Luigi Giuseppe Maurizio?

säälittävältä.

Poika on Suomessa asuva 7/8 suomalainen, ja hänelle täytyy pläjäyttää kokonaan italialainen nimihirviö? Kuulostaa jotenkin trollahtavalta, mutta suosittelen vaikkapa nimiä Markus, Julius, Antonio ja Paulus tai jotain kansainvälistä kuten Oliver. Niiden kanssa eläminen tulee olemaan helpompaa entä Luigi Giuseppe Mauriziona voin vakuuttaa...

haluat poikasi nimessä näkyvän sen, että sinä olet neljäsosaltasi italialainen ja poikasi ilmeisesti kahdeksasosaltaan, voit antaa hänelle vain yhdeksi hänen kahdeksasta nimestään italialaisen nimen. Valitettavasti Suomessa voi antaa vain kolme etunimeä. Voit tietysti antaa italialaisen nimen myös joka kahdeksannelle lapsellesi.

ei kuulosta ollenkaan hyvältä! varsinkaan jos sukunimi on perus suomalainen sukunimi!

jos haluat italialaisten sukujuuriesi näkyvän, anna vaikka toiseksi tai kolmanneksi nimeksi jokin italialainen nimi! tai etunimeksi joku kansainvälisempi nimi, kuten jo ehdotettu paulus.

Emil Antonio
Felix Marcus Mikael
Aaron Luis Aleksanteri
Max Maurizio
Eemi Aleksi Giuseppe

En yhtään tiedä mistä suomalaisista nimistä pidät, mutta ymmärrät varmaan pointin

Mä olen vähän samoilla linjoilla muiden kommenttien kanssa... Että jos kuitenkin kaikki olette suomalaisia Suomessa sukunimeä myöten, niin miksi kaikkien kolmen nimen pitäisi olla italialaisia? Korkeintaan yksi ja sekin joko "suomalaiseen asuun puettuna/suomalaiseen suuhun sopiva" tai sitten joku täällä jo muutenkin yleistynyt nimi... Ok esimerkkejä olivat juuri nuo Paulus, Julius... tai vaikka Luka tai Marko (k:lla tai miksei myös c:lläkin), Toni (tai miksei ehkä myös Antonio)... Emil (tai Eemil)... jne (netissä löytyy nimisivuja joissa myös italialaisia)... Mutta jotenkin tuo sinun ajattelemasi nimikolmikko tuntuu liian vieraalta (ja vaikeasti lausuttavaltakin) Suomessa... Meidän (isä italialainen) tammikuussa syntyvälle pojalle korkeintaan yksi nimi saa olla italialainen (ei välttämättömyys), mutta juuri tuolla periaatteella, että pitää sopia suomalaiseen suuhun. Sama koskee myös toisinpäin. Samoin ettei nimellä ole jotain noloa/hassua assosiaatiota toisen maassa. Ja tietysti mikä tärkeintä, että nimistä tykkää ja ne sopivat yhteen (subjektiivinen mielipide), myös sukunimen kanssa.

Suomalaiset eivät osaa lausua italialaista G:tä tai Z:taa. Näin on usein myös sillon, vaikka opiskelisivat kieltä..

Miten olisi joku helpompi, esim. Marco, Mauro, Antonio, Paolo, Alberto tms.

Ja italialaisillahan on yleensä siis vain yksi etunimi.