Ihania leivonnaisia Puerto de la Cruzissa saa myös La Pazin kaupungin osasta. Pikkuinen puoti on lähes vastapäätä hotelli Botanicoa, Voi hyvänen aika mitä ihania leivonnaisia, munkit olivat niin suussa sulavia.
Siinä on kadulle päin ikkunaluukku josta myydään tuotteita, pieni kahvilapuoli on ulkosalla.
tässä on sharonin blogissa kirjoitus "bageripuodista" http://tenerifejournal.blogspot.com/
Siinä samoilla nurkilla on myös Benettonin lastenvaatteiden myymälä, halpoja, outlet tyyppinen .
Kivoja pikku myymälöitä, vähän erikoisempiakin vaatteita. Suutarikin löytyy niiltä kulmilta.
Siinä on kadulle päin ikkunaluukku josta myydään tuotteita, pieni kahvilapuoli on ulkosalla.
tässä on sharonin blogissa kirjoitus "bageripuodista" http://tenerifejournal.blogspot.com/
Siinä samoilla nurkilla on myös Benettonin lastenvaatteiden myymälä, halpoja, outlet tyyppinen .
Kivoja pikku myymälöitä, vähän erikoisempiakin vaatteita. Suutarikin löytyy niiltä kulmilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kävin blogin lukemassa ja mietiskelin, että missäköhän kohtaa kuvien herkkupuoti oikein onkaan! Hyvä, nyt tietää sitten senkin ja jahka sinne "kotikulmille" milloin pääsee, voi käydä lankeamassa leivonnaisiin. Lomalla tulee kyllä kakuilla sun muilla makeilla herkuteltua, kuten myös isoilla jäätelöannoksilla, vaikka sitten kotioloissa en niin makean ystävä ole.
Mutta saahan Cruzista myös aivan ihania pikkusuolaisia, joille ainakin minä olen kovin perso..
Joskus nuorena likkana ihastuin eräänlaisiin pitkiin munkkeihin joissa oli sisällä jotain keltaista täytettä. Puerto de la Cruzista ei niitä silloin saanut, tai ei me ainakaan löydetty, mutta Santa Cruzissa oli pienen pieniä kioskikoppeja joista noita herkkuja sai vanhojen setien ja tätien myyminä. Nykyisin samantyylisiä kyllä löytyy, muttei tietenkään niin hyviä kuin silloin kauan sitten (aika kullanne muistot :))
Churroja en muuten olekaan pitkään aikaan syönyt.. Eikös siellä jossain sataman luona pitäisi olla baari josta niitäkin herkkuja kaakaon kera saa?
Arvata saattaa kun minua harmitti ihan kamalasti kun Masarun aamiaispöydässä ei kertaakaan Churroja ollut, lähes joka hotellin aamiaisella niitä on ollut, satamaan ei sitten aamiaisen jälkeen churroja lähdetty "metsästämään"
Las Palmasissa kauppahallissa oikein ukkopaikassa sai maanmainioita churroja kuka otti kaakaon kanssa kuka jonkun muun juoman, kaakao oli ihanan paksua, nam. miten hyvältä tuo yhdistelmä maistuikaan.
San Felipe hotelin aamiaisella olin kyllä heti churrovadilla, olivat koko ajan tuoreita juuri valmistettuja.
Kyllä mekin niistä pikku suolaisista tykätään kovasti, juu ja kyllä se vaaka kotona sitten kertoi tarinaansa, vaikka sairaalan "diettiruualla" vajaan viikon olinkin. Meillä kotimaassa sairaalassa kun syödään siinä klo 16.00 kinttaalla niin Puerto de la Cruzissa sairaalassa klo 20.00 tuotiin kanat sun muut sörsselit. aika usein pastaruokaa joka ei oikein kuulu minun ruokavaliooni, ei niin maistunut, ei pahaksi voi sanoa, mieltymyksiä on vaan niin monenlaisia.
Tuosta Jardin Botanico käynnistä jäi hauska muisto mieleen, siellä oli pieniä koululaisia samanlaisissa vaatteisaan retkellä, ja alkoivat eväitään syömään, voi sitä iloa ja ääntä kun siitä joukosta tuli. Yleensähän siellä on hiljaista, lähes harras tunnelma, lintujen liverrys kun vieraat liikkuvat, tutkivan näköisinä. Joka kerta löytää jotain uutta, niin olen ollut pimennossa että kahvinpapuja ole ennen kasvamassa nähnyt, nyt näin. Hieno kohde, uskomattoman ihmeellisiä puita ja pensaita, olisi joskus mukavaa saada suomenkielinen opastus.
Mini Mariahan Ico de los Vinosin kylässä, eräästä laakerilehtipuusta sanoi, noita lehtiä ei sitten lihasoppaan kannata laittaa, olisi viimeinen soppa. Saattaisi olla Botanicon puutarhassakin viimeisen keiton aineksia, tai sitten ei.
Erehdyin näyttämään kuvia Mr. Sotikselle, joka on vannoutunut leivonnaisten ystävä. Minulla on vähän sama juttu kuin Mentiralla, että mieluiten suolaista, mutta niitäkin löytynee.
Tämä nyt on Kanarian palsta, mutta mieleeni Kreetan matkalta on jääneet sikäläisistä (Platanias) leipomoliikkeistä ostetut ihanat mm. pinaattipiiraat.
