Aiheiksi uutta ja ennenkokematonta. Paljon nussimista, huumeita ja väkivaltaa. Runsaasti verbejä, niukasti adjektiiveja. Lyhyitä, selkeitä lauseita. Tiivistettyä kerrontaa. - Vähän repliikkejä! Romaanit n. 200 sivua. Ja: Usko itseesi! Älä matki! Älä lueta muilla ennen kustantajaa. Kustantajille vain valmiita töitä. Lue, kehity, lue ja kehity, luekehity!
Ohjeiksi kirjailijanaluille:
22 kirjaa julkaissut
15748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei noilla ohjeilla kyllä Nobel-kirjallisuutta luoda.
Mutta ehkä kevyttä viihdettä.
Itseäni kiinnostaa mm. ranskalainen postmodernismi ja kielellinen lahjakkuus & intertekstuaalisuus.
Vissiin aloittaja on julkaissut 22 taskukirjaa, joitain R-kioskin pokkareita siis.
Siitä huolimatta, että aloitus on provo, niin sanon, että minua vituttaa, että kirjoittamiseen yhdistetään aina viina. Miksi vitussa?
kirjoiteta mitään!
Eiks viina ole huume?
polliisi, byrokraatit ja kansa samaa mieltä. huumeilla tarkoittavat kaikki kolome huumausainelaissa tarkoitettuja päihteitä joihin ei wiina kuulu. polliisi ja kansa tosin saattavat kutsua huumeiksi myös sellaisia aineita, joita byrokraatit eivät ole vielä ehtineet asetuksella huumausaineeksi luokitella.
... 200 sivuisia,
ai jotain
hersyviä herlekiineja
???
No
BÖFFFFFFFFFFFFF...........................
Luin tämän nyt uudestaan.
Ja sillä tavalla tuli mieleeni, että laittaisitte tähän sellaisia pienoisromaanikirjoja, jotka ovat mielestänne esimerkillisen mukavia luettavia. Siis onko edes olemassa 200-sivuisia, eikö ne tuppaa aina olemaan yli? Minä kun nyt ajattelen, mitä olen tänäkin vuotena 2009 lukenut uusia romaaneja, niin mikään niistä ei oikeastaan ole jäänyt mieleeni.
Aika tyhmää. Ei todellakaan tule mieleeni ainuttakaan, ja kaikenlaista opusta on kuitenkin tullut kahlattua
...
ehkä minunkin on vaan parasta lopettaa kirjojen lukeminen ja keskittyä ihan muihin juttuihin.
Mutta...
mihin?
scarabaeus olet tutustunut liiaksi nykykirjallisuuteen. Uusia elämyksiä voi saada itselleen kirjallisuushistoriasta ja eri kielialueilta. Jos olet kahlannut kotimaisen kirjallisuuden laidat, on aika siirtyä muualle. Ukomaiseen kirjallisuuteen. Suomeksi käännetään kuitenkin rajoitetusti kirjallisuutta, joten lukeminen muilla kielillä voi avartaa, toki nykykirjallisuutta, mutta ilon aiheita voi löytyä antiikista, keskiajasta, barokista, renessanssista, romantiikasta, valistuksesta... Kenties sukulaisuutta löytyy itämaisesta kirjallisuudesta, ehkäpä länsimaalaisen kirjallisuuden historian olet jo käynyt läpi.
Mitä kieliä olet opiskellut? Koulujen lisäksi voi itseopiskella kirjallisuutta omiin lukutarpeisiin.
Itse olen lukiolaisesta lähtien haravoinut kirjaston hyllyjä ensin sekavasti sieltä ja täältä, sitten määrätietoisesti läpi kielialueittain ja aikakausittain. Tietysti kaikki on makuasioita. Jotkut etsivät sattumaperiaatteella, toiset kenties opiskelujen ohessa ja opiskelun innoittamana. Itselläni mielenkiinto esim. itämaiseen kirjallisuuteen tuli sosiaalitieteen ohessa. Ja tietyt ilmiöt herättivät uteliaisuuden esikoisteoksen kirjoittamiseen, huomaamiseen, että kirjallisuudessa on mahdollista ilmiöitä, joita tieteessä ei samoin keinoin ollut todellakaan mahdollista.
Joululoma on hyvä aika/paikka syventyä kirjallisuuden tutkimiseen, suunta kohti kirjakauppoja, antikvariaatteja, nettikauppoja ja kirjastoja.
Mutta jos fiktiokirjallisuus ei enää kiinnosta, ehkäpä tiede- ja tietokirjallisuus antaa uusia haasteita.
Onpa upea vastaus jälleen kerran. Kiitän!
