Vaikuttaa siltä, että se yleisin ujouden aiheuttama ongelma on löytää tyttö/poikaystävä.
Mutta nyt jos ja kun täällä pyörii ujouden kanssa taistelleita tai sen voittaneita ihmisiä, niin pistäkääpä nyt niitä onnistumisen riemuja kehiin, niin palautuu usko siihen, että tässä voi vielä tapahtua jotain hyvääkin :)
Mutta nyt jos ja kun täällä pyörii ujouden kanssa taistelleita tai sen voittaneita ihmisiä, niin pistäkääpä nyt niitä onnistumisen riemuja kehiin, niin palautuu usko siihen, että tässä voi vielä tapahtua jotain hyvääkin :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
en ole koskaan onnistunut.
Onko teillä ujoilla sellaista että jos joku kiinnostaa niin vaikea katsoa silmiin. Esim. töissä?
Itse olen nainen ja en tiedä olenko ujo. Huomaan vaan että jos joku uusi tuttavuus tai mies osoittaa kiinnostusta minulle niin menen aivan melkein paniikkiin tai hämilleni ja en pysty katsomaan silmiin. Mutta jos otan pari viinilasia niin tätä ongelmaa ei ole kuin silloin jos mies tulee iskemään, itse pystyn menemään juttelemaan miehelle.
Heh, en ainakaan pysty monestikaan katsomaan ihmisiä päin edes, vaikka en olisi mitenkään kiinnostunut!
Itse menen tilanteissa, joissa mies katsoo minua pitkään. esim. töissä, niin sellaiseksi että melkein ahdistun ja tulee paniikki ja äkkiä pois tilanteesta. Mistä johtuu? Rupean tarkkailemaan myös itseäni ja tuntuu että kaikki tapahtuu hidastetusti. Vaikka tavallaan, en haluaisi, että näin on, pelkään vaan paljastavani kiinnostukseni ja siltikin paljastan.
Minä myöskin panikoin jos joku katsoo minua pitkään vaikken olisi edes kiinnostunut. Joskus jopa käteni ovat tärisseet kun olen joutunut jonkun miehen työpariksi ihan vain sen takia että se mies oli katsonut minua pitkään sitä ennen.
En tosin mene paniikkiin eikä minua itseasiassa varmasti edes häiritsisi, jos joku minua tuijottaisi. Esimerkiksi koulussa esitelmissä olen yllättävän rauhallinen, vaikka muuten olenkin ujo ja kaikenlisäksi r-vikainen. Sen sijaan en itse pystyisi mitenkää olla se osapuoli, joka "silmäpelin" aloittaa. Sen takia varmaan mennyt monia tilaisuuksia ohi suun, kun ei koskaan uskalla katsoa edes ihmisiä kasvoihin. Enhän voi siten edes huomata, jos joku minua tuijottaisi!
En siis ole elementissäni sosiaalisissa tilanteissa, mutta pyrin olemaan ns. valmiustilassa, eli kokoajan pienessä täpinässä, jotta kun joku hyvä juttu tai ihan vaan läppä lentää niin siihen tulee kommentoitua heti! Jotkut tykkää keskittyä omaan juttuunsa, mä ehkä enemmänkin hengailla ja luottaa siihen että työ tulee tehdyksi! Tänään kerroin duunissa lähes kaikille, että mulla on toi lääkitys, eikä kukaan tuominnut mua!! Ei se nyt mitenkään rentouttanut mua, mutta päätin että olisi ehkä hyvä kertoa, niin pitkällä tähtäimellä se olisi kaikkien edun mukaista. Reipas pitää olla! Se on mun motto! Uusiin tilanteisiin pitää olla ns. ballsit, enkä tarkoita nyt mitään kusipäistä toimintaa vaan ainoastaan sitä että arvostaa itseään, eikä välitä mitä muut ajattelee susta. Sitten kun meet kotiin tai harrastuksiin voit niitä miettiä, mutta mieluummin kannattaa kyllä keksiä jotain muuta tekemistä.
Sitten yksi tärkeä juttu – syö seurassa niin usein kuin mahdollista. Ruokailu on päivän tärkeitä toimia ja ehkäisee syrjäytymistä.
Kommentteja kiitos!