Kaupunkialueen baakelsimyymälöissä on hirmuinen jono lähinnä lounasaikaan, kun väki hakee pientä välipalaa. Joskus on ostettu joku pizza-slice, mutta jos oikein huikoo, mieluiten sitä sitten syö vaikka pienen salaatin, jotta jaksaa taas jatkaa matkaa.
Tuolla pitää ehdottomasti poiketa, kun Jardin Botanico on jokaisella lomalla käyntikohteena.
Ja Mentira, jos sinulla oli aukko sivistyksessä Bono-kortin osalta, se on minulla elintarvikkeessa nimeltä Churro. Mitäs ihmeen känttyä tämä nyt on. Makea/suolainen/täytetty?
Voi hemmetti, heti tuli nälkä, mutta linja pitää. Ei iltapaloja klo 23.57. Nyt nukkumaan!
nam-nam on ihan pakko laittaa elikkä on uppopaistettu leivonnainen kyseessä (jauhoja, öljyä, ripaus suolaa ja joskus mausteena sitruunaa). Perinteisesti mutustellaan paksun, melkein vellimäisen kaakaon kera. Kuuluu Madridin ruokakulttuurrin ja siellä on useita churrerioitakin. Herkutellaan, kun sattuvat kohdalle!!
Juuri näin, eli kuten Takkutukka kertoikin niin churro on rasvassa keitetty, hieman munkkirinkilän tapainen leivonnainen joita syödään yleensä aamiaisella ja tosiaan uitetaan siinä paksussa kaakaossa. Ja ne on syötävä heti tuoreeltaan jos mieli herkutella!!
Ja minulle käy kuin Senoritalle, eli reissussa kiloja kyllä kertyy ihan mukavasti niin, että loppulomasta (kahdenkin viikon matkalla) alkaa farkkujen vyötärö kummasti kiristämään! Ja apua, mulla on nyt 5kg enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan, eli tuskin edes kotimaassa saan farkkujen nappia kiinni! Ja vielä Joulu herkkuineen tulossa.. Tarttee lähteä housuostoksille, tai tyytyä kuminauhavyötäröisiin pöksyihin! Sen siitä saa kun on ollut kesällä ihan liian hyvä ruokahalu..!
Jardin Botanicossa tuli ennen vanhaan käytyä useastikin, mutta sitten oli jostain kumman syystä monen monta vuotta väliä.. kaikkea ei kerkee millään. Viime helmikuussa sitten sinne mentiin, mutta eipä keritty siellä kauaakaan olla kun taivas meni pilveen ja alkoi tuulla todella vilakasti, joten poishan se oli lähdettävä kesken kaiken kun tuli ihan liian vilu. Tällä reissulla muuten käytiin minigolf -paikassa juomassa ne kuumat rommit joista olen joskus kertonutkin.. eli saatiin korkeat (!) lasit kuumaa ja raakaa vaaleaa rommia! Hyvästi selvät päivät joo.. Mutta että ne saatiin alas, piti pyytää lisäksi kuumaa vettä ja sokeria, ja tarjoilijasedällä oli hauskaa!
Kai tuokin aukko sivistyksessä pitää tukkia, tai sitten pistän meidän herkkusuun asialle.
Jep, se minigolfpaikan setä on aika peto tekemään tyrmäyspaukkuja - saa siitä varmaan sisältöä elämäänsä ja ainakin sana kiirii ja paikasta puhutaan. Meidän juniorijoukkueen täysi-ikäinen oli aika hilpeissä uuden vuoden tunnelmissa, kun setä teki tukevan geeteen. Tonicia oli pakko tilata lisää. Luulenpa, että pikkuäijät kävi paikassa vielä toistamiseen...
varmaan sitä upeasti harmaantunutta italialaisherraa joka puhuu suomea! Minä vähän epäilen että hän teki meille käytännön pilan kuuman romminsa kanssa, sillä niin hauskaa hänellä oli kun änkytimme, että onko tämä pelkkää rommia? Ja sitähän se tosiaankin oli.. Mutta loppuipa vilunväristykset!! ;))
Riippuu toki vähän paikasta, mutta nykyään Kanariallakin ollaan vähän tarkempia siitä, että kuinka paljon alkoholia paukkuun kaadetaan.. vai lie kiinni ihan pärstäkertoimesta?
Oli miten oli, mutta ainakin ennen vanhaan alkoa tuli lasiin joskus vähän liikaakin..
Muinoin nuoruudessa tyttökaverini kanssa tilasimme camparit jäillä, ja oltiin vähän nöksis kun saatiin korkeat lasit täynnä punaista nestettä - emmehän olleet tilanneet soodalla! Totuus valkeni kun juomia maisteltiin, eli ehtaa camparia se oli koko pitkä lasi!! Hups!
Ekalla yhteisellä Kanarian reissulla ukkoni kanssa päätettiin ottaa paukut hotellimme baarissa ennen zoolandiassa vierailua. Minä otin silloista lemppariani eli licor 43, ja mies viskiä. Baaritiskin takana oli mukava respan setä joka kaatoi juomamme isoihin laseihin piripintaa myöten. Niin.. siitä eläintarhavierailusta ei ole juuri muuta muistikuvia kuin vanhat valokuvat.. päähän meni!