista olenkin lukenut jo lähes kaiken vaakapienokaisista, mutta nyt vielä kiinnostaisi ne käytönnön kokemukset...
Eli jos sinulla on vaakalapsi, niin kerro millaista on elämä hänen kanssaan. Ja jos taas olet itse vaaka, niin kerro millainen olit lapsena (millaisena itse muistat itsesi ja millaiseksi vanhemmat/isovanhemmat sinua kuvailisivat).
Itse olen aurinkomerkiltäni neitsyt (nouseva skorpioni ja kuu oinaassa), mieheni on kaksonen. Lähipiirissäni ei kauheasti ole vaakoja, mutta yleensä viihdyn hyvin kaikkien ilman merkkien kanssa.
Eli jos sinulla on vaakalapsi, niin kerro millaista on elämä hänen kanssaan. Ja jos taas olet itse vaaka, niin kerro millainen olit lapsena (millaisena itse muistat itsesi ja millaiseksi vanhemmat/isovanhemmat sinua kuvailisivat).
Itse olen aurinkomerkiltäni neitsyt (nouseva skorpioni ja kuu oinaassa), mieheni on kaksonen. Lähipiirissäni ei kauheasti ole vaakoja, mutta yleensä viihdyn hyvin kaikkien ilman merkkien kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun lapsesi syntyy niin tee analyysi sinusta ja lapsestasi!Sellaisen voi tehdä esim.www.astro.comissa!
Mutta älä ota analyysiä liian vakavasti!
Olen syntynyt 14.10. ja olen siis vaaka. Lapsena muistan olleeni hyvin kiltti enkä uskaltanut uhmata pahemmin auktoriteettejä. Pahin virhe minkä vaaka-lapsen kanssa voi tehdä on, että esim. avioerotilanteessa lapsi pistetään valitsemaan äiti tai isä. Se on kertakaikkiaan mahdotonta lapselle (ylipäätään vaa'alle minkään puolen valitseminen). Vaaka merkkinsä mukaisesti haluaa pysyä tasapainossa oman itsensä ja ympäristönsä suhteen.
Olin pienenä rauhallinen, ujo, kiltti ja autoin äitiä kaikessa. Harvoin itkin ja heräsin aina hymyssä suin! Mutta vanhemmille kerroin todella vähän omista asioistani, tai en kerro kyllä vieläkään hirveästi.
Tuskin tulee ongelmia vaakalapsen kanssa.
Onnea!
minä olin ainakin päättämätön, mutta omaa tahtoa löytyi kyllä :) yleensä vaakalasta auttaa jos antaa kaksi vaihtoehtoa ja saa valita toisesta.. ei liikaa valinnanvaraa, mut ei käskemistäkään.. olin rauhallinen ja kiltti, mutta omapäinen ja kekseliäs, ja minulle piti aina selittää miksi joku asia on niin kuin se on.. ei auttanut pelkkä käskeminen, tein kyllä mielelläni mieliksi, jos syyt selitettiin :-) onnea perheenlisäyksen johdosta!
Muistan olleeni yleensä hyvällä tuulella, mutta sitten taas kiukkukin tuli ryöppynä. Minun oli (on) helppo tutustua ja äitini mielestä vedin aina puoleen luokan villeimmät tapaukset. Vaateongelmia oli aamuisin - jo hyvin nuoresta lähtien. Mitään tyhmää tai tarkoituksetonta en oikein olisi halunnut tehdä (tämäkin hyvin pienestä pitäen ja jatkuu vaan se ainainen kyseenalaistaminen). Päättämättömyys tuntuu olevan ongelma oikeastaan kaikilla meillä - voi sitä tuskaa karkkihyllyn edessä!! Ei kait muuta neuvoa voi antaa kuin, että varaa tarpeeksi paperia piirtämistä ja askartelua varten :)