-
Siis eilen kirjoitin tämän kimpaantuneena, kun täällä on niin kummallista aina se, että liirumlaarumtidittidittidiiiiiiii vaan tulee vastausheittoja useimmiten. Jotka nekin toisinaan ovat äärettömän mielenkiintoisia tavallaan. Jotkut älypäävastaukset heittävät minutkin kujeellisesti välillä ties minne sfööreihin Tässä ketjussa tuota aloittajaa siis provoilijaa, että on kirjoittanut 200-sivuisia, mutta sitten ei mitään esimerkkiä!
Ja narrasin,
kyllä minulle tämän vuoden kirjasadosta on jäänyt parhaiten mieleeni
Kari Hotakaisen Ihmisen osa
ja
Nick Caven The Death of Bunny Munro
¤
Aivan pyramidin huipulla olevat opukset, siis minun pyramidillani, joka on edelleen se aiemmin esittämäni:
alin kevytviihde
keski bestseller
ylin taidetta
Mutta eivät nuo kaksi mitään 200-sivuisia ole... ja minullahan on aina useimmiten näissä jutuissani ketunhäntä kainalossa.......he-he-heeee.........olen nimittäin päättänyt, että ensi vuonna kasaan teksteistäni niitä 200-sivuisia pienoisromaaneja!
-
Harmi, että runokirjani ei ehtinyt valmistua joulumyyntiin, mutta olen iloinen, että se tuli kasattua tänä vuonna kuitenkin. Eli uutenavuotena voin kippistellä runoilijana ja miksi ettei kustantajanakin, eikä enää kirjailijanalkuna. Loppuu siis meikäläiseltä se hylsykirjeiden vastaanotto tykkänään
vuonna 2009!
M.O.T.
©
Aaaaahhhhhhh.........
Tälläisellä hetkellä ei paljoa runoilut auta.
Joulu on ovella ja korvatunturilla vallitsee sekasorto. Miten joulun oikein käy? Saavatko piltit lahjansa ja isukit kunnon olutta? Löytääkö Maria mystisen rakastajansa vai joutuuko hän tyytymään urki-verkareissa käyskentelevään siippaansa? Pelastuuko maailma kaikelta? Entä mikä onkaan anopin salaperäinen rooli tapahtumain kulussa ja löytääkö viraston päällikkö viimein kadonneen äitinsä?
sopivan abstraktia
nämä intohimottomat
ajatuksettomat
sumeat tekstit
eivät tempaise
lukijaa
mukaansa
lakkaisitko jo
kirjoittamasta
sekavia
ei auta
vaikka sitä
minkälaisilla
vippaskonsteilla
yrittäisi
notkistaa
bonuspisteitä
ei
tipu
tipu
eikun
pupu
höh
eikun
nöf
Jos haluaa MYYDÄ kirjaansa, sen todellakin on upottava lukijoihin.
Mitä ihmiset lukevat?
Dekkareita, joissa ex-kyttä ryyppää ja paneskelee ja hakkaa rikollisia.
Hutturomantiikkaa joka on käytännössä naisten pornoa.
Ääliömäisiä jenkkityylisiä salaliittoteoriakirjoja jotka tietenkin perustuvat "totuuteen" (Dan Brown).
Nuorille fantasiaa.
Realistisia arkipäivänkuvauksia joita ihmiset varmaan ostavat koska ne saavat hyviä arvosteluja, mutta eivät koskaan lue, koska ne ovat jumalattoman tylsiä.
On taito kirjoittaa hyvää viihdettä ja saada sitä kaupaksi. Kuka tällä palstalla sen osaa? Itselläni on yritelmä tekeillä, ei valmis vielä.
Mitään reslistisia arkikuvauksia en kirjoita enkä osta. Arjen kopiointia? Ei ne mitään hyviä arvosteluita saa, joku on nyt ymmärtänyt aivan väärin.
Kyllä tarinan pitää ylittää arki, jotta se kantaisi.
arkikuvaukset ei saa hyviä arvosteluitakoko? entä finlandia-palkintojakoko?
En pitänyt Sofi Oksasen puhdistusta varsinaisena "arkikuvauksena", mutta miksei se sitäkin ole. Arjen kautta kuvataan poikkeusoloja naapurimaassa, yleinen liittyy yksityiseen, henkilökohtainen poliittiseen. Mutta todellakin: kun puhuit arkikuvauksista Finlandia-palkituissa, niin en mieltänyt käsitteellä lainkaan tätä lajia. Antti Hyrystä en tiedä, mitään unettavia uuneja en lue. Liekö nyt tuokaan arkikuvausta jauhaa satoja sivuja pelkkää uuninpykausta, ei kenenkään arki semmoista ole.
Väitän, ettei pelkällä arjen kopioinnilla saada esikoiskirjaa läpi. Jotain muuta siinä pitää olla.