Olen pari kertaa ehtinyt ns. deittailla - kyllä sitä seurusteluna melkeen voi pitää, mutta ehkä kuitenkin ns. enemmän fuck-body tai sellainen seurustelu, jossa oli tarkoitus enemmän hengailla keskenään!
Kaikki tuntemani ujot jotka ovat "onnistuneet" niin ovat tajunneet ettei se ujous välttämättä niiden onnistumistenkaan kautta kokonaan häviä.
Mutta he myös ovat oppineet sietämään sitä sekä ylittämään sen ujouden tarvittaessa.
Täytyy ottaa askelia eikä se hetkessä tapahdu. Osa odottaa ihmettä joka pelastaa heidät ujoudelta tai että kaikki loksahtaa kohdalleen.
Moni ihminen kokee jännitystä toiseen sukupuoleen liittyvissä asioissa ja niiden ensiaskelten ottaminen voi olla aina vaikeaa. Myöhemmin voi olla vaikea kohdata se että vaikka aluksi helpotti suuresti kun otti askeleen ja oli rohkea tehden tuttavuutta niin tajuaa ettei se ehkä niin suuri juttu lopulta ollutkaan ja kaikki ne vuodet on pilattu sillä turhalla jännittämisellä asiassa.
Kun ajattelet samallaa että "nyt tai ei koskaan, huomenna voin olla kuollut" sekä samalla tajuat että se on vain hyvin yksinkertainen toimitus kaikki mitä siihen toisen sukupuolen lähestymiseen liittyy niin teet työtä sen jännityksen kanssa.
Lopulta siihen tottuu ja asia tulee helpommaksi. Onko sitten se kaipaamasi onnistuminen? Ehkä on, ehkä ei ole koska ihmissuhteet ovat muutenkin ongelmallisia.
Tällä ent. ujolla perspektiiviä on 46 elinvuoden verran. Olen mitä ilmeisimmin ollut estynyt persoonallisuus nuorena, ja ratkaisevan läpimurron omissa jutuissani tein "ylikypsässä" 26 v. iässä. Yksityiskohtia en viitsi nuorelle lukijakunnalle valottaa, mutta totean vain että aivan pieleenmennyt romanssikin on kuitenkin päänavaus ja tutustumista omaan tunne-elämäänsä. Ei niitä miehiä ole tähän ikäänkään mennessä ollut enempää kuin voi yhden käden sormilla laskea, mutta lapset on tehtynä ja muutaman vuoden alakulon plus yksinäisyyden jälkeen aivan ihana miesystävä löytyi -suomi24-keskustelupalstan välityksellä. En todellakaan ole mikään kaunotar - kuten eräs aivan toisessa keskustelussa totesi, niin vaatimaton tai jopa ruma ulkonäkö ei ole este parin löytymiselle. Se on itsestä kiinni, miten uskaltaa heittäytyä elämän virran vietäväksi, vai takertuuko kouristuksenomaisesti tuttuun ja turvalliseen elämäntapaansa. Myönnettäköön, nuorin polvi on kovin pinnalliseksi kasvanutta, harvempaa kiinnostaa sisäinen kauneus nykyään. Mutta elämä opettaa ja ainakin omasta puolestani voin sanoa että äitiys ja "maailman näkeminen" karsivat turhanaikaisen ujouden ja tekevät jopa taistelevan naarasleijonan entisestä ylikiltistä, ainakin neljäänkymmeneen ikävuoteen tultaessa. Monien sisäisten kriisien kautta toki, välillä täytyy kyseenalaistaa monia asioita alkaen kotikasvatuksesta, vanhempien antamasta mallista, omien arvojen ja tavoitteiden järkevyydestä jne. Tsemppiä, ujot ovatkin sitten rakastettuina ja rakastajina aivan helmiä : ) !
Juu no tämä viimeisin oli enkä eniten sitä mitä nyt tällä keskustelun avauksella halusin lukemista.
Ja halusin tähän ketjuun onnistumisia, koska lähes kaikissa muissa ketjuissa valitetaan jotain!
Eli lisää siis sitä, että joku tajunnut jotain tai on keinolla x tai paikasta x löytäny jotain minkä kautta elämä on lähtenyt lentoon.
Ei mitään paasausta tyyliin, että oma vikanne.